keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Pokemonien ulkoilutusta

Kaverin innoittamana kokeilin Pokemon go-peliä, vaikka Pokemon ei ole mitenkään ennestään tuttu tai innostanut aiemmin. Nyt olen ihan koukussa peliin, jopa siinä määrin että ei pelaavia seuralaisia varmaan ärsyttää kännykän näprääminen. Tiedostan että on olemassa lukuisia järkevämpiäkin tapoja käyttää aikaansa, ja että niska-hartiaseudun lihakset jumiutuvat ja olisi parempi olla marjametsässä jne. Rehellisesti sanottuna olen kuitenkin sitä mieltä, että vaihtoehtoisesti olisin todennäköisesti sisällä, katsoisin sarjoja sohvalla röhnöttäen enkä ulkoilisi yhtään niin paljon. Hoitokoiran kanssa tuli ulkoiltua elokuussa yhden viikon ajan, mutta muuten ilman mitään syytä tulee harvemmin lähdettyä ulos.

Ymmärrän kyllä miksi monia ärsyttää pelaajat. Kansanvaellus on täälläkin syönyt keskustan kirkkopuistosta nurmikkoa, ja kurjinta on katsella niitä pelaajia, jotka itsetuhoisesti tuijottelevat kännykkää pyöräillessä. On kuitenkin myös ilahduttavaa huomata perheitä, jotka pelaavat yhdessä, samoin kouluikäisiä, joiden innostus on aivan eri tasolla kuin aikuisten (toivottavasti asian laita on näin, ainakin aikuisten kannalta). Saa nähdä kauan tätä innostusta jatkuu, luultavasti talven pakkaset ainakin vähän lannistavat ulkoiluintoa. Ja kyllä täällä käsitöitäkin tehdään, mutta olen kovin laiska kuvaamaan tekeleitä.