sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kramsunkadun Teeleidi


Teeleidi muutti Lutakosta pois ja avasi yliopiston kulmilla uuden teehuoneen. Lutakon Teeleidi oli hieno, tunnelmallinen paikka, mutta eipä uusi paikkakaan siitä toiseksi jää. Talo on pramea ja piha paljon hienompi kuin entisessä paikassa. Onneksi Teeleidi pääsi muuttamaan näin tunnelmallisiin tiloihin.

Unohdin ottaa kameran mukaan, ja kännykästä löytyi vain pari kuvaa. Sisätiloissa viehättää vanhojen huonekalujen lisäksi iäkkäät huonekasvit: kiinanruusu on suorastaan puu, ja lehtikaktuskin oli halkaisijaltaan varmaan puolimetrinen. Pöytiä koristivat luonnonkukat ja kurttulehtiruusut.

Menin kaverin kanssa avajaispäivänä teelle, ja paikka oli niin täynnä että saimme odotella teekannua tunnin verran. Kuumana päivänä vanha talo oli tukalan kuuma, ja olo oli kuin huonosti lämmitetyssä saunassa. Miinusta tuli kyllä siitä, ettei sisätiloissa ollut tuulettimia eikä ikkunoita raollaan, joten ilma oli seisovaa. Myös tee oli laihaa, vielä laihempaa kuin yleensä. Ehkäpä ruuhka vaikutti asiaan.

Uusi sijainti varmaankin houkuttelee paljon yliopistoväkeä, meneehän tästä taukoamatta opiskelijoita ohi. Itselle sijainti on huonompi kuin Lutakossa. sillä nyt se ei ole koskaan matkan varrella. Paikka on siinä mielessä harmillinen, ettei mistään kautta pääse perille ilman jyrkkää ylämäkeä. Mennessä pihassa olikin autolla liikkeellä vanhempaa väkeä, joten ei niin ketteräjalkaiset saattavat tarvita autokyytiä pihaan asti.  Pihan puolella ei pyöräilijöiden harmiksi ollut suunniteltu tilaa pyöräparkille. Toisaalta harvoin varmaan on niin paljon ruuhkaa pihassa kuin avajaispäivänä, joten ehkä pyöräparkin puuttuminen ei ole mikään ongelma normaalisti. Itse rakennus on vanhaan Teeleidin tilaan verrattuna helpompi ympäristö liikkua, kun kaikki on yhdessä kerroksessa. Muutenkin tila tuntuu väljemmältä verrattuna Lutakon tiloihin.

Huomasin että lapsivieraat tykkäsivät kovasti pihasta. Tilaa riittää juoksenteluunkin, ja vähän väliä joku keskenkasvuinen kurkisti puun, pensaan tai ladon takaa. Olisin varmaan itsekin lapsena viihtynyt moisessa ympäristössä, vaikka silloin en teetä osannut arvostaakaan. Jotenkin ruusujen tuoksusta ja vanhojen puiden huminasta tuli lapsuus mieleen. Tänne voisin tuoda vanhemmat teelle seuraavan kerran kun tulevat Jyväskylään. Parasta Teeleidissä on tunnelma, tänne kannattaa tulla ihan vain ihastuttavan ympäristön takia!




perjantai 30. kesäkuuta 2017

Virkkausprojekti raakasilkistä

Olen väsännyt jo jonkusen kuukauden virkattua toppia raakasilkistä. Halusin käyttää johonkin mummilta jäänyttä raakasilkkilankaa, mitä on paaaaljon... Lanka on kai tarkoitettu pitsinnypläykseen tai kirjontaan ohuutensa puolesta, joten jonkinmoisen virkkaukseen tai neulontaan järkevän paksuuden saamiseksi pitää käyttää sitä kolmin-tai nelinkertaisena. Neuletiheydestä ei sitten voi puhuakaan samassa lauseessa, kun vähän väliä tulee paksumpia ja ohuempia kohtia, ja jokaisessa langassa miten sattuu.

Kokeilin aluksi neuloa silkkiä, mutta luovutin kun neule oli todella ryhditöntä ja kaiken lisäksi pinta tarttui jatkuvasti sormiin ja milloin mihinkin kiinni. Päädyin siis virkkaamaan. Sitä varten piti vielä hakea uusi metallinen virkkuukoukkukin, koska bambukoukku ei oikein sopinut takertuvaan lankaan. Aikani Ravelryn ohjeita selattuani totesin ettei oikein mitään valmista ohjetta löytynyt. Nappasin yhdestä sormikasohjeesta pitsikuvion, jota käytin toppiin. Ohje löytyy Yulin käsityöblogista, jossa näyttää olevan muitakin kiinnostavia virkkausohjeita. En kovin usein virkkaa, mutta silloin kun tartun koukkuun tykkään näistä piirretyistä kaavioista.




Toppia olen tainnut purkaa enemmän kuin saada valmista tehtyä. Moneen kertaan tuli väärän kokoinen ties mistä kohtaa. Nyt toppi on viimeistelyä vaille valmis, vain pääntien reunus ja päättely uupuu. Tarkoituksena oli tehdä hieman A-linjainen toppi, jota voisi käyttää myös slipoverina. Aika vartalonmyötäinen tuli, eikä varsinkaan mikään sellainen minkä laittaisi laivan buffettiin päälle. Jos en olisi tehnyt tätä ylhäältä alas, harkitsisin olkainten lyhentämistä hieman. Ehkä pitää virkata useampi kerros pitsiä vielä kaula-aukkoon, ettei tule aivan mahdoton vilautteluvaate.


En ole lainkaan punninnut minkä verran tähän on uponnut lankaa, mutta todella vähän kuitenkin. Mikään neljästä kerästä ei ole loppumassa tämän topin aikana, mikä tarkoittaa sitä että jäljellä olevasta lankamäärästä saa ainakin neljä uutta toppia...


torstai 22. kesäkuuta 2017

Testissä mukikakut

Tein eilen ensimmäistä kertaa mukikakkuja Kinuskikissan ohjeella. Tai no, vähän lisäilin maapähkinävoita ja suolapähkinöitä ja taisin vähentää siirappia kun en jaksanut mitata... En ole ennen tehnyt mukikakkuja, ja päädyin niihin kun halusin jotain nopeaa ja kahdelle sopivan määrän. Mukikakut ovatkin nopeita, niihin tarvitsee vain sekoittaa ainekset ja mikrottaa pari minuuttia.

Odotin jotain mutapiirakan tyylistä pehmeää ja sisältä valuvaa suklaaunelmaa, mutta lopputulos muistutti enemmänkin muffinsia. Näitä saa mikrottaa todella lyhyen ajan jos ei halua täysin kypsäksi. En tiedä yliarvioinko leivinjauheen määrän vai mikä meni mönkään, kun tuntui ettei mahani oikein sietänyt mukikakkua. Synttärisankari tosin söi kohteliaasti omansa :) Tänään käytiin ihan kahvilassa syömässä oikeat kakkupalat.

Mikrotetut leivonnaiset (ja muutkin mikrossa kypsennettävät ruuat) ovat jääneet itselle aika vieraiksi. Lapsena söin usein äidin tekemää mikro-omenapiirakkaa, mistä tykkäsin. Ehkäpä mikroruuassa on omat salaisuutensa, muun muassa se että näkee mikron tehot. Meidän monen nappulan mikrosta en ole koskaan löytänyt nappulaa mistä näkyisi tehot, vaan siinä valitaan ruuan määrä grammoina ja toiminta (sulatus, kuumennus, kypsennys jne.) (Kummallista että niin "hienossa" mikrossa ei löydy perustoimintoja, seuraavassa mikrossa saa olla maksimissaan kolme nappulaa...)

Mukikakku on ajatuksena kiva, mutta en ainakaan yhden kerran perusteella vakuuttunut. Ehkäpä tämäkin on sellainen ruoka, jota pitäisi maistaa jonkun asiaan perehtyneen kokin luona jotta tietäisi millaista lopputulosta haetaan. Ehkä ensi kerralla ostan mini-irtopohjavuoan ja teen minijuustokakun, "vain meille kahdelle" :D

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Karjalaiset kesäjuhlat


Kävin lauantaina Karjalaisten kesäjuhlissa lauluryhmän kanssa. Tapahtuma on Karjalan liiton järjestämä, ja tänä vuonna se sattui olemaan tuossa naapurissa. Tapahtumaan oli vapaa pääsy, mutta aika matalaprofiilinen se oli. En tainnut törmätä yhteenkään tapahtuman mainokseen tai tiedotteeseen, joten luultavasti harva ei-karjalainen tuonne tiensä löysi.

Paviljongissa oli monen hallin edestä pukuja, esineitä, käsitöitä ja leipää/piirakoita esillä. Yksi halli oli myös torina, siellä oli kaikkea muutakin kuin karjalaista tavaraa (kuten vaikkapa metrilakua, siltä kun ei voi välttyä ikinä). Leipäpuolella oli näytillä leipiä ja reseptejä sekä karjalanpiirakkakilpailu. Reseptejä oli hauska lukea kieliasun ja sitaattien takia. 


Hallissa näkyi paljon väkeä kansallispuvuissa. Käsitöitä oli muutenkin esille paljon. En ottanut mukaan oikeaa kameraa, joten räpsin vain kännykällä kuvia nopeasti. En kehdannut kuvata tuntemattomia ihmisiä puvut päällä, joten kuvasin ortodoksikirkon juhlavaatteita sekä käsityökilpailun nypläystöitä. Varsinkin nyplätyt taulut olivat näyttäviä.






Juhlakansan keski-ikä taisi olla lähemmäs eläkeikää, mutta oli siellä myös nuoria kävijöitä kiinnostavia kohteita, kuten muun muassa Aalto-yliopiston toteuttama 3D-esittely Suomen Paviljongista, joka rakennettiin Pariisin maailmannäyttelyyn 1900. Nimestään huolimatta Paviljonki muistutti kirkkorakennusta, ja siihen pääsi tutustumaan virtuaalisesti vr-laseilla.

Ehdin kierrellä halleja parin tunnin ajan pop up-keikkailun lomassa. En voinut olla miettimättä että karjalainen mummivainajani olisi viihtynyt täällä. Mummi puhui usein lapsuutensa Karjalasta, mutta olisin voinut kuunnella tarkemmin ja kysellä enemmän. En myöskään koskaan opetellut karjalanpiirakoiden tekoa tai pitsinnypläystä mummin kanssa, varmaankin sen takia ettei mummi enää loppuvuosinaan itsekään harrastanut moisia.

Tapahtuman välittämä Karjala-kuva oli kieltämättä yksipuolinen: Karjala rajattiin vain rajantakaiseen menetettyyn osaan, ja se oli säilötty jonkinlaiseen aikakuplaan, jota nostalgisesti tarkasteltiin sellaisena kuin se oli viime vuosisadan alkupuolella. Mietin millainen tulevaisuus tällä karjalaisuudella on, kun sillä ei ole mahdollisuutta päivittää luonnettaan. Liekö se kuolee jäseniensä myötä hiljalleen... Evakoista seuraava sukupolvi saattaa kiinnostua  vanhempiensa kotiseuduista, mutta kolmanteen polveen kiinnostus tuskin enää kantaa. Ehkä olisi hedelmällisempää kiinnittää huomiota myös siihen, mitä karjalaisuus nyky-Suomessa on.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Viljelypalstan valmistelua


Tänä kesänä minä ja kaverini mennään kuokkimaan siskoni vuokraamalle viljelypalstalle. Viime vuonna palstaviljely ei oikein startannut kunnolla, ja se jäi kasvamaan rikkaruohoa yhtä penkkiä lukuunottamatta. Nyt olemme suunnitelmallisesti kasvattamassa rehuja kolmistaan koko rahan edestä. Palstat on vasta parisen päivää sitten merkitty, joten esikasvatus on kestänyt aika monta viikkoa jo. Parvekkeella kasvaa maata pitkin harvalehtisiä hujoppeja, jotka eivät ole saaneet sisällä tarpeeksi valoa kylmien ilmojen takia.


Nyt kun palstan käyttöaste on kasvamassa eksponentiaalisesti, teimme jopa suunnitelman mitä istutetaan mihinkin. (Toki palsta on ollut siskoni käytössä jo useamman vuoden, mutta minä en ole aiemmin innostunut osallistumaan siihen.) Suunnitelma meni tosin jo kerran uusiksi, saa nähdä miten paljon uudempi suunnitelma elää vielä istutusvaiheessa. Kumppanuuskasvit olivat minulle täysin tuntematon asia, johon en ole perehtynyt aiemmin. Epäilen tosin että aikaisemmin kiinnostus oli niin vähäistä etten ole kuunnellut vaikka siitä olisi tullut puhettakin joskus. Olen aina ollut sitä mieltä, että palstaviljely on ajan- ja rahanhukkaa, ja kaupasta saa paljon helpommin ja halvemmalla riittävästi kasviksia. Jostain syystä joku viljelykärpänen on päässyt puraisemaan, ja olen hieman hämmästynyt siitä miten innoissani olen palstasta.


Kävin tänään ostamassa tarjouksesta kahdeksan pakettia puutarhamultaa. Sitä tuli yhteensä 360 litraa. Auton tavaratila täyttyi kokonaan, ja perässä oli aika paljon painoa ajaessa. En uskalla jättää palstalle oikein mitään valvomatta lojumaan, joten multasäkit piti roudata varastoon ja sieltä sitten kantaa palstalle sitä mukaa kuin istuttaa asioita. Palsta on onneksi kivenheiton päässä: tarkempi tutkailu karttaan paljastaa että etäisyyttä on puolisen kilometriä. Sen pituinen matka, että lähtiessä kuvittelee jaksavansa kantaa ties mitä kerralla, mutta ne kuitenkin alkavat painaa yllättävän paljon ennen kuin pääsee perille.

Viime vuonna maa-artisokka oli menestys (vaikka erehdyinkin nolosti tuhoamaan naapuripalstan auringonkukat satoa korjatessa), joten ostin mukuloita reilusti tällä kertaa. Tämän vuoden uusi kokelas on mustajuuri. Siinä onkin lisää haastetta, kun se vaatii syvyyttä 40cm ja läpäisevän maan. Palstahan on maaperältään hyvin savinen, joten jos tulee taas kovin märkä kesä, mustajuurille saa sanoa hyvästit. Mustajuuri on myös hidaskasvuinen, joten en odota kovin suurta satoa palstalta joka kynnetään jo syyskuussa. Jospa äidin saisi suostuteltua lohkaisemaan pihastaan alueen mustajuurille, niin voisin kasvattaa siellä näitä hieman enemmän. Äiti raukka, minä ja siskoni koitamme joka kesä istuttaa omia kasveja pihaan. Tähän mennessä en ole vielä saanut lyötyä läpi karhunvatukkaa tai parsaa, eikä monivuotisia kasveja ei oikein voi salavihkaa viljellä sinne tänne :)

tiistai 23. toukokuuta 2017

Testissä nyhtökaura

Ostin alelaarista nyhtökauraa ihan mielenkiinnosta. Sitä on niin paljon hehkutettu, mutten ole syönyt sitä aiemmin missään. Ostin tomaatti-paprika-maustettua kauraa (koska muita makuvaihtoehtoja ei ollut jäljellä), mutta piti hieman etsiä netistä reseptejä, kun ei ollut oikein hajua mitä siitä voi valmistaa. 

Huomasin vasta pakettia aukaistessa, että etiketissä on muutama reseptikin mukana. Tein nyhtökaurasta "lihapullia", tai pikemminkin lihattomia pullia. Taikinaan laitoin samoja aineksia kuin jauhelihaversioonkin, eli mausteita ja vähäsen kauraleseitä. Kerman korvasin muutamalla ruokalusikallisella maustamatonta jogurttia, kun sellainen oli jääkaapissa avattuna. 

Pullien paistaminen oli jännää hommaa. Taikina oli kovin pehmeää, vaikka pullia paistoi pannulla pitkäänkin. Ruskistuneen kuoren alta paljastui kuitenkin hieman jauhomainen koostumus. Ehkä ohjeen mukaiset kaksi kananmunaa olivat liikaa, tai sitten nyhtökauran ominaisuutena on erikoinen koostumus. Odotin että pullista tulisi jotakin falafelin kaltaisia pyöryköitä, mutta ehkä se vaatisi friteeraamista. Maku sentään on parempi kuin härkäpapurouheessa.

Ehkäpä nämä kasvisruuat vaatisivat useampia kokkauskertoja ja sopivien reseptien löytämistä, mutta vähän on sellainen fiilis että helpommalla pääsee kun ostaa vain lihaa. Pitäisi ehkä kutsututtaa itsensä jonkun kasvissyöjän kotiin ruoka-aikaan, että innostus kasvisruokaan vähän kohenisi. Haluaisin syödä ekologisemmin, mutta tuntuu että kuitenkin nirsoilen turhan paljon varsinkin ruuan koostumuksen suhteen. Fiilis nyhtökaurastakin tällä perusteella on melko samanlainen kuin härkisrouheesta: sitä syö jos ei ole muuta tarjolla, mutta mitään herkkua se ei ole.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu!





Tänä vuonna toukokuu ei ole ollut kovin keltainen, pikemminkin harmaa. Kuvat on otettu samalla viikolla, eli aika laidasta laitaan maisemat muuttuvat. Esikasvatan palstalle ja parvekkeelle lähinnä vihreitä lonkeroita, joista toivon mukaan on muuksikin kuin rikkaruohoksi. Viikonloppuna sentään näkyi jo perhosia ja kukkia, ja perjantain sääennuste lupaa +21C joten ehkäpä kesäkengille tulee pian käyttöä!


lauantai 15. huhtikuuta 2017

Pääsiäismunia

Pääsiäinen ei ole ennen ollut mikään kovin iso sisustusjuhla, mutta tässä muutaman viime vuoden aikana on huomattavissa jonkinlainen kehityskaari sellaista kohti.  Pääsiäinen voi olla yksi hyvä syy juhlia kevään tuloa ja koristella kotia. Ja pääsee näpertämään koristeita ja syömään hyvää ruokaa (tykkään mämmistä ja lampaanlihasta, nam!).

Löysin Tigeristä puisia koristemunia, ja innostuin niiden maalaamisesta niin paljon, että piti käydä hamstraamassa lisää. Ostin yhteensä kuusi munaa, kun ei tiedä saako niitä enää pääsiäisen jälkeen. Väkersin maalauksen kanssa niin paljon, että monen tunnin jälkeen sain vihdoin kaksi pääsiäismunaa valmiiksi (tai no, lakkaus tai jokin muu suoja pitää vielä laittaa maalin päälle).

Innostuin selaamaan Pinterestistä niin paljon kaikkia ihania pääsiäismunia, että maalaisin varmaan yhtenään ellei hartiat olisi suurin piirtein tulehtumispisteessä. Huomasin myös että akryylivärini ovat jokseenkin parasta ennen-päiväyksensä nähneet. Yksi lensi jo roskiin, ja sinne päätynee yksi jos toinenkin tuubi lähiaikoina. Maalatessa myös tarvisin jotain muuta välinettä kuin pensseliä, kun pienet yksityiskohdat eivät aina onnistu pensselillä. Kokeilin sukkapuikkoa ja virkkuukoukkua, mutta joku vielä pienempikärkinen olisi tarpeen.

Pakkasin maalit kaappiin tältä erää, kun ruokapöytä on kiva saada muuhunkin käyttöön. Löysin myös viime vuonna taittelemani pupuorigamit, ne pääsivät pääsiäismunien kavereiksi. Jos näpertelyintoa löytyy vielä syksypuolella, niin joskus aiemmin hamstraamat massapallot odottavat vielä korkkaamista. Pitänee tosin sitä ennen keksiä jo mahdollisimman paljon käyttökohteita maaleille. Neljä puista munaakin jäi ensi vuoden puuhiksi. Nyt voi hiljentyä nauttimaan pääsiäisestä.


perjantai 31. maaliskuuta 2017

Päivän löyty: Idätyslaatikko

Tein tänään löydön: muovisen idätyslaatikon. Löysin laatikon Sokoksen kasviosastolta ja nappasin mukaani. Tykkään syödä mungpavun ituja, mutta niitä on vähän hankalaa huuhdella purkeissa idättäessä. Tähän asti olen idättänyt erilaisissa astioissa papuja, mutta huuhdellessa kannen välistä lorahtaa toisinaan sellainen määrä papuja, etten yhtään ihmettelisi vaikka joku kaunis päivä viemäristä kasvaisi pavunvarsi.

Valmiita idätysastioita ei ole aikaisemmin tullut vastaan mielestäni kohtuuhintaisina, joten tämä alle viiden euron laatikko tuli tarpeeseen. Laatikon alaosa on siis ritilää, joten huuhtelu käy helposti. Liottaminen taasen onnistuu kääntämällä laatikon ylösalaisin. Ensimmäisen testikerran jälkeen tosin tiedän vasta paremmin onko tämä nyt todella hyvä, vai tuleeko jotain kummallisia käytettävyysongelmia vastaan. 
Idätyslaatikko
Idätyslaatikko (kuva Pavunvarresta)


Kuvaa etsiessä huomasin, että laatikoita saa ostettua myös Pavunvarresta. No, meillä päin sellaista ei ole lähettyvillä, joten kivaa että Sokokselta löytyi. Nyt voi syödä entistä enemmän aasialaisia nuudelikeittoja ja wokkeja, nam!

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

My little pony-illallinen


Pidimme siskon ja lankomiehen kanssa teemaillallisen viikonloppuna. Tarkoitus oli käyttää pakkasesta pois hevosenliha, jota saimme jo jonkin aikaa sitten tuttavan hevosen mentyä teuraaksi. Siitäpä lähti sitten idea illan teemaan: My little pony. Glitterit ja kakkukoristeet jäivät hommaamatta, mutta innostuimme kuitenkin askartelemaan pahvisia koristeita (harmi kun niistä tuli otettua vain huonoja kännykkäkuvia). Myös piirretyn tunnari saattoi soida jokusen kerran illan aikana...

Pääruoka eli hevosenlihapullat ja muusi ei oikein ollut kuvauksellinen, eikä sille uhrattu edes koristeita. Kun olimme pistelleet poskeen hepan, söimme sen rehutkin eli porkkanat. Ne olivat tosin muffinsin täytteenä. Teimme porkkanakakkutaikinan muffinsivuokiin, ja päälle tuli minivaahtokarkkeja ja nonparelleja. Jotenkin innostuimme siskon kanssa yllättävän paljon tästä teemaillallisesta, oli hauskaa väkertää asioita yhdcssä. Mitähän kivaa illallisteemaa sitä keksisi seuraavaksi...

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Härkäpapurouhe kokeilussa: härkäpapubolognese


Ostin uteliaisuuttani kokeeksi Verson härkäpapurouhetta. Kasvisrouheet eivät ennestään kuulu käyttämieni raaka-aineiden listalle, joten en tiennyt kunnolla mitä odottaa. Paketin kyljessä sanotaan, että härkäpapurouhetta käytetään samalla tavalla kuin soijarouhettakin, mutta tällaiselle soijarouhetta käyttämättömälle kokille tieto ei varsinaisesti auttanut sen kummemmin. Mielessäni oli jonkinlainen epäselvä visio siitä, että härkäpapurouhetta voin jatkossa ripotella ruokiin korvaamaan jauhelihaa. Ainakin lasagne maistuu oikein hyvältä ilman lihaakin, joten miksei muutkin ruuat.

Tässä yksi päivä kokeilin papubolognesea. Yhtään jauhelihaa ei ollut saatavilla sillä hetkellä, joten tein pelkän kasvisversion. (Paketin ohjeessa neuvotaan myös korvaamaan aluksi vain osa lihasta papurouheella, jotta makuun tottuu.) Haudutin ruokaa hieman kauemmin kuin lihaversiota, mutta silti rouhe tuntui vähän kuivakalta ja jauhoiselta. Sanoisin, että koostumus oli ehkä suurempi miinus kuin maku. Tykkään pavuista muutenkin, joten en ole aivan varma miten tämä rouhe on parempi kuin säilötyt pavut, joissa olisi sama maku paremmalla koostumuksella. Ehkä uuniruuissa tämä rouhe voisi toimia paremmin.

Fiilis: ei mitään gourmet-ruokaa, mutta menettelee paremman puutteessa.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Perussukkaa varpaista varsiin

Perussukkia on helppo tehdä silloin, kun ei keksi oikein muutakaan neulottavaa. Siskot kuluttavat enemmän villasukkia kuin minä, niin on sentään joku jolle tehdä näitä käyttöön. Harmaissa sukissa on joku Regian viidakkokuosi sekä valkoinen lanka, kaksi muuta kirjavaa ovat Austermann Steppiä.





Kokeilin ensimmäistä kertaa neuloa sukat kärjestä aloittaen. Ohjetta katselin Ullaneuleen sivuilta. Olen pitkään suunnitellut tämän tekniikan opettelua, että saisi paremmin langat mitoitettua. Näiden sukkien perusteella en kuitenkaan tykästynyt tekniikkaan. Tykkään normaalisti ranskalaisesta kantapäästä, mutta tässä kantapää tuntuu jotenkin väljemmältä. Myös sukansuuta on vaikea saada sopivan väljäksi mutta silti nätin näköiseksi. Ehkä erilaisella kantapäällä näitä voisi harkita joskus uusintaan...


Tein myös keltaisesta Nallesta vähän tavallista paksummat sukat. Varteen tuli valepalmikkoa. Kantapäähän en tehnyt vahvistettua neuletta, vaikka siihen on oma silmä tottunut enemmän kuin sileään kantapäähän. Järkeilin että sukat eivät kuitenkaan ikinä kulu kantapäistä ensimmäisenä, vaan yleensä aina päkijöistä. Tai sitten jos kyse on minun sukista, ne vain nyppyyntyvät ja viruvat ja kyllästyn niihin ennen kuin ovat mistään kohti varsinaisesti puhki. 

Keltainen on väriterapiaa parhaillaan. Varmaan siksi lankalaarista löytyi keltaista Nallea sekä 7-veljestä. Jälkimmäisestä voisi ehkä tehdä pipon, koska sukkien tekeminen niin paksusta langasta tuntuu jotenkin epämukavalta. Seuraavaksi sukkaprojektiksi haaveilen kirjoneuletta, jos vaan löytyisi sopivat väriyhdistelmät.


sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Tyttöjen retki kasviostoksille

Tehtiin tänään siskon kanssa shoppailureissu Plantageniin ja Viherlandiaan. Löysin itselleni begonian, jossa on jännät metallinhohtoiset lehdet. Väriä on aika vaikea saada kuvattua oikein, varsinkin kun päivänvalo alkoi jo hiipua kuvaushetkellä. Kaupassa ollessa myös moni muu kasvi oli hilkulla lähteä mukaan, mutta en sitten tällä kertaa ainakaan ottanut mukaani muuta.


Viherlandiasta ostin kumma kyllä kaksi murattia, vaikka en ole koskaan aiemmin saanut niitä menestymään. Toisessa on nätit kaksiväriset lehdet, ja toinen tuli käytännössä kaupan päälle, kun tarjouksessa sai kaksi melkein yhden hinnalla. Muratit pääsivät lasikuvun alle ainakin näin aluksi siltä varalta että niissä on mukana ikäviä kylkiäisiä, kuten Viherlandian ostoksissa usein on. 



Nämä kasvivalinnat eivät ole mitenkään tyypillisiä makuuni, mutta ihastuin väreihin. Tasaista kosteutta vaativat eivät oikein siedä saamaansa vaihtelevaa hoitoa, joten katsotaan miten näiden käy. Toivottavasti lasikupu auttaa. Begonian voisi ehkä istuttaa altakasteluruukkuun, tai vähintään laittaa ruukkuun kastelulinnun.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Ystävänpäivänä

Ystävänpäivänä tapahtui kaikkea jännää. Heräsin uudesta sängystä (vaihdettiin runkopatjat futoniin), pyöräilin toiselle puolella kaupunkia vain yhden pokemonin perässä, kävin ostamassa vaaleanpunaista lankaa (ja huomasin värin ja päivän yhteensopivuuden vasta jälkikäteen), ja jonotin Hanko sushin tarjousruokia pari tuntia. Ilta meni sushimättäjen ja leffailun merkeissä siskon ja sen miehen luona. Ystävänpäivää ei yleensä tule erityisemmin juhlistettua, mutta tämän vuoden päivä taitaa jäädä mieleen pidemmäksikin aikaa!

Kuvia ei tullut otettua mistään, joten kaivoin arkistojen kätköistä räpsyn. Lukot ovat Tammerkosken yllä, todistetusti sielläkin on tullut joskus käytyä (vaikka nykyään sinne tuntuu olevan aina liian pitkä matka kun jäämme joka kerta matkan varrelle Kangasalle). Ystävänpäivä jos mikä on turhauttavan kaupallinen tapahtuma, mutta kun pysähtyy miettimään asiaa, niin tulee aikamoisen onnekas olo. Vähän kuin olisi lottovoitossa voittanut päävoiton; minulla on maailman ihanin ihminen seuranani joka päivä, vaikka en ole tehnyt mitään sitä ansaitakseni! Sitä sopii juhlia vähän väliä eikä vain kerran vuodessa :D


tiistai 31. tammikuuta 2017

Hiljainen tammikuu

Taas on tullut pidetttyä kuukauden blogihiljaisuus. Ehkä blogi kärsii jonkinlaisesta profiloitumisen puutteesta, en haluaisi kesksittyä pelkästään käsityöaiheisiin, mutta en oikein tiedä mistä muustakaan krjoittaisin. Olen kyllä tehnyt käsitöitäkin, mutta en jaksa oikein kuvata niitä. Muutenkaan innostukseni käsityöihin ei ole ollut järin suurta pitkiin aikoihin, teen lähinnä rutiininomaisia neuleita eli perussukkia. 

Muuten kuin käsitöiden saralla on tapahtunut vähän inspiroivempia juttuja. On ollut mukavan talvinen tammikuu, ja olen päässyt jo järven jäälle luistelemaan useamman kerran (hiihtäminen on sitten asia erikseen, sitä varten ei ole oikein kunnolla lunta). Myös uusia makuelämyksiä on tullut vastaan. Pääsin muun muassa maistamaan ensimmäistä kertaa ikinä fondueta siskoni gourmet-keittiössä. Tuli mieleen lapsuuden Asterix-sarjakuva ja juustolan sukkamehuhajut. Fondue oli yllättävän voimakkaan hajuista, vaikka vahvoista juustoista tykkäänkin. Ruoka-aiheista jatkaakseni täytyy vähän hehkuttaa uutta teekauppaa keskustassa: tänne on hiljaittain avattu TakeT, take away-periaatteella toimiva teekauppa, jossa on ihanaa teetä ja mukavat myyjät. Olen aivan koukussa! Nyt vaan pitäisi juoda teevarastoja nopeammin tyhjäksi, että kehtaisi ostaa uutta tilalle.