perjantai 22. tammikuuta 2016

Torkkupeittoprojekti aloitettu

Aloitin eilen neulomaan pitsilappusia torkkupeittoon. Tai no, ensimmäinen oli koekappale, mutta nätti niin nätiltä etten enää harkinnut muita katselemiani malleja. Peiton ohje löytyy Novitan sivuilta. Harmillisesti ohjeessa on vain yksi kuva jossa on tyynynpäällinen eikä koko peittoa näkyvillä. Helpottaisi ohjeen valinnassa nähdä peitto näyttää kokonaisuudessaan, mutta ehkäpä kukaan ei ole jaksanut toimia koko peiton testineulojana.




Ohjeesta poiketen valitsin langaksi 7-veljestä enkä Isoveljeä. Ensinnäkin halusin kevyemmän langan, ja pienemmät neliöt tuntuivat ainakin ajatuksen tasolla sirommalta. En tykkää neuloa kovin paksua lankaa, ja 7-veljestä on paksuudeltaan ylärajoilla. Katselin myös TeeTeen ym. valmistajien lankoja, ja niiden hintoja katsellessa harkitsin myös tilausta Karnaluksiin. Sieltä olisi sukkalankojen hinnalla saanut jo vaikkapa alpakkasekoitelankaa. Yhteen askartelu/käsityöverkkokauppaankin olisi lahjakortti käyttämättä, mutta laskeskelin että halvimmillaan sieltä saisi reilulla kuudella kympillä (ja lisäksi postit vielä) kilon lankaa. Siitä hieman masentuneena lampsin Tokmanniin ostamaan 7-veikkaa tarjouksesta hintaan 7,50e/300g. Langat maksoivat siis vajaa puolet siitä mitä tilaamalla verkkokaupasta. Ehkä torkkupeitossa ei langan karheus niin kovin paljon haittaa, harvemmin sitä ihoa vasten kuitenkaan pidetään. Sitä paitsi voihan sen uittaa jossain huuhteluaineessa jos siltä tuntuu.

Oli muuten todella vaikea valita mallia ja väriä! Peitto tulee siskolleni, joka ei osannut sanoa mitään vaatimuksia. Olisin tehnyt kirjavan, mutten osannut valita värejä. Ostin turvallisesti (tai tylsästi) luonnonvalkoista lankaa, koska järkeilin että sitä ainakin itse jaksaisin katsella kauiten. Voihan sen sitten värjätäkin jos haluaa myöhemmin vaihtelua. Ehkä paremmalla suunnittelulla olisin keksinyt jotain superjännää, mutta halusin päästä aloittamaan projektia heti kun vielä löytyy innostusta peittoon. 

Koko peittoinnostus lähti siitä, että Facebookissa huomasin yhteen lankakirppisryhmään linkatun hyväntekeväisyysprojektin, johon kerätään neulottuja ja virkatuja neliöitä. En ole yleensä tykännyt virkata, mutta innostuin isoäidinneliöistä kovasti kun huomasin miten helposti niihin saa jämälankaa uppoamaan. Koko lappuinnostus lähti siinä määrin käsistä, että alkoi epäilyttää lappujen postimaksut. Niinpä vaihdoin hyvän sään aikana peitosta toiseen. Toivottavasti into säilyy vielä että saan tämän peiton nopeasti valmiiksi.

sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Joulu meni taas

Ihan harmittaa, että joulu on jo ohi. Tänään pakkasimme viimeiset joulukoristeet pois, ja vähän tuntuu haikealta. Oli niin mukava joululoma, ettei huvittaisi taas palata arkeen. Sentään sää on muuttunut vähän talvisemmaksi ja valoisammaksi, jospa se piristäisi vähän.

Ehdin jo iloita valkeasta joulusta ennenaikaisesti, kun kaikki lumi ehti sulaa aatoksi pois. Joulukirkostakin piti ottaa kuva, kun näytti niin kesäiseltä: vihreä ruoho ja männyt taustalla, mistään ei arvaisi että on joulukuu. No, olipahan helpompi mennä metsälenkille kun ei tarvinnut kahlata hangessa.



Uusi vuosi toi sitten pakkasetkin. Olimme kaveriporukan kanssa erämökillä, ja siellä kyllä kylmyys tuntui joka kerta kun raahautui ulkohuusiin. Hyrr! Vähän oli muutenkin ehkä puhti poissa jo loppulomalla, kun olimme koko joulunajan poissa kotoa. Toisaalta kotona on paljon vähemmän sellainen olo, että on oikeasti lomalla. Kaikki tekemättömät asiat (kuten gradu) muistuttavat olemassaolostaan paljon enemmän kotona ollessa, joten mieli ei ole täysin lomalla silloin kun on kotona.


Aika paljon näkee Faceookissa (ja muutenkin muiden puheissa) kaikenlaisia uudenvuodenlupauksia ja suunnitelmia tulevalle vuodelle. Tänä vuonna en edes viitsi miettiä mitään suunnitelmia tulevalle vuodelle, koska tämän(kin) vuoden tavoite on saada viimeiset opinnot kasaan ja valmistua viimein. Luvassa on yksinäistä puurtamista, kun kaikki opiskelukaverini ovat jo poistuneet yliopiston käytäviltä eri puolille maailmaa ja kontaktiopetus loppunut. Yritän suhtautua hommaan niin, että se on vain työtä josta minulle maksetaan (kiitos Kelan lisäopintotuen), sen ei tarvitse olla hauskaa ja mielenkiintoista.