sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Tyttöjen retki kasviostoksille

Tehtiin tänään siskon kanssa shoppailureissu Plantageniin ja Viherlandiaan. Löysin itselleni begonian, jossa on jännät metallinhohtoiset lehdet. Väriä on aika vaikea saada kuvattua oikein, varsinkin kun päivänvalo alkoi jo hiipua kuvaushetkellä. Kaupassa ollessa myös moni muu kasvi oli hilkulla lähteä mukaan, mutta en sitten tällä kertaa ainakaan ottanut mukaani muuta.


Viherlandiasta ostin kumma kyllä kaksi murattia, vaikka en ole koskaan aiemmin saanut niitä menestymään. Toisessa on nätit kaksiväriset lehdet, ja toinen tuli käytännössä kaupan päälle, kun tarjouksessa sai kaksi melkein yhden hinnalla. Muratit pääsivät lasikuvun alle ainakin näin aluksi siltä varalta että niissä on mukana ikäviä kylkiäisiä, kuten Viherlandian ostoksissa usein on. 



Nämä kasvivalinnat eivät ole mitenkään tyypillisiä makuuni, mutta ihastuin väreihin. Tasaista kosteutta vaativat eivät oikein siedä saamaansa vaihtelevaa hoitoa, joten katsotaan miten näiden käy. Toivottavasti lasikupu auttaa. Begonian voisi ehkä istuttaa altakasteluruukkuun, tai vähintään laittaa ruukkuun kastelulinnun.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Ystävänpäivänä

Ystävänpäivänä tapahtui kaikkea jännää. Heräsin uudesta sängystä (vaihdettiin runkopatjat futoniin), pyöräilin toiselle puolella kaupunkia vain yhden pokemonin perässä, kävin ostamassa vaaleanpunaista lankaa (ja huomasin värin ja päivän yhteensopivuuden vasta jälkikäteen), ja jonotin Hanko sushin tarjousruokia pari tuntia. Ilta meni sushimättäjen ja leffailun merkeissä siskon ja sen miehen luona. Ystävänpäivää ei yleensä tule erityisemmin juhlistettua, mutta tämän vuoden päivä taitaa jäädä mieleen pidemmäksikin aikaa!

Kuvia ei tullut otettua mistään, joten kaivoin arkistojen kätköistä räpsyn. Lukot ovat Tammerkosken yllä, todistetusti sielläkin on tullut joskus käytyä (vaikka nykyään sinne tuntuu olevan aina liian pitkä matka kun jäämme joka kerta matkan varrelle Kangasalle). Ystävänpäivä jos mikä on turhauttavan kaupallinen tapahtuma, mutta kun pysähtyy miettimään asiaa, niin tulee aikamoisen onnekas olo. Vähän kuin olisi lottovoitossa voittanut päävoiton; minulla on maailman ihanin ihminen seuranani joka päivä, vaikka en ole tehnyt mitään sitä ansaitakseni! Sitä sopii juhlia vähän väliä eikä vain kerran vuodessa :D