keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Viljelypalstan valmistelua


Tänä kesänä minä ja kaverini mennään kuokkimaan siskoni vuokraamalle viljelypalstalle. Viime vuonna palstaviljely ei oikein startannut kunnolla, ja se jäi kasvamaan rikkaruohoa yhtä penkkiä lukuunottamatta. Nyt olemme suunnitelmallisesti kasvattamassa rehuja kolmistaan koko rahan edestä. Palstat on vasta parisen päivää sitten merkitty, joten esikasvatus on kestänyt aika monta viikkoa jo. Parvekkeella kasvaa maata pitkin harvalehtisiä hujoppeja, jotka eivät ole saaneet sisällä tarpeeksi valoa kylmien ilmojen takia.


Nyt kun palstan käyttöaste on kasvamassa eksponentiaalisesti, teimme jopa suunnitelman mitä istutetaan mihinkin. (Toki palsta on ollut siskoni käytössä jo useamman vuoden, mutta minä en ole aiemmin innostunut osallistumaan siihen.) Suunnitelma meni tosin jo kerran uusiksi, saa nähdä miten paljon uudempi suunnitelma elää vielä istutusvaiheessa. Kumppanuuskasvit olivat minulle täysin tuntematon asia, johon en ole perehtynyt aiemmin. Epäilen tosin että aikaisemmin kiinnostus oli niin vähäistä etten ole kuunnellut vaikka siitä olisi tullut puhettakin joskus. Olen aina ollut sitä mieltä, että palstaviljely on ajan- ja rahanhukkaa, ja kaupasta saa paljon helpommin ja halvemmalla riittävästi kasviksia. Jostain syystä joku viljelykärpänen on päässyt puraisemaan, ja olen hieman hämmästynyt siitä miten innoissani olen palstasta.


Kävin tänään ostamassa tarjouksesta kahdeksan pakettia puutarhamultaa. Sitä tuli yhteensä 360 litraa. Auton tavaratila täyttyi kokonaan, ja perässä oli aika paljon painoa ajaessa. En uskalla jättää palstalle oikein mitään valvomatta lojumaan, joten multasäkit piti roudata varastoon ja sieltä sitten kantaa palstalle sitä mukaa kuin istuttaa asioita. Palsta on onneksi kivenheiton päässä: tarkempi tutkailu karttaan paljastaa että etäisyyttä on puolisen kilometriä. Sen pituinen matka, että lähtiessä kuvittelee jaksavansa kantaa ties mitä kerralla, mutta ne kuitenkin alkavat painaa yllättävän paljon ennen kuin pääsee perille.

Viime vuonna maa-artisokka oli menestys (vaikka erehdyinkin nolosti tuhoamaan naapuripalstan auringonkukat satoa korjatessa), joten ostin mukuloita reilusti tällä kertaa. Tämän vuoden uusi kokelas on mustajuuri. Siinä onkin lisää haastetta, kun se vaatii syvyyttä 40cm ja läpäisevän maan. Palstahan on maaperältään hyvin savinen, joten jos tulee taas kovin märkä kesä, mustajuurille saa sanoa hyvästit. Mustajuuri on myös hidaskasvuinen, joten en odota kovin suurta satoa palstalta joka kynnetään jo syyskuussa. Jospa äidin saisi suostuteltua lohkaisemaan pihastaan alueen mustajuurille, niin voisin kasvattaa siellä näitä hieman enemmän. Äiti raukka, minä ja siskoni koitamme joka kesä istuttaa omia kasveja pihaan. Tähän mennessä en ole vielä saanut lyötyä läpi karhunvatukkaa tai parsaa, eikä monivuotisia kasveja ei oikein voi salavihkaa viljellä sinne tänne :)

tiistai 23. toukokuuta 2017

Testissä nyhtökaura

Ostin alelaarista nyhtökauraa ihan mielenkiinnosta. Sitä on niin paljon hehkutettu, mutten ole syönyt sitä aiemmin missään. Ostin tomaatti-paprika-maustettua kauraa (koska muita makuvaihtoehtoja ei ollut jäljellä), mutta piti hieman etsiä netistä reseptejä, kun ei ollut oikein hajua mitä siitä voi valmistaa. 

Huomasin vasta pakettia aukaistessa, että etiketissä on muutama reseptikin mukana. Tein nyhtökaurasta "lihapullia", tai pikemminkin lihattomia pullia. Taikinaan laitoin samoja aineksia kuin jauhelihaversioonkin, eli mausteita ja vähäsen kauraleseitä. Kerman korvasin muutamalla ruokalusikallisella maustamatonta jogurttia, kun sellainen oli jääkaapissa avattuna. 

Pullien paistaminen oli jännää hommaa. Taikina oli kovin pehmeää, vaikka pullia paistoi pannulla pitkäänkin. Ruskistuneen kuoren alta paljastui kuitenkin hieman jauhomainen koostumus. Ehkä ohjeen mukaiset kaksi kananmunaa olivat liikaa, tai sitten nyhtökauran ominaisuutena on erikoinen koostumus. Odotin että pullista tulisi jotakin falafelin kaltaisia pyöryköitä, mutta ehkä se vaatisi friteeraamista. Maku sentään on parempi kuin härkäpapurouheessa.

Ehkäpä nämä kasvisruuat vaatisivat useampia kokkauskertoja ja sopivien reseptien löytämistä, mutta vähän on sellainen fiilis että helpommalla pääsee kun ostaa vain lihaa. Pitäisi ehkä kutsututtaa itsensä jonkun kasvissyöjän kotiin ruoka-aikaan, että innostus kasvisruokaan vähän kohenisi. Haluaisin syödä ekologisemmin, mutta tuntuu että kuitenkin nirsoilen turhan paljon varsinkin ruuan koostumuksen suhteen. Fiilis nyhtökaurastakin tällä perusteella on melko samanlainen kuin härkisrouheesta: sitä syö jos ei ole muuta tarjolla, mutta mitään herkkua se ei ole.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu!





Tänä vuonna toukokuu ei ole ollut kovin keltainen, pikemminkin harmaa. Kuvat on otettu samalla viikolla, eli aika laidasta laitaan maisemat muuttuvat. Esikasvatan palstalle ja parvekkeelle lähinnä vihreitä lonkeroita, joista toivon mukaan on muuksikin kuin rikkaruohoksi. Viikonloppuna sentään näkyi jo perhosia ja kukkia, ja perjantain sääennuste lupaa +21C joten ehkäpä kesäkengille tulee pian käyttöä!