torstai 10. elokuuta 2017

Kreeta osa 5: Liikenne

Kaoottinen liikenne Kreetalla aiheutti pienoisen kulttuurishokin. Suurimman osan ajasta vaikutti siltä, että paikallisilla on olematon itsesuojeluvaisto liikenteessä liikkuessa. Liikennemerkit olivat vain suosituksia, ja valoissakin tarvitsi vain vähän hiljentää. Jos ei muita autoja näkynyt, ei suotta jääty punaisiin valoihin odottelemaan. Jalkakäytäviä harvemmin oli, saati sitten suojateitä. Jalankulkijat poukkoilivat tien yli miten sattuu autojen seassa. Samoin tekivät myös kissat ja koirat, ja maaseudulla vuohet.

Jo hankalaa liikennettä vaikeutti myös tapa pysäköidä autot keskellä tietä hätävilkut päällä. Autoja oli muutenkin parkissa miten sattuu, eikä ollut harvinaista että tuli peruutusharjoituksia bussin tullessa vastaan. Paikallisbussien lisäksi liikenteessä oli paljon myös turistibusseja. Rantojen lähellä kadut olivat aivan täynnä autoja auringonlaskuun asti. Näimme rannan lähettyvillä myös muutaman pakettiauton, jossa näytti asuvan monta ihmistä. Tyhjällä tontilla oli pyykkinarut täynnä pyykkiä, ja hajusta päätellen lähimetsä toimi käymälänä.

Tästä pitäisi mahtua kulkemaan bussiliikenne

Monissa matkavinkeissä suositellaan ehdottomasti vuokraamaan auto ja kiertämään Kreetaa omaan tahtiin. Jo taksimatkan aikana lentokentältä hotellille olin tyytyväinen, ettemme olleet suunnitelleet mitään autolla liikkumisen varaan. Kyydissä oleminenkin oli välillä turhan jännää. Automäärästä päätellen aika moni kuitenkin uskaltautui ajamaan tuolla. Autovuokraamoitakin oli melkein joka tien varrella.

Myös aikataulujen konsepti oli hieman erilainen. Löysimme Hanian bussiaikatauluista vain tiedot, mihin aikaan busseja lähtee keskustasta, mutta mitään pysäkkikohtaista aikataulua ei ollut (eikä myöskään tietoa mihin aikaan bussilla pääsee keskustaan päin). Hotellissakin ohjeistettiin, että aikataulut ovat mitä sattuu eikä niihin voi luottaa. Kaukoliikenteessä lähtöajat vaikuttivat tarkemmilta.

Jos kaupungissa liikenne hirvitti, niin vuoristoteillä sai jännittää vähän eri tavalla. Samarian rotkon ja Knossoksen reissuilla tuli nähtyä Kreetan maaseutua ja hurjia teitä. Bussista oli vaikea saada kuvattua teitä, joten alla oleva kuva on haettu netistä. Tässä kyydissä mieluummin istuu käytäväpaikalla, ettei näe miten lähellä pudotus todella on. Mutkissa näytti usein siltä, että tilaa riittää hädin tuskin bussin kääntymiseen. Matkan pituuteen nähden aikaa meni hyvin paljon, ja meilläkin meni Samarian rotkon lähtöpisteeseen noin tunti Haniasta, vaikka sinne oli kartalla vain nelisenkymmentä kilometriä. (Siitä huolimatta toivoin moneen kertaan, että bussikuskimme olisi käyttänyt siihen enemmän aikaa sen sijaan että ohitteli kaikkia muita ajoneuvoja kapeilla teillä.)



Kuva: kreeta.info

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti