keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Kädentaitomessut


Kävin ensimmäistä kertaa Pirkkalassa kädentaitomessuilla. Juurikaan kuvia ei tullut napattua, kun monessa kojussa oli kuvaus kielletty, mutta kännykällä räpsin kuvia näistä sukkakisan tuotoksista. Olimme mesuuilla lauantaipäivän, mutta se tuntui vähintään vuorokaudelta. Vähän vähemmälläkin olisi siis pärjännyt.

Olen kerran aikaisemmin käynyt Pirkkalan messukeskuksessa, mutta en muistanut kuinka valtavan iso se on. Osasin odottaa ruuhkaa, mutta silti yllätyin kun jouduimme kävelemään ehkä kauimmalta parkkipaikalta monta minuuttia sateessa halliin. Yllätyin myös siitä, kuinka monessa paikassa ei voinut maksaa kortilla. En ollut varannut erikseen käteistä, koska menin lähinnä katselemaan enkä ostelemaan. No, se ei ollut ehkä kovin fiksu veto, varsinkin kun kaikki pankkikortit eivät edes toimineet ruuhkan takia. Onneksi oma op-korttini toimi, että pystyi sentään käyttämään muovirahaa.

Olin siinä käsityksessä, että messuilla ei ollut erityisemmin suuria aleja, mutta olisihan vaikka niitä kahden euron kirjoja ja askartelukojuja voinut katsoa paremminkin läpi. Kävi vain niin, että ensimmäisessä hallissa ostin heräteostoksena lampaantaljan itselleni, enkä sitten oikein raaskinutkaan mitään ostella sen jälkeen. Ostin sen lisäksi lähinnä pyöröpuikkoja alesta sekä kaksi muovista, avattavaa joulupalloa. Messutungoksessa en edes osannut miettiä mitä kaikkea oikeasti halusin, ja aloin epäillä omaa harkintakykyäni tavanomaista enemmän. Keramiikka-ja lasikoriste-esineet (lähinnä joulukoristeet) jäivät vähän kaihertamaan, kun niistä katselemistani en sitten ostanut mitään.

Lankoja en edes katsellut vakavasti. Ainoastaan nokkossukkalankaa olisin voinut ostaa, mutta sitä ei tullut vastaan. Viikonlopun ohjelmaan kuului muutenkin mummilta perintönä jääneiden lankojen läpikäyminen, ja tuntuu siltä että itselläkin alkaa olla lankaa loppuelämän tarpeisiin. Mummilla oli yhden lankakaupan verran lankoja, mutta niitä oli säilytetty ties missä varastossa, ja valtaosa haisee naftaliinilta. Ihan harmittaa, kun niin paljon lankoja on jäänyt heitteille, ne olisivat voineet ilahduttaa useaa käsityöihmistä jos eivät olisi olleet varastossa jemmattuna monta vuotta. Sitä alkaa kriisiytyä oma suhde tavaraan, eikä uskalla enää ostaa huolettomasti mitään, mikä ei mene välittömästi käyttöön. "Mummin lankakaupsta" lähti mukaan pari kalalankaa sekä beigeä vyötteetöntä mohair/angoralankaa. Myös muutamat puikot nappasin itselleni.

Etukäteen kaverini vinkkasi, että messuilta saa eniten ideoita (eikä niinkään tarjoustuotteita), mutta tuntuu että ehdin jo unohtaa suurimman osan inspiroivista jutuista välittömästi messuilta lähdettyä. Tuli ähky tai Simmelin sanoin kyllääntyminen, aivot lakkasivat rekisteröimästä kaikkea ympärillä olevaa yksityiskohtaa. Jos tuonne menee ensi vuonna, niin perjantai tai sunnuntai voisi olla parempia messupäiviä. Lisäksi olisi hyvä mennä heti ovien avauduttua ettei tulisi niin kiire käydä läpi kaikkia halleja.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Polvisukat


Äiti toivoi polvisukkia, niin olen kovasti etsinyt ohjetta sellaisia varten. En ole tehnyt kuin ehkä yhdet polvisukat ikinä, ja nekin paksusta sukkalangasta, niin halusin selkeän ohjeen, ettei kaikki aika mene säätämiseen. Pitkän etsinnän jälkeen löysin polvisukan ohjeen siskoni Rakas villasukka-kirjasta. Kirjan neljästäkymmenestä ohjeesta voisi tehdä muutkin sukat polvipituisten Sisusukkien lisäksi. 

Aloitin jo vartta ja ehdin purkaakin sen kerran. Sitten aloitin toistamiseen neulomalla mukaan ohutta elastista nauhaa, jota joskus tuli tilattua Karnaluksista. Nyt kun vartta on neulottuna 7 cm. se on liian löysä ja varmaan tipahtaa nilkkoihin ensimmäisen käytön jälkeen. Pitää mennä huomenna ostamaan pienemmät sukkapuikot, kun näemmä 2,5mm on pienimmät mitä tällä hetkellä omistan. Ohjeen puikkosuositus on 2-3mm, näemmä tarvitsen aina pienemmän puikkokoon. No, jospa uusien puikkojen kanssa sitten sukka etenisikin ilman purkua...

maanantai 14. marraskuuta 2016

Käsityömessuille?

Siskot houkuttelevat mukaan Tampereen käsityömessuille ensi lauantaina, mutta vähän vielä arvon haluanko mennä mukaan vai en. En ole koskaan käynyt siellä, ja aikaisempina vuosina olen miettinyt että joskus pitää mennä sinne. Periaatteessa siellä varmaan tulisi mielenkiintoisia juttuja vastaan, mutta minua on pidempään vaivannut jonkinlainen käsityöinnon lopahtaminen. Harvat neuleet valmistuvat, ja nekin on sukkia tai muita pieniä tuotoksia.

Kuulemma käsityömessuille kannattaa mennä hakemaan inspiraatiota ja ideoita eikä niinkään vaikkapa tarjoustuotteita. Sinänsä en mitään olisi ostamassakaan, mutta jos sitä inspiraatiotakaan ei löydy, niin sitten olen vain maksanut siitä, että kulutan monta tuntia ihmispaljoudessa muiden tuuppiessa eestä ja takaa.

En oikein tiedä mihin neuleinnostus on hävinnyt. Ehkä viimeaikaiset työt ovat menneet turhan usein ohjeiden säätämiseen, kun harva työ valmistuu helposti. Varsinkin väärän neuletiheyden takia olen hakannut päätä seinään. En tiedä mikä siinä onkin niin vaikeaa valita tarpeeksi pieniä puikkoja, kaikesta tulee helposti liian väljää. En ole vieläkään oppinut että minun hehtaarikäsialallani saisi aina valita reilusti pienemmät puikot kuin ohjeessa suositellaan. Ehkäpä pitäisi väkertää taas jotain kirjoneuletta, jospa se vaikka inspiroisi.

The Happy Hippo Crochet African Flower Free Pattern - Crochet Craft, Crochet Hippopotamus, Pink Bow:
myös virkattu hippopotamus (siis virtahepo) on to do-listalla

torstai 3. marraskuuta 2016

Kokemuksia ekokosmetiikasta: Omat suosikkituotteet

Kosmetiikka ei varsinaisesti kuulu niihin aiheisiin, joista blogissa tykkään pääosin jaaritella, mutta ekotuotteiden kohdalla olen huomannut itse sellaisen ongelman, että muiden arvioita ja kokemuksia tuotteista on hyvin vähän tullut vastaan. Tämän takia on suuri kynnys ostaa jotain uutta, joka maksaa enemmän kuin ei-ekoversio. Kaikkea (enkä oikeastaan edes valtaosaa) osta ekona, mutta jotkut ekot ovat vakuuttaneet minut, ja niitä ostan jatkossakin. Suosikkejani ovat mm. Faith in Nature-merkin shampoo ja hoitoaine. Hinta on vähän kalliimpi kuin mitä yleensä haluaisin panostaa shampooseen (yksi pullo maksaa reilu seitsemän euroa), mutta näitä saa myös täyttöpalvelusta. Ekoshampoot kuivattavat hieman enemmän päänahkaa kuin muut, mutta eipähän tarvitse pestä niin usein tukkaa enää kuin ennen. Hoitoainetta saa pitää päässä sitten vähän pidempään jotta se ehtii vaikuttaa, mutta tukka ei enää ole samalla tavalla lähmäinen likaisena kuin ei-ekoja käyttäessä.

Kuvahaun tulos haulle faith in nature shampoo
Faith in Nature-shampoota saa Ekolosta 


Kasvotuotteista eniten ostan Erboristican puhdistusmaitoa. Myös kasvojen kuorinta-aineesta tykkään tosin nyt käytän Madaran kuorivaa naamiota. Erboristican tuotteita löytyy hyvin Prismasta, mutta muualla niitä harvemmin tulee vastaan. Puhdistumaito sopii sekaiholleni, vaikka talvella se vähän kuivattaakin. Toisaalta meikki lähtee tällä hyvin naamasta, toisin kuin hellemmillä puhdistusmaidoilla. Kuorintavoide on sen sijaan kosteuttavampi, ja käyttäisin sitä ehdottomasti jatkuvasti jos ihon pintaverisuonet eivät siitä pahastuisi. Kuorinnan raekoko on hyvä, eikä varmaankaan rasita normaalia ihoa liikaa, mutta couperosa-ihoni takia olisi hyvä välttää mekaanista kuorintaa. Erboristicalta voisin kokeilla muitakin tuotteita, vaikkapa kasvovettä seuraavaksi.

Puhdistusmaito ArganUrtekram luomu Aloe Vera Gel

Prisman ekokometiikkatarjontaa


Valkoinen savijauhe on myös yksi suosikkini. Ostin joskus muutama vuosi sitten Tallinnasta ison purkin kaoliinisavea, ja käytän sitä pääosin kasvonaamioihin. Joskus myös laitan sitä tukkaan ennen pesua, varsinkin jos on tullut käytettyä muotoiluaineita. Valkoinen savi on mielestäni miedompi kuin muut savet, jotka ovat saaneet kasvoni lähinnä kirkuvan punaisiksi. Valkoisesta savesta saa ihan sellaisenaan mukavan kasvonaamion, mutta tykkään sekoittaa siitä kaakojauheen ja hunajan kanssa kosteuttavamman naamion.

Ekorasvoista/voiteista ei ole kauheasti kehuttavaa, mutta niistä suosikkini on Urtekramin aloe vera-geeli. Hinta ja laatu kohtaavat, ja aloe vera-geeliä on mukava lätkiä iholle vaikkapa kesällä kun ei tarvitse paksua rasvaa. Vaikka aloe veran pitäisi olla hyvin siedetty eikä aiheuttaa iho-ongelmia, on kaikki kokeilemani (muistaakseni kolme eri merkkistä) aloe vera-geeliä saaneet herkkäihoisen mieheni naaman kirkuvan punaisiksi. Kaikille ei siis sekään sovi. Tällä hetkellä olen siirtynyt pääosin takaisin apteekkirasvoihin, koska en ole löytänyt ekotuotteista tarpeeksi kosteuttavaa ja ihoa rauhoittaa tuotetta.

Muita varsinaisia suosikkituotteita ei ekopuolelta tule mieleen. Kurja kyllä tuntuu että huonojen käyttökokemusten lista on paljon pidempi kuin hyvien (ehkäpä sitä varten pitää kirjoittaa oma huonoja kokemuksia ekokosmetiikasta-postaus). Pääsääntöisesti kuitenkin omien rajallisten kokemuksieni perusteella olen sitä mieltä, että pesuaineissa, voiteissa ja joissakin meikkituotteissa ekoa kannattaa kokeilla. Jotkut hyvät tuotteet päihittävät kyllä ei-ekoversiot mennen tullen, toisten kohdalla taas pitää todeta ettei ekologisuus ole niin tärkeää minulle että käyttäisin sen takia mielestäni ei niin hyviä tuotteita, jos toimivampiakin on tarjolla. Ekotuotteissa hintataso on yleensä korkeampi, joten sen takia varmaan halvemmasta hintaluokasta löytyy vähemmän suosikkeja. Esimerkiksi monissa ruokakaupoissa saatavana olevat Urtekram-tuotteet vertautuvat mielestäni niihin ei-ekohyllyjen halvimpiin Linna-shampoihin, Pirkka-tuotteisiin sun muihin pienemmän budjetin tuotteisiin. Toivon kuitenkin optimistisesti, että ekotuotteiden kysyntä kasvattaa myös tarjontaa, ja saamme tulevaisuudessa parempia ekotuotteita.