tiistai 20. joulukuuta 2016

Tule joulu kultainen

Kirkkopuiston komea joulukuusi

Meillä ollaan jouluisissa tunnelmissa, vaikka ulkona onkin kurakeli. Ostin pienen muovikuusen ja lasisia palloja siihen, ja ne pääsivät jo olohuoneeseen ihasteltavaksi jokunen päivä sitten. Mitäpä sitä panttaamaan joulukuusta, kun ei kuitenkaan olla kotona jouluna katselemassa sitä. Muut joulukoristeet ovat tosin vielä laatikossa odottamassa ripustamista.

Innostuin myös joulukorttiaskartelusta, ja hamstrasin jopa lisää askartelutarvikkeita (mm. lumihiutalekuvioleikkurin). Kortteja tuli vähän yli postitustarpeenkin, kun ei enää ole mummoja tai isotätejäkään elossa ja postitettavien lista lyhenee... Yritin myös askarrella kortteja, joihin ei tulisi mitään maalauksia tai piirrustuksia, mutta en ole harjoitellut sitä tarpeeksi, kun oli aika ideaton olo. Niinpä kaivoin taas vesivärit esille, tuleepahan niillekin edes jotain käyttöä pitkästä aikaa.

Tirppoja, poro ja paljon lumihiutaleita!

Ehdin jo iloita valkeasta joulusta, mutta saa nyt nähdä sulaako kaikki pois taas aatoksi. On ollut mukavan paljon lunta ja melko mukavat kelit muutenkin viime aikoina lähipäiviä lukuunottamatta. No, jos ei tule valkea joulu niin toivottavasti sitten kultainen!

lauantai 3. joulukuuta 2016

Valmistuneita sukkia

Olen erittäin laiska päättelemään, joten päättelyä vaille valmiita sukkia on pyörinyt nurkissa jo jonkun aikaa. Keltaraitaiset sukat tosin ovat olleet jo käytössä monta viikkoa, mutta muut ovat odottaneet vuoroaan kauan. En edes muista tarkalleen milloin ne on neulottu, kirjoneuleraitaiset ainakin kesällä, ja kahdet muut joskus sitä ennen. Itse en juurikaan tarvitse lisää villasukkia, joten ei ole ollut mikään kiire saada niitä käyttöön. Näistä yksiväriset menevät varmaan siskolle, mutta punaraitaiset ovat vähän tiukat ja siis käyttäjää vailla. Jos olisin ollut vähän skarpimpi niin ne olisi voinut laittaa jonnekin joulumyyjäisiin hyväntekeväisyyteen, mutta en tiedä ehtiikö enää täksi jouluksi.

Valkoiset sukat on tehty 7-veljeksestä (ja kylläpä se tuntuu aivan kamalan paksulta sekä neuloa että käyttää), pinkit ja kirjoneuleiset on Regiaa. Nuo pinkit on muuten monta kertaa puretut, kun kokeilin monta ohjetta jotka ei sitten mielyttäneetkään. Lanka oli niin kiharaa, että piti käyttää sukat pesukoneen kautta heti valmistuttuaan. Kaiken lisäksi olin vielä ajatuksissani jättänyt jalkaosaan enemmän silmukoita kuin varteen, mutta ehkä nuo silti jalkaan saa.





keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Kädentaitomessut


Kävin ensimmäistä kertaa Pirkkalassa kädentaitomessuilla. Juurikaan kuvia ei tullut napattua, kun monessa kojussa oli kuvaus kielletty, mutta kännykällä räpsin kuvia näistä sukkakisan tuotoksista. Olimme mesuuilla lauantaipäivän, mutta se tuntui vähintään vuorokaudelta. Vähän vähemmälläkin olisi siis pärjännyt.

Olen kerran aikaisemmin käynyt Pirkkalan messukeskuksessa, mutta en muistanut kuinka valtavan iso se on. Osasin odottaa ruuhkaa, mutta silti yllätyin kun jouduimme kävelemään ehkä kauimmalta parkkipaikalta monta minuuttia sateessa halliin. Yllätyin myös siitä, kuinka monessa paikassa ei voinut maksaa kortilla. En ollut varannut erikseen käteistä, koska menin lähinnä katselemaan enkä ostelemaan. No, se ei ollut ehkä kovin fiksu veto, varsinkin kun kaikki pankkikortit eivät edes toimineet ruuhkan takia. Onneksi oma op-korttini toimi, että pystyi sentään käyttämään muovirahaa.

Olin siinä käsityksessä, että messuilla ei ollut erityisemmin suuria aleja, mutta olisihan vaikka niitä kahden euron kirjoja ja askartelukojuja voinut katsoa paremminkin läpi. Kävi vain niin, että ensimmäisessä hallissa ostin heräteostoksena lampaantaljan itselleni, enkä sitten oikein raaskinutkaan mitään ostella sen jälkeen. Ostin sen lisäksi lähinnä pyöröpuikkoja alesta sekä kaksi muovista, avattavaa joulupalloa. Messutungoksessa en edes osannut miettiä mitä kaikkea oikeasti halusin, ja aloin epäillä omaa harkintakykyäni tavanomaista enemmän. Keramiikka-ja lasikoriste-esineet (lähinnä joulukoristeet) jäivät vähän kaihertamaan, kun niistä katselemistani en sitten ostanut mitään.

Lankoja en edes katsellut vakavasti. Ainoastaan nokkossukkalankaa olisin voinut ostaa, mutta sitä ei tullut vastaan. Viikonlopun ohjelmaan kuului muutenkin mummilta perintönä jääneiden lankojen läpikäyminen, ja tuntuu siltä että itselläkin alkaa olla lankaa loppuelämän tarpeisiin. Mummilla oli yhden lankakaupan verran lankoja, mutta niitä oli säilytetty ties missä varastossa, ja valtaosa haisee naftaliinilta. Ihan harmittaa, kun niin paljon lankoja on jäänyt heitteille, ne olisivat voineet ilahduttaa useaa käsityöihmistä jos eivät olisi olleet varastossa jemmattuna monta vuotta. Sitä alkaa kriisiytyä oma suhde tavaraan, eikä uskalla enää ostaa huolettomasti mitään, mikä ei mene välittömästi käyttöön. "Mummin lankakaupsta" lähti mukaan pari kalalankaa sekä beigeä vyötteetöntä mohair/angoralankaa. Myös muutamat puikot nappasin itselleni.

Etukäteen kaverini vinkkasi, että messuilta saa eniten ideoita (eikä niinkään tarjoustuotteita), mutta tuntuu että ehdin jo unohtaa suurimman osan inspiroivista jutuista välittömästi messuilta lähdettyä. Tuli ähky tai Simmelin sanoin kyllääntyminen, aivot lakkasivat rekisteröimästä kaikkea ympärillä olevaa yksityiskohtaa. Jos tuonne menee ensi vuonna, niin perjantai tai sunnuntai voisi olla parempia messupäiviä. Lisäksi olisi hyvä mennä heti ovien avauduttua ettei tulisi niin kiire käydä läpi kaikkia halleja.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Polvisukat


Äiti toivoi polvisukkia, niin olen kovasti etsinyt ohjetta sellaisia varten. En ole tehnyt kuin ehkä yhdet polvisukat ikinä, ja nekin paksusta sukkalangasta, niin halusin selkeän ohjeen, ettei kaikki aika mene säätämiseen. Pitkän etsinnän jälkeen löysin polvisukan ohjeen siskoni Rakas villasukka-kirjasta. Kirjan neljästäkymmenestä ohjeesta voisi tehdä muutkin sukat polvipituisten Sisusukkien lisäksi. 

Aloitin jo vartta ja ehdin purkaakin sen kerran. Sitten aloitin toistamiseen neulomalla mukaan ohutta elastista nauhaa, jota joskus tuli tilattua Karnaluksista. Nyt kun vartta on neulottuna 7 cm. se on liian löysä ja varmaan tipahtaa nilkkoihin ensimmäisen käytön jälkeen. Pitää mennä huomenna ostamaan pienemmät sukkapuikot, kun näemmä 2,5mm on pienimmät mitä tällä hetkellä omistan. Ohjeen puikkosuositus on 2-3mm, näemmä tarvitsen aina pienemmän puikkokoon. No, jospa uusien puikkojen kanssa sitten sukka etenisikin ilman purkua...

maanantai 14. marraskuuta 2016

Käsityömessuille?

Siskot houkuttelevat mukaan Tampereen käsityömessuille ensi lauantaina, mutta vähän vielä arvon haluanko mennä mukaan vai en. En ole koskaan käynyt siellä, ja aikaisempina vuosina olen miettinyt että joskus pitää mennä sinne. Periaatteessa siellä varmaan tulisi mielenkiintoisia juttuja vastaan, mutta minua on pidempään vaivannut jonkinlainen käsityöinnon lopahtaminen. Harvat neuleet valmistuvat, ja nekin on sukkia tai muita pieniä tuotoksia.

Kuulemma käsityömessuille kannattaa mennä hakemaan inspiraatiota ja ideoita eikä niinkään vaikkapa tarjoustuotteita. Sinänsä en mitään olisi ostamassakaan, mutta jos sitä inspiraatiotakaan ei löydy, niin sitten olen vain maksanut siitä, että kulutan monta tuntia ihmispaljoudessa muiden tuuppiessa eestä ja takaa.

En oikein tiedä mihin neuleinnostus on hävinnyt. Ehkä viimeaikaiset työt ovat menneet turhan usein ohjeiden säätämiseen, kun harva työ valmistuu helposti. Varsinkin väärän neuletiheyden takia olen hakannut päätä seinään. En tiedä mikä siinä onkin niin vaikeaa valita tarpeeksi pieniä puikkoja, kaikesta tulee helposti liian väljää. En ole vieläkään oppinut että minun hehtaarikäsialallani saisi aina valita reilusti pienemmät puikot kuin ohjeessa suositellaan. Ehkäpä pitäisi väkertää taas jotain kirjoneuletta, jospa se vaikka inspiroisi.

The Happy Hippo Crochet African Flower Free Pattern - Crochet Craft, Crochet Hippopotamus, Pink Bow:
myös virkattu hippopotamus (siis virtahepo) on to do-listalla

torstai 3. marraskuuta 2016

Kokemuksia ekokosmetiikasta: Omat suosikkituotteet

Kosmetiikka ei varsinaisesti kuulu niihin aiheisiin, joista blogissa tykkään pääosin jaaritella, mutta ekotuotteiden kohdalla olen huomannut itse sellaisen ongelman, että muiden arvioita ja kokemuksia tuotteista on hyvin vähän tullut vastaan. Tämän takia on suuri kynnys ostaa jotain uutta, joka maksaa enemmän kuin ei-ekoversio. Kaikkea (enkä oikeastaan edes valtaosaa) osta ekona, mutta jotkut ekot ovat vakuuttaneet minut, ja niitä ostan jatkossakin. Suosikkejani ovat mm. Faith in Nature-merkin shampoo ja hoitoaine. Hinta on vähän kalliimpi kuin mitä yleensä haluaisin panostaa shampooseen (yksi pullo maksaa reilu seitsemän euroa), mutta näitä saa myös täyttöpalvelusta. Ekoshampoot kuivattavat hieman enemmän päänahkaa kuin muut, mutta eipähän tarvitse pestä niin usein tukkaa enää kuin ennen. Hoitoainetta saa pitää päässä sitten vähän pidempään jotta se ehtii vaikuttaa, mutta tukka ei enää ole samalla tavalla lähmäinen likaisena kuin ei-ekoja käyttäessä.

Kuvahaun tulos haulle faith in nature shampoo
Faith in Nature-shampoota saa Ekolosta 


Kasvotuotteista eniten ostan Erboristican puhdistusmaitoa. Myös kasvojen kuorinta-aineesta tykkään tosin nyt käytän Madaran kuorivaa naamiota. Erboristican tuotteita löytyy hyvin Prismasta, mutta muualla niitä harvemmin tulee vastaan. Puhdistumaito sopii sekaiholleni, vaikka talvella se vähän kuivattaakin. Toisaalta meikki lähtee tällä hyvin naamasta, toisin kuin hellemmillä puhdistusmaidoilla. Kuorintavoide on sen sijaan kosteuttavampi, ja käyttäisin sitä ehdottomasti jatkuvasti jos ihon pintaverisuonet eivät siitä pahastuisi. Kuorinnan raekoko on hyvä, eikä varmaankaan rasita normaalia ihoa liikaa, mutta couperosa-ihoni takia olisi hyvä välttää mekaanista kuorintaa. Erboristicalta voisin kokeilla muitakin tuotteita, vaikkapa kasvovettä seuraavaksi.

Puhdistusmaito ArganUrtekram luomu Aloe Vera Gel

Prisman ekokometiikkatarjontaa


Valkoinen savijauhe on myös yksi suosikkini. Ostin joskus muutama vuosi sitten Tallinnasta ison purkin kaoliinisavea, ja käytän sitä pääosin kasvonaamioihin. Joskus myös laitan sitä tukkaan ennen pesua, varsinkin jos on tullut käytettyä muotoiluaineita. Valkoinen savi on mielestäni miedompi kuin muut savet, jotka ovat saaneet kasvoni lähinnä kirkuvan punaisiksi. Valkoisesta savesta saa ihan sellaisenaan mukavan kasvonaamion, mutta tykkään sekoittaa siitä kaakojauheen ja hunajan kanssa kosteuttavamman naamion.

Ekorasvoista/voiteista ei ole kauheasti kehuttavaa, mutta niistä suosikkini on Urtekramin aloe vera-geeli. Hinta ja laatu kohtaavat, ja aloe vera-geeliä on mukava lätkiä iholle vaikkapa kesällä kun ei tarvitse paksua rasvaa. Vaikka aloe veran pitäisi olla hyvin siedetty eikä aiheuttaa iho-ongelmia, on kaikki kokeilemani (muistaakseni kolme eri merkkistä) aloe vera-geeliä saaneet herkkäihoisen mieheni naaman kirkuvan punaisiksi. Kaikille ei siis sekään sovi. Tällä hetkellä olen siirtynyt pääosin takaisin apteekkirasvoihin, koska en ole löytänyt ekotuotteista tarpeeksi kosteuttavaa ja ihoa rauhoittaa tuotetta.

Muita varsinaisia suosikkituotteita ei ekopuolelta tule mieleen. Kurja kyllä tuntuu että huonojen käyttökokemusten lista on paljon pidempi kuin hyvien (ehkäpä sitä varten pitää kirjoittaa oma huonoja kokemuksia ekokosmetiikasta-postaus). Pääsääntöisesti kuitenkin omien rajallisten kokemuksieni perusteella olen sitä mieltä, että pesuaineissa, voiteissa ja joissakin meikkituotteissa ekoa kannattaa kokeilla. Jotkut hyvät tuotteet päihittävät kyllä ei-ekoversiot mennen tullen, toisten kohdalla taas pitää todeta ettei ekologisuus ole niin tärkeää minulle että käyttäisin sen takia mielestäni ei niin hyviä tuotteita, jos toimivampiakin on tarjolla. Ekotuotteissa hintataso on yleensä korkeampi, joten sen takia varmaan halvemmasta hintaluokasta löytyy vähemmän suosikkeja. Esimerkiksi monissa ruokakaupoissa saatavana olevat Urtekram-tuotteet vertautuvat mielestäni niihin ei-ekohyllyjen halvimpiin Linna-shampoihin, Pirkka-tuotteisiin sun muihin pienemmän budjetin tuotteisiin. Toivon kuitenkin optimistisesti, että ekotuotteiden kysyntä kasvattaa myös tarjontaa, ja saamme tulevaisuudessa parempia ekotuotteita.

perjantai 28. lokakuuta 2016

Ensilumi satoi ja suli


Hetken aikaa oli kauniin valkoista, kun tiistaina satoi ensilumi. Innoissani kuvasinkin sitä kameralla, vaikka olenkin nykyään kovin laiska käyttämään kameraa yhtään mihinkään. Kovin lyhyt ilohan se oli taas, nyt sataa vettä ja on kovin harmaata. Kummasti tuli lumen myötä jo jonkinasteinen jouluinnostus, ostin glögiä kaupasta ja haaveilin jouluvaloista.

Kuvauksen kohteeksi pääsi taas tämä harmillisen aidan rumentama omenatarha. Näyttää ihan vankilan pihalta. Sentään omenapuita on istutettu taas lisää reilusti (ei niin että ehtisin niitä koskaan keräämään, kun ne häviävät aina niin nopeasti).

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Koiravieraat

koirapuistossa

Meillä oli puoli viikkoa vanhempien kääpiösnautserit hoidossa, kun koirien isäntäväki oli reissussa. Eilen veimme koirat takaisin kotiinsa, ja nyt on taas kotona kovin hiljaista. Äkkiä tuli ikävä koiria, vaikka onkin ihanaa saada nukkua rauhassa aamulla. Nyt kun on koirat mielessä, niin niitä tuntuu tulevan joka nurkassa vastaan.

Koirat ovat sen verran kaavoihin kangistuneita, että herättävät aina viiden ja kuuden välillä aamulenkille. Iltalenkillä kävin niiden kanssa joskus yhdentoista maissa. Yöunet siis jäivät aika lyhyiksi, ja nyt väsyttää kamalasti. Sain koiranhoitopalkkioksi Tallinnasta teetä Chadosta, joka on mielestäni paras teekauppa (myönnettäköön että Makujen taika Kannelmäessä on myös todella hyvä) sekä monta kerää Austermann Steppiä (lempisukkalaankaani). Nyt voi siemailla teetä ja kutoa sukkaa, ja yrittää saada jonkinmoista rotia arkirytmiin, joka on onnettoman hukassa. Jotain epäterveellistä saattoi tulla myös laivan makeisosastolta meille... :)

En ottanut yhtään kuvaa Pikistä ja Nöpöstä, mikä on harmi, koska ne olivat edustavan näköisiä äskettäin trimmistä tulleena. Kuvan koirat ovat koirapuistossa temmeltäviä koiria: siskon koira Hedy ja sen koirakavereita. (Lähdin mukaan koirapuistoon, koska kuulin huhua että siellä tulee usein vastaan erikoisia pokemoneja, vaan eipä niitä näkynyt, pöh!.)

maanantai 10. lokakuuta 2016

Orkidean kukkia


Kesällä parvekkeella ulkoillut orkidea innostui taas kukkimaan. Kukat ilahduttavat keittiössä, koska amppeli meinaa olla ainut paikka mihin noin ison kasvin saa sijoitettua edes kohtuulliseen valomäärään. 

Olisipa muutkin orkideat yhtä kiitollisia, mutta jostain syystä en saa kukkia edes niihin helpoimpiin eli perhosorkideoihin. Ehkä tyrkkään nekin parvekkeelle ensi kesäksi, vaikka ne viihtyvätkin paremmin tasalämmössä. Zygopetalonin lisäksi käpypalmukin innostui kasvattamaan kaksi uutta lehteä. Saa nähdä millaisia muotopuolia lonkeroita tällä kertaa kasvaa, kun valoa on liian vähän eikä ulkonakaan enää ole tarpeeksi lämmintä kasvattamaan uusia lehtiä.

Ihasntelin muuten Prismoissa tarjousorkideoita, ja vähän kutkuttaisi ostaa uusi zygopetalon erilaisella kukalla, kun tämä nykyinenkin viihtyy niin hyvin. Ongelmana vaan on taas keksiä tilaa sellaiselle, Toistaiseksi se on vielä jäänyt kaupan hyllylle...

torstai 6. lokakuuta 2016

Mukuloiden nosto


Etsi eroavuudet


Meillä on naapurissa kaupungin viljelypalstat, josta sisko varasi yhden kesäksi, mutta ei sitten ehtinytkään käymään siellä. Minä istutin sinne tomaattia ja kesäkukkaa ja muutaman mukulan maa-artisokkaa. Kukista ja tomaateista ei tullut mitään kotiintuotavaa, mutta maa-artisokka rehotti komeasti, vaikka istutinkin ne vasta kesäkuun lopulla. Menestys oli niin hyvä, ettei niitä tarvinnut pahemmin hoitaa enää, kun lähtivät kasvamaan. Kävin tänään palstalla siis ainakin kuukauden tauon jälkeen. 

Palstat kynnetään reilun viikon päästä, joten ne ovat jo aika autioituneet. Minun palstalla oli vain yksi penkki, jossa alussa oli artisokat ja loppu umpeenkasvanutta heinää. Bongasin keltaiset nuput ruohon seasta ja aloin kaivaa. Ihmettelin että yhtään mukulaa ei tule vastaan, vaikka useamman kasvin teurastin. Vasta kun rupesin ihmettelemään, että mitenkähän nuo vieressä kasvavat kirsikkatomaatit onkin niin isoja, tajusin että olen väärällä palstalla! Omani oli viereinen palsta, mutta erehdyttävän samanlainen kasveja myöten (vaikkakin minulla tomaatit olivat kuolleet aikapäiviä sitten). Olinkin vahigossa pistänyt lihoiksi puolet naapurin auringonkukista! Nolottaa, mutta lohduttaudun sillä, etteivät ne kuitenkaan olisi ehtineet viikossa kukkia, kun ensimmäinen kukka oli vasta aukeamassa ja nuppujakin vain pari. Yritin etsiä palstalta numerokylttiä, että saisi edes kyseltyä kaupungilta kenen palstaa tuhosin, mutta sellaista en löytänyt enää. Olisihan sitä vaikka kahvit voinut tarjota hyvitykseksi.


Nolottaa, miten sitä ei tunnista auringonkukkaa...No, sainpahan niitä mukuloita sentään sen verran, että ämpärin pohja peittyi. Ei aivan tullut mukuloita kuin perunoista, mutta ehkä ensi vuonna olen ahkerampi palstailija. Viikonloppuna pääsee ensimmäistä kertaa maistamaan maa-artisokkaa. Ehkäpä siitä joku sosekeitto tulee, kun en oikein tiedä mitä muutakaan siitä kannattaa tehdä. Kasvin maanpäälliset osat päätyivät pataan, niillä pitäisi saada värjättyä keltaista (tai ainakin kukinnoilla, mistään en löytänyt tietoa mitä väriä lehdistä saa). Jospa sitä saisi värjättyäkin taas pitkästä aikaa vähäsen!






keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Jättipuput



Kaupungilla oli toissaviikonloppuna valoteoksia näytillä, ja meninne ihastelemaan niitä kaiken kansan kanssa. Ja sitä kansaahan oli aivan ruuhkaksi asti. Ensi vuonna pitäisi kiertää katselemassa teoksia jo heti arkipäivänä eikä odottaa viimeiseen iltaan.


Eniten teoksia ja ruuhkaa oli Tourujoen varrella, mutta hienoimmat teokset olivat silti Kirkkopuistossa olleet jättipuput. Aika moni poseerasi pupun kanssa, niin oli vaikea saada kuvaa, jossa ei olisi ollut muita ihmisiä etualalla. Toisaalta en oikein tiedä mitä hohtoa on poseerata valoa vasten, saa itsestään mustan hahmon kuvaan. Tai sitten sekin on vain tekniikkakysymys. Meidän pikkukamera oli ainakin ihan hätää kärsimässä, kun yritin kuvata pimeällä. Jopa miehen kännykän kamera päihitti sen. Kurjaa, kamera on ostettu neljä vuotta sitten (eli vasta ihan äsken...). Jotain vaaleita läikkiä sentään tallentui mustaa taustaa vasten. 



keskiviikko 14. syyskuuta 2016

Pokemonien ulkoilutusta

Kaverin innoittamana kokeilin Pokemon go-peliä, vaikka Pokemon ei ole mitenkään ennestään tuttu tai innostanut aiemmin. Nyt olen ihan koukussa peliin, jopa siinä määrin että ei pelaavia seuralaisia varmaan ärsyttää kännykän näprääminen. Tiedostan että on olemassa lukuisia järkevämpiäkin tapoja käyttää aikaansa, ja että niska-hartiaseudun lihakset jumiutuvat ja olisi parempi olla marjametsässä jne. Rehellisesti sanottuna olen kuitenkin sitä mieltä, että vaihtoehtoisesti olisin todennäköisesti sisällä, katsoisin sarjoja sohvalla röhnöttäen enkä ulkoilisi yhtään niin paljon. Hoitokoiran kanssa tuli ulkoiltua elokuussa yhden viikon ajan, mutta muuten ilman mitään syytä tulee harvemmin lähdettyä ulos.

Ymmärrän kyllä miksi monia ärsyttää pelaajat. Kansanvaellus on täälläkin syönyt keskustan kirkkopuistosta nurmikkoa, ja kurjinta on katsella niitä pelaajia, jotka itsetuhoisesti tuijottelevat kännykkää pyöräillessä. On kuitenkin myös ilahduttavaa huomata perheitä, jotka pelaavat yhdessä, samoin kouluikäisiä, joiden innostus on aivan eri tasolla kuin aikuisten (toivottavasti asian laita on näin, ainakin aikuisten kannalta). Saa nähdä kauan tätä innostusta jatkuu, luultavasti talven pakkaset ainakin vähän lannistavat ulkoiluintoa. Ja kyllä täällä käsitöitäkin tehdään, mutta olen kovin laiska kuvaamaan tekeleitä.

maanantai 15. elokuuta 2016

Ei enää askartelua!

 Edellisen illan koristeluoperaatio menossa



Viikonloppuna vietettiin siskon häitä Naissaaressa. Juhlapaikkaa innostuivat koristelemaan useampi ihminen, ja perinteisen askartelun lisäksi saliin järjestettiin valoja ja kukkia. Jopa äidin ostamat tekokukat näyttivät upeilta maljakoissa (vastoin ennakkoluulojani).

Askartelut venyivät aivan viime tippaan, kuten varmaan monissa muissakin häissä on käynyt. Koko askarteluprojekti oli muun järjestelyn lisäksi niin uuvuttavaa, että vitsailimme polttavamme roviolla kaikki askartelutarvikkeet. Kaiken hässäkän keskellä en kuitenkaan ottanut yhtään kuvaa askarteluprojektista tai tuotoksista, ja valtaosa niistä lensi roskiin heti seuraavana päivänä. Askartelusaksia ei ole vielä poltettu roviolla, vaan ne ovat edelleenkin jossain teillä tietämättömillä viikonlopun jäljiltä. Kaappeja kaivellessa löysin muuten omista häistä jemmattuja askartelutarvikkeita, jotka ovat olleet laatikossa purkamatta nyt jo reilu kuusi vuotta. Ilmeisesti silloinkin askartelu oli jokseenkin traumaattista.

Kaiken järjestelykaaoksen jälkeen juhlapäivä oli kuitenkin onnistunut, ja hääpari näytti onneliselta. Kameraan ei vain taltioitunut juuri yhtään kuvia juhlista kaiken muun tekemisen ohella. 

torstai 11. elokuuta 2016

10g nuppineuloja

Kävin tänään ostamassa nuppineuloja huivin pingotusta varten. Löysin ruokakaupan hyllystä Prymin nuppineulapakkauksen. Hämmentävää kyllä määrää ei mainittu kappaleissa vaan grammoissa! Nyt minulla on kymmenen grammaa nuppineuloja enemmän kuin ennen. Tuntuu kuin olisi käynyt rautakaupassa ostoksilla.

tiistai 9. elokuuta 2016

Annis-huivi



Tyyris huivilanka pääsi Annis-huivin materiaaliksi. Päädyin ohjeeseen sen takia, että arvelin sen olevan tarpeeksi nopea tehdä muutamassa viikossa valmiiksi, toisin kuin kokonaan pitsikuvioiset, näyttävämmät mallit.

Huiviohje on paksummalle langalle, ja alun perin aloitin tekemään huivia kaksinkertaisella langalla. Se näytti kuitenkin kovin raskaalta, joten purin mokoman ja tein yksinkertaisesta langasta. Leveyttä näytti olevan sen verran paljon etten lisännyt silmukoita ohjeeseen. Sitten neuloessa alkoi ahdistaa kun huiviin ei tullut juuri yhtään korkeutta. Melkein valmis huivi näytti suurin piirtein päähän sopivalta pikkuliinalta, joten tuskastuneena purin neuleen pitsireunaan asti. Jo kerran puretusta langasta neulottu pitsi olisi joutanut varmaan roskakoriin toisen purkukerran jälkeen. Vaikka lanka onkin mukava neuloa eikä halkeile, se nuhraantuu äkkiä kuljetuksessa ja varsinkin purkaessa.

Hetken pähkäiltyäni tein sileän osan lyhennetyt kerrokset hieman lyhyempinä. Ohjeessa kerroksia lyhennetään neulomalla kaksi silmukkaa yhteen ja sen jälkeen vielä kolme silmukkaa ennen käännöstä. Itse neuloin vain kaksi silmukkaa kavennuksen jälkeen ja käänsin sitten seuraavalla kerrokselle. Nyt huivi näyttää saavan mukavasti korkeutta. Toki korkeus syö huivin leveyttä, kun reunapitsi asettuu jyrkemmässä kulmassa alhaalta ylös. Toivottavasti pingotus kuitenkin auttaa, ettei tästäkin versioista tule lasten huivia.

maanantai 8. elokuuta 2016

Pikavisiitti neulefestareille

Neuleblogit olivat täynnä Jyväskylän neulefestareita monta viikkoa sitten, mutta minä olen vähän jälkijunassa. Oma kokemus festareista jäi tosin vähäiseksi, kun käväisin paikalla vain sunnuntaina. Silloin oli kovin hiljaista jo Toivolan pihalla. Neulepajat ja muu ohjelma jäi kokonaan välistä, kun en halunnut etukäteen suunnitella loma-aikataulujani kovin tarkkaan.


Pihalla ilahdutti kolme alpakkaa, jotka olivat pienessä aitauksessa poseeraamassa. Harmaa keli taisi olla ainakin niiden mieleen, sillä trimmatussakin turkissa mahtoi olla aika lämmin oleilla.


Myyntikojujen yksipuolisuuteen olin pettynyt. Lähes kaikki neulomiseen liittyvät myyntitavarat olivat jonkinlaista luksuslankaa. Puikkoja, silmukkamerkkejä sun muuta ei juurikaan näkynyt. Olisin ostanut värttinän, jos sellainen olisi ollut tarjolla. vaan eipä ollut. En ostanut yhtään mitään kojuista, sillä kävin juuri ennen festariohjelman alkua hakemassa Titityystä ehkä yhden kalleimman huivilangan ikinä. Siitä tulee huivi elokuun hääjuhliin. Noin tuhat metriä kerittävää, ja sanomattakin selvää että olin erittäin iloinen mummini jäämistöstä peritystä kerintälaitteesta!

Scrumptious lace (kuva: Titityy)

sunnuntai 10. heinäkuuta 2016

Loma alkaa!


Mies pääsi kesälomalle, niin nyt yritän itsekin heittää tenttikirjat nurkkaan ja olla miettimättä gradua ihan joka päivä. Meillä oli kesäkoirat hoidossa reilu kolme viikkoa, ja sen lisäksi on ollut yhtä sun toista hulinaa, niin opiskelu on jäänyt jo jonkin aikaa taka-alalle. Nyt yritän ottaa rennosti kuin koirat konsanaan. Jospa sitä taas innostuisi bloggailemaankin :)

Lomafiiliksissä pääsin jo katsomaan Jämsän Hirvikartanon Matti-Eskoa, joka kerää aikamoista vatsakumpua talven varalle. Kesäkuntonsa kullakin!

tiistai 24. toukokuuta 2016

Oho, nyt on kesä!

Taas meni ihan liian nopeasti ohi se vaaleanvihreä utuinen vaihe kevään ja kesän välillä. En edes ehtinyt ottaa kuvia vaahterankukista tänä vuonna. Olimme kuun alussa mökkeilemässä ja oli ihan shortsikelit. Harvemmin on äitienpäivänä ollut oikeasti kuuma!

Meillä on kulutettu tehokkaasti aikaa mm-jääkiekon parissa. Nyt kun se on loppu niin on taas yllättävän paljon vapaa-aikaa. Vielä pitäisi jaksaa viimeiset kukkamullat vaihtaa ja kylvää vihdoinkin salaatit sun muut parvekelaatikkoihin. 


Viimeksi enoni luona kyläillessä huomasin kukkapenkissä veikeän kasvin: parsan! Tai eihän parsassa pitäisi olla mitään veikeää, mutta en ole koskaan oikein ajatellut että se todella kasvaa tuon näköisenä puikulana suoraan maasta! Eikä ole myöskään tullut mieleen että se pärjää näillä kasvuvyöhykkeillä ulkona. Mielikuvissani parsa on jotain jota italialaiset kasvattavat viinilasi toisessa kädessä ja tryffeli toisessa. Olisipa jännää syödä itse kasvatettuja parsoja...

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Kärsivät kärsimyskukat


Kasvi-innostukseni sahaa jonkinlaisat heiluriliikettä, ja varsinkin näin keväisin intoudun aina uusista kasveista (ja välillä vanhoistakin). Sitten taas into lopahtaa kun tulee takapakkia, niin kuin nyt kärsimyskukkien kanssa. Ikkunalaudallani on kolme kärsimyskukkaa. Yksi on violetti viime kesänä ostettu, yksi on se yleisin passiflora caerulea, jossa on sinivalkoinen kukka ja yksi on se ainut Saksasta tilatuista siemenistä itänyt passiflora subpeltata, johon pitäisi tulla valkoiset kukat (vaan eipä ole vielä näkynyt).

Talven aikana nämä menettivät suurimman osan lehdistään, mikä ei ole mitenkään uutta. Jotenkin sitä tottui siihen ränsistyneeseen ulkonäköön, ja vasta nyt keväällä huomasin että myös uudet lehdet näyttävät huonoilta. En tiedä mikä näitä vaivaa, Facebookin kasviryhmässäkin on ehdoteltu vaikka mitä eri vaivaa: auringonpolttamia, virusta ja ripsiäisiä. Kaikkea sitä pitääkin olla!

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Uusi puikkokämmekkä



Sorruin ostamaan Prisman tarjousorkideoista dendrobiumin piristääkseni itseäni. Tämä lime-violettiyhdistelmä on aikaisemmin tullut vastaan vain Sokoksen kalliissa kukkakaupassa, nyt sain sen vajaalla kuudella eurolla mukaani. Tämän värisiä oli kolme jäljellä, ja yritin valita parhaimman kuntoisen yksilön. Silti huomasin että alimpien lehtien alla oli seittiä varmaan punkeista, ja yksi kotilokin löytyi ruokailemasta rungolla. Harmittaa.

Yritän suhtautua ötököihin nyt maltillisemmin, kun yleensä torjun niitä niin kovasti että kasvikin tuhoutuu tuholaisten ohella. Pyyhin seitin pois tolulla, jospa sitten kukinnan loputtua vaihtaisi ruukun ja myrkyttäisi jos vielä tarvitsee. Tämä kukka on nyt keittiön pöydällä, ja toivottavasti tuholaiset eivät siirry muihin kasveihin. Jos huonosti käy, niin ainakin kukinnan pitäisi kestää muutaman viikon. Kukat muuten tuoksuvat hieman vaniljaiselta.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Kirjokkaan paketti


perjantai 1. huhtikuuta 2016

Peittoprobleemia

Kuprua läheltä

Taannoin aloittamani torkkupeitto on kasaamista vaille valmis. Tai niin ainakin luulin. Neuloessa ihmettelin, kun neliöt kiristävät reunoista ja pullottavat keskeltä. Tein silti kaikki 24 palaa loppuun ohjeen mukaan siinä hyvässä uskossa että höyrytys auttaa. No auttoihan se vähän, ja irralliset neliöt ovat siististi pinossa lähes suorina, mutta eipä enää ommellessa. Palojen kokoaminen saa saumat kiristymään taas uudestaan, niin etten enää yhdistelekään neliöitä vaan latistuneita pyramideja.

Kuprua kaukaa (kaikki saumat eivät ole edes ommeltu, eli kuprua luvassa vielä lisää)

Olen kokeillut ompelua, virkkausta piilosilmukoilla ja virkkausta kiinteillä silmukoilla. Mikään ei mainittavasti paranna tilannetta. Purin kahdesta lapusta jopa reunat, jotta keskusta asettuisi paremmin. Se lähinnä siirsi kuprun keskeltä saumakohtaan. Kokeilin myös virkattua saumaa oikealta puolelta, mikä ehkä saattaisi toimia. Sitten peitolle tulisi enemmän semmoinen isoäidinneliö-look, paljon arkisempi... En jaksaisi purkaa enää lappuja ihan vain kokeilumielessä. Outoa ettei Novitan sivuilla voi kommentoida ohjeita mitenkään tai kysyä neuvoa (ainakaan luomatta tunnuksia). Tämä neuleohje on aivan susi, ei auttanut vaikka keskustaa neuloi eri puikoilla. Ilmankos ohjeessa ei ollut ollenkaan kokonaiskuvaa peitosta, vain yksi onneton lähikuva. Hyviä pelastusehdotuksia otetaan vastaan!

ompelua

 virkkausta
virkkausta eri tavalla

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Hei taas!

Täällä ollaan vielä hengissä, vaikka melkein kuukauden päivät on ollut hiljaista täällä blogin puolella. Sain hiljattain purentakiskon kun puren hampaita yhteen, mutta en oikein osaa nukkua sen kanssa. Aika paljon siis väsyttää.

Onneksi voi ympäröidä itsensä kaikella hyvää mieltä lisäävällä, kuten kukilla, herkuilla, teellä ja ystävillä. Ehkä fiilis muuttuu tästä vähemmän nuutuneeksi (toisin kuin tulppaaneilla).

maanantai 22. helmikuuta 2016

Pitkään ja hartaasti odotettu kukka

Vihdoin se tapahtui! Monen vuoden odottelun jälkeen sain vihdoinkin orkidean kukkimaan! Kyseessä on joku markettihybridi-zygopetalon, joka on kesäisin ulkona parvekkeella. Kasvi on orkideaksi nopeakasvuinen, ja sen sijoittelu alkaa olla hankalaa, kun uusimmat lehdet ovat puolimetrisiä.

Tänä talvena olen kastellut orkideoita merileväuuttella ja jättänyt orkidealannoitteet pois. Muut orkideat (perhoset ja dendrobium) eivät ole osoittaneet huomanneensa muutosta mitenkään, enkä tästäkään kyllä osannut odottaa mitään kukkia. Kukkavarressa on neljä kukkaa tulossa, ensimmäinen avautui eilen illalla. Nämä tuoksuvat voimakkaan vanijlaiselta.

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Sagaform-kukkalasikko

Lihis lasikuvussa

Löysin taasen petollisesta Sokoksen alepöydästä tavaraa kotiin, tällä kertaa lasikon. Olen tällaista kuolannut aiemminkin ja melkein ostanutkin joskus puoleen hintaan alesta. Nyt kun alennusta oli 70%  ja loppuhinnaksi tuli reilu 12 euroa niin tämä lähti vihdoin mukaani. Lasikko mahtuu juuri ja juuri kasvihyllyyni, mutta pitää taiteilla hyllystä pois silloin kun kantta haluaa nostaa, mikä on hieman epäkäytännöllistä. Hyllyssä on kuitenkin ainoat kukkavaloni, joten asukoon nyt siellä toistaiseksi.

Lasikkoon muutti siskoni terraariosta yli jäänyt lihansyöjäkasvi, joka tarvitsee korkeaa kosteuspitoisuutta. Lasikko on parempi ratkaisu kuin aiempi liian pieni Ikean maljakko jossa  raukka asusteli viikon päivät. Jotain muutakin pientä tuohon mahtuisi vielä kaveriksi. Ehkä pienenpientä oikeammin. Lasikko on kokonaisuudessaan 30cm korkea, eli tuon haihdutustötsän takia kasvi saa olla monta senttiä matalampi vielä siitä. Katsotaan miten lihansyöjättäreni viihtyy, toivottavasti ne kukkakärpäsetkin löytävät tiensä lasikkoon.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Punainen ruutu