maanantai 19. kesäkuuta 2017

Karjalaiset kesäjuhlat


Kävin lauantaina Karjalaisten kesäjuhlissa lauluryhmän kanssa. Tapahtuma on Karjalan liiton järjestämä, ja tänä vuonna se sattui olemaan tuossa naapurissa. Tapahtumaan oli vapaa pääsy, mutta aika matalaprofiilinen se oli. En tainnut törmätä yhteenkään tapahtuman mainokseen tai tiedotteeseen, joten luultavasti harva ei-karjalainen tuonne tiensä löysi.

Paviljongissa oli monen hallin edestä pukuja, esineitä, käsitöitä ja leipää/piirakoita esillä. Yksi halli oli myös torina, siellä oli kaikkea muutakin kuin karjalaista tavaraa (kuten vaikkapa metrilakua, siltä kun ei voi välttyä ikinä). Leipäpuolella oli näytillä leipiä ja reseptejä sekä karjalanpiirakkakilpailu. Reseptejä oli hauska lukea kieliasun ja sitaattien takia. 


Hallissa näkyi paljon väkeä kansallispuvuissa. Käsitöitä oli muutenkin esille paljon. En ottanut mukaan oikeaa kameraa, joten räpsin vain kännykällä kuvia nopeasti. En kehdannut kuvata tuntemattomia ihmisiä puvut päällä, joten kuvasin ortodoksikirkon juhlavaatteita sekä käsityökilpailun nypläystöitä. Varsinkin nyplätyt taulut olivat näyttäviä.






Juhlakansan keski-ikä taisi olla lähemmäs eläkeikää, mutta oli siellä myös nuoria kävijöitä kiinnostavia kohteita, kuten muun muassa Aalto-yliopiston toteuttama 3D-esittely Suomen Paviljongista, joka rakennettiin Pariisin maailmannäyttelyyn 1900. Nimestään huolimatta Paviljonki muistutti kirkkorakennusta, ja siihen pääsi tutustumaan virtuaalisesti vr-laseilla.

Ehdin kierrellä halleja parin tunnin ajan pop up-keikkailun lomassa. En voinut olla miettimättä että karjalainen mummivainajani olisi viihtynyt täällä. Mummi puhui usein lapsuutensa Karjalasta, mutta olisin voinut kuunnella tarkemmin ja kysellä enemmän. En myöskään koskaan opetellut karjalanpiirakoiden tekoa tai pitsinnypläystä mummin kanssa, varmaankin sen takia ettei mummi enää loppuvuosinaan itsekään harrastanut moisia.

Tapahtuman välittämä Karjala-kuva oli kieltämättä yksipuolinen: Karjala rajattiin vain rajantakaiseen menetettyyn osaan, ja se oli säilötty jonkinlaiseen aikakuplaan, jota nostalgisesti tarkasteltiin sellaisena kuin se oli viime vuosisadan alkupuolella. Mietin millainen tulevaisuus tällä karjalaisuudella on, kun sillä ei ole mahdollisuutta päivittää luonnettaan. Liekö se kuolee jäseniensä myötä hiljalleen... Evakoista seuraava sukupolvi saattaa kiinnostua  vanhempiensa kotiseuduista, mutta kolmanteen polveen kiinnostus tuskin enää kantaa. Ehkä olisi hedelmällisempää kiinnittää huomiota myös siihen, mitä karjalaisuus nyky-Suomessa on.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti