perjantai 28. lokakuuta 2016

Ensilumi satoi ja suli


Hetken aikaa oli kauniin valkoista, kun tiistaina satoi ensilumi. Innoissani kuvasinkin sitä kameralla, vaikka olenkin nykyään kovin laiska käyttämään kameraa yhtään mihinkään. Kovin lyhyt ilohan se oli taas, nyt sataa vettä ja on kovin harmaata. Kummasti tuli lumen myötä jo jonkinasteinen jouluinnostus, ostin glögiä kaupasta ja haaveilin jouluvaloista.

Kuvauksen kohteeksi pääsi taas tämä harmillisen aidan rumentama omenatarha. Näyttää ihan vankilan pihalta. Sentään omenapuita on istutettu taas lisää reilusti (ei niin että ehtisin niitä koskaan keräämään, kun ne häviävät aina niin nopeasti).

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Koiravieraat

koirapuistossa

Meillä oli puoli viikkoa vanhempien kääpiösnautserit hoidossa, kun koirien isäntäväki oli reissussa. Eilen veimme koirat takaisin kotiinsa, ja nyt on taas kotona kovin hiljaista. Äkkiä tuli ikävä koiria, vaikka onkin ihanaa saada nukkua rauhassa aamulla. Nyt kun on koirat mielessä, niin niitä tuntuu tulevan joka nurkassa vastaan.

Koirat ovat sen verran kaavoihin kangistuneita, että herättävät aina viiden ja kuuden välillä aamulenkille. Iltalenkillä kävin niiden kanssa joskus yhdentoista maissa. Yöunet siis jäivät aika lyhyiksi, ja nyt väsyttää kamalasti. Sain koiranhoitopalkkioksi Tallinnasta teetä Chadosta, joka on mielestäni paras teekauppa (myönnettäköön että Makujen taika Kannelmäessä on myös todella hyvä) sekä monta kerää Austermann Steppiä (lempisukkalaankaani). Nyt voi siemailla teetä ja kutoa sukkaa, ja yrittää saada jonkinmoista rotia arkirytmiin, joka on onnettoman hukassa. Jotain epäterveellistä saattoi tulla myös laivan makeisosastolta meille... :)

En ottanut yhtään kuvaa Pikistä ja Nöpöstä, mikä on harmi, koska ne olivat edustavan näköisiä äskettäin trimmistä tulleena. Kuvan koirat ovat koirapuistossa temmeltäviä koiria: siskon koira Hedy ja sen koirakavereita. (Lähdin mukaan koirapuistoon, koska kuulin huhua että siellä tulee usein vastaan erikoisia pokemoneja, vaan eipä niitä näkynyt, pöh!.)

maanantai 10. lokakuuta 2016

Orkidean kukkia


Kesällä parvekkeella ulkoillut orkidea innostui taas kukkimaan. Kukat ilahduttavat keittiössä, koska amppeli meinaa olla ainut paikka mihin noin ison kasvin saa sijoitettua edes kohtuulliseen valomäärään. 

Olisipa muutkin orkideat yhtä kiitollisia, mutta jostain syystä en saa kukkia edes niihin helpoimpiin eli perhosorkideoihin. Ehkä tyrkkään nekin parvekkeelle ensi kesäksi, vaikka ne viihtyvätkin paremmin tasalämmössä. Zygopetalonin lisäksi käpypalmukin innostui kasvattamaan kaksi uutta lehteä. Saa nähdä millaisia muotopuolia lonkeroita tällä kertaa kasvaa, kun valoa on liian vähän eikä ulkonakaan enää ole tarpeeksi lämmintä kasvattamaan uusia lehtiä.

Ihasntelin muuten Prismoissa tarjousorkideoita, ja vähän kutkuttaisi ostaa uusi zygopetalon erilaisella kukalla, kun tämä nykyinenkin viihtyy niin hyvin. Ongelmana vaan on taas keksiä tilaa sellaiselle, Toistaiseksi se on vielä jäänyt kaupan hyllylle...

torstai 6. lokakuuta 2016

Mukuloiden nosto


Etsi eroavuudet


Meillä on naapurissa kaupungin viljelypalstat, josta sisko varasi yhden kesäksi, mutta ei sitten ehtinytkään käymään siellä. Minä istutin sinne tomaattia ja kesäkukkaa ja muutaman mukulan maa-artisokkaa. Kukista ja tomaateista ei tullut mitään kotiintuotavaa, mutta maa-artisokka rehotti komeasti, vaikka istutinkin ne vasta kesäkuun lopulla. Menestys oli niin hyvä, ettei niitä tarvinnut pahemmin hoitaa enää, kun lähtivät kasvamaan. Kävin tänään palstalla siis ainakin kuukauden tauon jälkeen. 

Palstat kynnetään reilun viikon päästä, joten ne ovat jo aika autioituneet. Minun palstalla oli vain yksi penkki, jossa alussa oli artisokat ja loppu umpeenkasvanutta heinää. Bongasin keltaiset nuput ruohon seasta ja aloin kaivaa. Ihmettelin että yhtään mukulaa ei tule vastaan, vaikka useamman kasvin teurastin. Vasta kun rupesin ihmettelemään, että mitenkähän nuo vieressä kasvavat kirsikkatomaatit onkin niin isoja, tajusin että olen väärällä palstalla! Omani oli viereinen palsta, mutta erehdyttävän samanlainen kasveja myöten (vaikkakin minulla tomaatit olivat kuolleet aikapäiviä sitten). Olinkin vahigossa pistänyt lihoiksi puolet naapurin auringonkukista! Nolottaa, mutta lohduttaudun sillä, etteivät ne kuitenkaan olisi ehtineet viikossa kukkia, kun ensimmäinen kukka oli vasta aukeamassa ja nuppujakin vain pari. Yritin etsiä palstalta numerokylttiä, että saisi edes kyseltyä kaupungilta kenen palstaa tuhosin, mutta sellaista en löytänyt enää. Olisihan sitä vaikka kahvit voinut tarjota hyvitykseksi.


Nolottaa, miten sitä ei tunnista auringonkukkaa...No, sainpahan niitä mukuloita sentään sen verran, että ämpärin pohja peittyi. Ei aivan tullut mukuloita kuin perunoista, mutta ehkä ensi vuonna olen ahkerampi palstailija. Viikonloppuna pääsee ensimmäistä kertaa maistamaan maa-artisokkaa. Ehkäpä siitä joku sosekeitto tulee, kun en oikein tiedä mitä muutakaan siitä kannattaa tehdä. Kasvin maanpäälliset osat päätyivät pataan, niillä pitäisi saada värjättyä keltaista (tai ainakin kukinnoilla, mistään en löytänyt tietoa mitä väriä lehdistä saa). Jospa sitä saisi värjättyäkin taas pitkästä aikaa vähäsen!






keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Jättipuput



Kaupungilla oli toissaviikonloppuna valoteoksia näytillä, ja meninne ihastelemaan niitä kaiken kansan kanssa. Ja sitä kansaahan oli aivan ruuhkaksi asti. Ensi vuonna pitäisi kiertää katselemassa teoksia jo heti arkipäivänä eikä odottaa viimeiseen iltaan.


Eniten teoksia ja ruuhkaa oli Tourujoen varrella, mutta hienoimmat teokset olivat silti Kirkkopuistossa olleet jättipuput. Aika moni poseerasi pupun kanssa, niin oli vaikea saada kuvaa, jossa ei olisi ollut muita ihmisiä etualalla. Toisaalta en oikein tiedä mitä hohtoa on poseerata valoa vasten, saa itsestään mustan hahmon kuvaan. Tai sitten sekin on vain tekniikkakysymys. Meidän pikkukamera oli ainakin ihan hätää kärsimässä, kun yritin kuvata pimeällä. Jopa miehen kännykän kamera päihitti sen. Kurjaa, kamera on ostettu neljä vuotta sitten (eli vasta ihan äsken...). Jotain vaaleita läikkiä sentään tallentui mustaa taustaa vasten.