perjantai 25. syyskuuta 2015

Kuinkas monta niitä silmukoita nyt olikaan?

Aloitin taannoin sukat vierasneuleena siskoni luona, kun halusin jotain näperreltävää elokuvan ajaksi. Sitten otin neuleen mukaan yhteen yliopiston kokoukseen, ja ne kulkeutuivat kotiin. Eilen illalla olin jo päättelemässä toistakin sukkaa, kun huomasin että silmukkamäärä on koko ajan väärä. Tarkempi tarkastelu paljasti, että olin luonut toiseen sukkaan neljä silmukkaa enemmän kuin ensimmäiseen! Kylläpä ärsytti purkaa koko sukka ihan typerän mokan takia! Onneksi nämä ovat sentään ohuesta sukkalangasta (Fabelia), paljon mukavampaa neuloa kuin paksu 7-veljestä, jota juuri viimeksi neuloin. Lankavarastostakin huomaa, että ohuet sukkalangat ovat melkein loppu, mutta paksut eivät kulu oikein millään.

 

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Someraivo


Viime viikkoina olen huomannut, ettei  Facebookkia voi avata ilman että välttyy kannanotoilta kuumimpiin uutisaiheisiin. Harkitsin jopa että poistun hetkeksi provosoitumasta, kun keskusteluissa ei välillä tunnu olevan muuta kuin tunteita joita on vähän höystetty faktalla. Katsoin poikkeuksellisesti uutisetkin ihan tv:stä yhtenä iltana (yleensä luen vain netistä uutiset), ja niissäkin oli vain kaksi aihetta: hallituksen leikkaukset ja pakolaiset.

Ennen niin "tavalliset" uutiset ovat hävinneet jonnekin taka-alalle, ja absurdisti uutinen vaikkapa julkkiksen rattijuoppoudesta tuntuu kevennykseltä nykyisten rinnalla. Samoin huomasin miettiväni missä ovat Facebookin aiemmin täyttämät lapsi-ja kissakuvat, kun nyt nekin ovat jääneet poliittisten aiheiden jalkoihin. On vaikea pähkäillä miksi moiset kannanotot ärsyttävät, ja miksi tuntuu että järkevinä ihmisinä pitämäni henkilöt esittävätkin aivan kummallisen fanaattisia mielipiteitä. Tiedostan kyllä että Internetissä vaikka ihan omalla nimelläkin keskustelu helposti kärjistyy, sillä kasvokkaisen vuorovaikutuksen puuttuessa keskustelukumppanista (ja keskusteltavastakin) etääntyy, ja sitä myötä empatia ja inhimillisyyskin vähenevät.

Ärsytykseni lieveni huomattavasti kun kauan itseään odottanut ahaa-elämys avarsi mieltäni: Kerrankin on asioita, jotka herättävät muuten niin passiivisia suomalaisia ottamaan kantaa päivän politiikkaan. Jokin ärsytyskynnys on siis aika monella ylittynyt, että viitsii avautua aiheesta niinkin julkisesti. Jos siltikin huonot uutiset masentavat, kannattaa miettiä myönteisiä asioita: se lisää onnellisuutta. Vielä parempi jos ryhtyy ajatuksista tekoihin: onnellisuustutkijaa siteeraten "kaikkein helpoin tapa tulla itse onnelliseksi on auttaa toisia". Kyseisen kommentin voi lukea kokonaisuudessaan tästä Ylen uutisesta.

perjantai 4. syyskuuta 2015

Koiruuksia ja muita iloisia asioita


Siskoni on reissussa, ja sen ajan Hedy on kasvattajallaan lomailemassa. Minut pestattiin kukkien kastelijaksi, ja talo tuntuu kovin hiljaiselta ilman koiraa. Viime päivien vakavien pakolaisuutisten  ja tunnepitoisten somekeskustelujen jälkeen haluaisin saartaa itseni iloisilla ja yksinkertaisilla asioilla. Onhan toki niitä iloisiakin asioita tapahtunut, kuten mukava syntymäpäivä. Vanheneminen alkaa olla vähän masentavaa, mutta sentään sitä voi juhlia hyvässä seurassa.