sunnuntai 6. elokuuta 2017

Kreeta osa 1: Kuinka päädyimme Kreetalle

Emme ole pitkään aikaan matkustaneet ulkomaille, ja jo jonkin aikaa on ollut mietintämyssyn alla matkakohde. Meidän piti mennä Thaimaahan (ja varmaan sinne vielä mennäänkin joskus), mutta se on matkakohteena liian hankala meille tähän väliin. (Melko kallista, vaatii paljon suunnittelua jos haluaa omatoimimatkalle useammalle paikkakunnalle, eikä kesä ole paras aika muutenkaan mennä sinne.) Siispä katselimme Välimeren rantakohteita. Kumpikaan meistä ei ole aiemmin ollut rantalomalla (no minä olin joskus lapsena meressä pulikoimassa ja melkein hukkumassakin...), joten reissu oli erilainen kuin aiemmat yhteiset kaupunkikohdematkat. 

Koska emme kylve rahassa, katsoimme Norwegianin lentoja rantakohteisiin. Pohdimme Rhodoksen, Mallorcan ja Kreetan välillä. Päädyimme kuitenkin Kreetaan, koska Rhodos saattaa olla liian täynnä turisteja meidän makuun. Mallorcan taas hylkäsimme sen takia, että olemme käyneet jo siinä vieressä rannikon puolella eli Valenciassa. Kreikkaan olen halunnut pitkään, vaikka en oikein tiedä mikä siinä kiehtoo.

Meillä oli monta viikkoa aikaa suunnitella matkaa, mutta jotenkin se oli yllättävän vaikeaa. Olemme aina menneet uuteen paikkaan, mistä ei ole hirveästi ennakko-odotuksia kummallakaan. Se on helppo lähtökohta, koska silloin ei ole niin väliä nähdä aivan kaikkea. Toisinaan olemme olleet isommalla porukalla liikkeellä, jolloin ei ole itse tarvinnut huolehtia niin monesta asiasta. En ole ikinä matkustanut yksin ulkomaille, joten tuntui että suunnittelua oli paljon. Ehkä myös edellisen reissun kokemus osoitti. että vähän enemmän pitää olla selvillä asioista. Luulin nimittäin Tsekissä ollessamme, että menemme matkan loppupuolella Tsekin pohjoisosaan katsomaan tippukiviluolia. Mies sen sijaan intoili keskiaikaisesta linnasta. Puhuimme toistemme ohi, joten tuli yllätyksenä että menimmekin etelään eikä pohjoiseen.

Kreetan matkan suunnittelua vaikeutti se, että halusin Samariaan patikoimaan sekä Knossokseen, ja kummastakin löytyi ristiriitaisia suosituksia sen suhteen, ovatko ne päivämatkan päästä Haniasta vai kannattaako jäädä yöksi. Päätimme kuitenkin että teemme vain päiväretkiä, koska useammassa paikassa yöpyminen olisi vaatinut paljon enemmän järjestelyä. Minun luontainen tarve suunnitella asioita etukäteen sekä miehen päinvastainen toive olla suunnittelematta asoita ja päättää vasta reissussa mitä tehdään oli aika stressaava kombo. Kolme viikkoa ennen reissua aloin jo panikoida, kun suurin osa hotelleista näytti täyttyvän uhkaavasti. Ehdin jo varata hotellihuoneiston varmuuden vuoksi, että olisi edes joku paikka missä yöpyä. Valitsin sellaisen jossa ei ollut ennakkomaksua ja peruutus oli ilmainen. Löysimme kuitenkin yhdessä paremmalta vaikuttavan hotellin, joten hylkäsimme varasuunnitelman. Varasin myös veneretken ja ostimme valmismatkan Knossokseen päiväksi reissua edeltävinä päivinä.

Lentäen olisit jo perillä - vai olisitko sittenkään?


Pakkaaminen jäi edelliseen iltaan, ja paljastui että se oli virhe. Mies huomasi vasta pakatessa, että passi on mennyt vanhaksi! Se oli aikamoinen shokki. Hetken mietin jo millainen loma tulisi jos lähtisinkin yksin Kreetalle. Katselinpa jo mihin lentoon lipun saisi vaihdettua, jos passia ei saa ajoissa. Ahdistavan selvittelyn jälkeen tuli kiireinen käynti Tunnin kuvaan, ja lähtöpäivän aamuna poliisiasemalle passia hakemaan. Onneksi express-passeissa ei ollut ruuhkaa, eli sen sai samana iltapäivänä. Kaikeksi onneksi Norwegianin tarjouslennot lähtevät myöhään, joten passin sai "hyvissä ajoin" haettua Helsinki-Vantaan R-kioskilta. Jos passitoimituksessa olisi ollut ruuhkaa, ei olisi oikein naurattanut. Aikamoinen shokkilähtö oli tämäkin, sanoisin että en voi suositella.

Matka Helsinkiin menikin Onnibussissa kärvistellessä, mutta oli sen verran huojentunut olo että lentokoneen kaltainen kidutustuoli ei haitannut kovin paljon enää siinä mielentilassa. Pääsimme onneksi kummatkin lähtemään samalla lennolla lomalle kaikesta huolimatta.
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti