maanantai 20. huhtikuuta 2015

Olen unohtanut miten neulotaan sukkia



Jostain syystä viime aikaiset (eli viimeisen reilun puolen vuoden aikana) sukkaprojektit ovat olleet epämenestyksekäitä projekteja. Neulon liian isoja, huonosti istuvia tai muuten vain käyttökelvottomia sukkia jotka menevät purkuun. Siitä turhautuneena olen käyttänyt tuntitolkulla aikaa etsien sukkaohjeita, jos vaikka löytyisi jotain jolla saisi kelvollisia sukkia tehtyä. Vaan taitaapa ongelma olla myös pään sisällä... 

Yllä olevat kirjoneulesukat ovat varmaan vuoden ajan odotelleet päättelyä. Näitä oli kiva neuloa, mutta katkaisin toisesta sukasta langat liian aikaisin ja huomasin vasta sitten että kerroksia on muutama vähemmän kuin jo päätellyssä sukassa. En jaksanut purkaa päättelyä, kun silmukoiminen on sen verran työlästä. Toisessa on nyt leveämpi kärki, mutta tuskinpa maailma siihen kaatuu. Ajattelin alun perin tehdä nämä omaan käyttöön, mutta sitten tulin järkiini ja annoin se siskolle. En kuitenkaan tykkää käyttää näin paksuja sukkia (vaikka Nallestahan nuo on tehty, mutta kirjoneuleena sekin tuntuu paksulta). Lisäksi käytän villasukkia ehkä yhteensä pari viikkoa vuoden aikana, joten en tarvitse yhtään ylimääräisiä sukkia. 


Nämä toiset onnettomat sukat olivat vielä pahempi murheen kryyni. Päätin tehdä itselleni sukat itsevärjätystä langasta, jotta näen miten hyvin värit kestävät. Valitsin sinipuulla ja punasipulilla liukuvärjättyä ohutta sukkalankaa, jota luulin olevan kaksi kerää. Kesken ensimmäisen sukan kuitenkin huomasin, että olen värjännyt kaksi eri tyyppistä lankaa samalla kerralla, ja toinen vyyhti oli täysvillaa. No eihän se yksi vyyhti (50g) sitten mitenkään riittänyt kahteen sukkaan, niin että piti alkaa pohtia mitä laittaisin kaveriksi. Purin siis sukan varteen asti (sen jälkeen kun olin aloittanut sen jo ties kuinka montaa kertaa uusiksi, kun aina tuli liian iso), ja jatkoin valkoisella. Sekään ei näyttänyt hyvältä, sillä jostain syystä värjättävä sukkalanka oli puhtaanvalkoinen toisin kuin kaikki muut valkoiset lankani, jotka ovat luonnonvalkoisia. Pistin sitten luonnonvalkoisen langan pataan ja värjäsin punasipulin kuorilla. Pohjaväristä johtuen väri on paljon keltaisempi kuin liukuvärjätyssä, mutta ero ei samalla tavalla haittaa kuin valkoisen eri sävyissä. Sukkien varsista tuli muuten kurjan löllöt, mutta en jaksanut enää purkaa ja aloittaa alusta ties monennettako kertaa.


Joka tapauksessa on jo useamman kuukauden tuntunut siltä, että käsityöt eivät oikein nappaa. Leffoja ja sarjoja katsoessa käytän aikani lähinnä vyyhtejä kerien. Sitten kun joskus taas innostun, meinasin neuloa jotain simppeliä vaatetta itselleni. On se vaan hankalaa....

maanantai 6. huhtikuuta 2015

Koiraseurassa




Lelu (ja vähän kaikki muukin) maistuu hyvältä

Viimeinen viikko on vierähtänyt tehokkaasti koiraseurassa, kun siskolle kotiutui käppänäpentu. Olen tainnut nähdä pentua melkeinpä joka päivä, se varmaan kuvittelee kohta että minäkin kuulun sen perheeseen. Kamera on täynnä koirakuvia, joista suurin osa on mustaa suttua. Suurin osa onnistuneista kuvista on nukkuvasta koirasta, koska muulloin se ei tunnu olevan paikallaan tarpeeksi pitkään kuvausta varten. Nukkumisasentojakin on näemmä mitä ihmeellisimpiä, ja toisinaan koira on niin mutkalla että ihan ihmetyttää.

Saimme pikkusiskonkin kylään katsomaan hauvavauvaa, ja viikonloppu vierähti nopeasti lautapelien ja koiran parissa. Ainakin on tullut tehtyä paljon loman aikana. Jopa niin paljon, että koti on jäänyt vähän heitteille. Ainut itänyt tuntokasvikin on heittämässä veiviään, kun ilmeisesti jätin sen heitteille liian hämärään. On vain liian hauskaa rapsutella karvakasaa, se on vastustamaton!