perjantai 27. maaliskuuta 2015

Kirjoneulelapaset


Vihdoinkin sain valmiiksi lapaset, jotka ovat odotelleet toista peukaloa varmaan pari kuukautta. Vaikka käsityöintoni onkin huomattavasti laskenut tuntemattomasta syystä, on kirjoneuleessa jotain koukuttavaa silti. Näissä lapasissa harmaita hiuksia aiheuttivat peukolat, jotka koko ajan halusivat olla liian isoja. Lopulta tein niistä yhden mallikerran lyhyemmän kuin ohjeessa neuvottiin. Nämä eivät nimittäin ole menossa rakennekynsien käyttäjälle :)

Lankana käytin 7-veljestä, eli mitkään kevätlapaset nämä eivät välttämättä ole. Eli sinänsä valmistumisajankohta on huonoin mahdollinen, paitsi jos tällaiset kylmät tuuliset säät jatkuvat vielä toistaiseksi. Sen verran näitä väkersin, että toivottavasti tulevat hyvään ja pitkäikäiseen käyttöön. Olen muuten edelleenkin miettinyt miten kätevää olisi teettää kangaslappuja, joissa olisi esimerkiksi sähköpostiosoite, jotta hukkuneet neuleet saisi kenties takaisinkin joskus. Mietityttää tosin tajuaisiko yksinäisen pipon/lapasen löytäjä, että kyseessä on yhteystiedot eikä vain merkki tms JA vaivautuisiko kukaan katsomaan edes niin tarkkaan neuletta. Onkohan kukaan kokeillut tällaista?

Jännä muuten, kun tuo punainen lanka on joskus tullut ostettua meleeratun langan kaveriksi, mutta ei sitten sopinut sävyltään kuitenkaan yhteen. Pitkään ajattelin että väri on oikeastaan aika ruma; tumma ja mitäänsanomaton. Kirjoneuleessa vaalean beigen (vai onko tuo luonnonvalkoinen?) kanssa yhdistelmä sen sijaan miellyttää silmää aivan eri tavalla. 

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Irrallisia faktoja

Meillä on meneillään koko kevään mittainen menetelmäkurssi, jossa opettelemme monimuuttujamenetelmien (lineaarisen ja logistisen regressioanalyysin, diskriminaatioanalyysin, kaksisuuntaisen varianssianalyysin ja monimuuttujamenetelmän) alkeita. Vaikka käymmekin asioita läpi hyvin perustasolla, tuntuu toisinaan silti että menetelmät ovat minulle hepreaa. Sentään harjoittelemme menetelmiä emmekä vain istu kuuntelemassa niistä luennoilla. Näissä demoissa eli harkkakerroissa on tullut mielenkiintoisia yksityiskohtia vastaan, kuten:

  • Suomalaisten tyytyväisyyttä demorkatiaan selittävät parhaiten tyytyväisyys ilmaiseen koulutukseen ja terveyspalveluihin, enemmän kuin esimerkiksi poliittinen suuntautuneisuus vasemmisto-oikeisto-akselilla (vaikka oikeistolaiset ovatkin hieman tyytyväisempiä demokratian toimimiseen). Malli selittää 29% tyytyväisyyttä demokratiaan, ja tämä on yhteiskuntatieteissä jo korkea selitysaste. Tämä on sinänsä erittäin mielenkiintoista, että tällä perusteella tyytyväisyys demokratian toimivuuteen pitäisi laskea sitä myötä kun terveys-ja koulutuspalveluja ajetaan alas. Yritin tästä etsiä jotain kirjallisuuttakin, mutta en löytänyt muuta kuin perinteisiä demokratiaindikaattoreita kuten äänestys- ja kansalaisuusaktiivisuutta. Joku fiksumpi saa vinkata sopivaa kirjallisuutta jos tietää.
  • Miehet kokevat koulutustasosta huolimatta enemmän autonomiaa (itsenäisyyttä ja vaikutusvaltaa työn sisältöön) työssään kuin naiset. Miehillä koulutustason lisääntyminen lisää lähes poikkeuksetta koettua autonomia, naisilla sen sijaan koulutustaso laskee koettua autonomiaa. Tämä johtuu siitä, että koulutustasosta huolimatta miehet sijoittuvat paremmin esimies-ja johtotehtäviin, vaikka naiset ovatkin keskimääräisesti korkeammin koulutettuja. Ei kovin kannustavaa naisille. (Tämä aineisto on kerätty väitöskirjaa varten, aineiston koko on 1804 eli iso sekin).
  • Uskonnollisuus ja onnellisuus korreloivat keskenään. Itsensä uskonnolliseksi mieltävät ihmiset kokevat olevansa keskimäärin onnellisempia kuin ei-uskonnolliset. 
  • Julkisen vallan rooli työpaikkojen tarjoamisessa saa kannatusta suomalaisten keskuudessa. Asteikolla 0-10 (0=ei tulisi lainkaan olla julkisen vallan vastuulla; 10=täysin julkisen vallan vastuulla) keskiarvo on 6,75, eli julkiseen sektoriin kohdistuu työvoimapoliittisia odotuksia. Eniten vaikuttavaa ikä, sitten sukupuoli sekä polittiinen orientaatio vasemmisto-oikeisto-akselilla, sen jälkeen omakohtainen työttömyys. Eli siis vanhemmat ikäluokat kannattavat julkisen vallan vastuuta nuorempia enemmän, naiset miehiä enemmän, vasemmistolaiset enemmän kuin oikeistolaiset sekä työttömänä olleet ei-työttömiä enemmän. Tässä tosin mallin selitysaste on hyvin alhainen, mallin muuttujat (sukupuoli, ikä, työttömyys ja poliittinen orientoituminen yhdessä) selittävät vain 4,6% ilmiöstä. 

Suurimmassa osassa aineistona on käytetty European Social Survey 2008- kyselyä, ei siis mikään aivan tuore, mutta kumminkin hyvin kattava aineisto. Olisipa mielenkiintoista tietää, onko asenteet muuttuneet laman myötä. Mietityttää myös tämä nykyinen trendi purkaa hyvinvointivaltiota, vaikka sillä onkin laajaa kannatusta kansalaisten keskuudessa. Toisaalta on helppo vastata kannattavansa kaikenlaista siihen asti kunnes lasku kolahtaa omalle kohdalle. Realistisemman kuvan saamiseksi pitäisikin kai kysyä mitä kaikkea olisi valmis kannattamaan omilla verorahoilla. Veroäyrit ovat näemmä jotenkin pinnalla nyt vaalien alla. Oletteko muuten jo valinneet ehdokkaan/puolueen? Minä en, ja tunnen pienoista painetta perehtyä asiaan tarkemmin...


Mitenkään puoluetta kritisoimatta löytyi osuva kuva googlettamalla hyvinvointivaltio. Välillä fiilis on tällainen :)

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Messut

Ken on kaneista kaunehin?
 
Lauantaina kävin Paviljongin kirja-ja lemmikkieläinmessuilla. Edellisistä kirjamessuistani onkin jo useampi vuosi aikaa (lakkasin käymästä siellä kun Suomalaisen kirjakaupan kanta-asiakkaille ei enää jaettu ilmaislippuja), ja tällä kertaa kirjat eivät enää olleet pääosassa. Kaksi isoa hallia oli jaettu kirjojen ja lemmikkieäinten kesken, ja pienessä hallissa oli viinimessut (jotka olivat lähinnä viinin maistelua eikä mitään sen ihmeempää).
Onnekkaasti sain ilmaislipun messuille osallistumalla Royal Caninin järjestämälle luennolle eläinten ruokinnasta. Kaksi ja puoli tuntia istuimme kaverin kanssa kuuntelemassa asiaa proteiineista, valkuaisaineista, pakkasmerkinnöistä ja tuotteiden valmistuksesta. Mielenkiintoista, mutta ehkä paketti oli turhan pitkä ja vähän uuvuttavakin. Itse en mieti edes omaa ruokavaliotani läheskään yhtä tarkasti, mutta ehkä pointtina olikin se, että eläimen voi huoletta ruokkia pelkästään valmisruualla (ainakin jos se on Royal Canin-ruokaa :)
Lemmikkieläimiä oli näytillä runsaasti: kissoja, koiria, lintuja, kaneja, frettejä ja muutama käärmekin. Kylläpä ne fretit haisivat! Monia elukoita sai rapsutella ja silitellä, ja olipa siellä jopa kauneimman kanin äänestys. Luulisin että lemmikkipuoli oli varsinkin lasten mieleen.
 

Kirjamessuilla sen sijaan kuhisi aikuisia. Tätä hyödynsivät monet vaaliehdokkaatkin, ja esitteitä sateli sieltä täältä. Tuntui että melkein puolet kirjaosastolla oli antikvariaatteja, ja syystä jota en ole koskaan oikein tajunnut, niiden hinnat olivat samoissa tai jopa korkeammissa luokissa kuin uusien kirjojen kaupustelijoilla. Ilahduin huomatessani että yliopistokin oli panostanut messuihin tuomalla näytille tiedekirjoja. Esiintymislavoja oli useampi ja ne näyttivät olevan ahkerassa käytössä. Harmillisesti vain puhe hukkui herkästi halliin. Siitä huolimatta ainakin Antti Tuuri keräsi paljon kuulijoita.

Muutama kirja tuli ostettua, pari lahjaksi ja yksi maakauskirja itselle. Ihan mukava messupäivä oli, vaikka tuskin menisin jos pitäisi itse maksaa 12 euron pääsylippu.

lauantai 21. maaliskuuta 2015

Auringonpimennys

Ruuhkaa Harjun tornilla

Menin monen muun tavoin seuraamaan auringonpimennystä Harjulle. Yllätyin siitä, että Vesitorni oli niin täynnä, ja hissiinkin oli jonoa vaikka kuinka. Puoli kahdentoista aikaan kaikki paikallisen tähtitieteellisen seuran myymät suojalasit olivat jo loppuunmyyty. Pääsin tihrustelemaan aurinkoa hitsauslasien läpi, kun toiset olivat fiksumpana lainanneet sellaiset ihan tätä päivää varten. 

Siellä se aurinko möllöttää

Jännä miten yksi auringonpimennys saa kansan liikkeelle. Toisaalta taas suuri osa ei luultavasti edes muistanut tai muuten vain seurannut pimennystä. Odotin että pimennyksen aikana olisi hämärtynyt, mutta jos niin tapahtui en sitä huomannut itse. Muistan lapsuudesta täydellisen auringonpimennyksen, ja silloin tuli hetkeksi hämärää keskellä päivää. Harmillista että täydellistä auringonpimennystä ei Suomessa näe tämän elämän aikana, seuraava osittainen pimennys on kolmen vuoden päästä. Jotain ainutlaatuista tässäkin kerrassa kuitenkin oli, pääsinpä jopa näkemään yhtä kosintaa ihmispaljouden keskellä. Että kyllä sitä toisille osuu taivaankappaleet kohdilleen :)

Sen verran tuli katseltua aurinkoa, että pää oli pökerryksissä loppupäivän. 

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Tehokkuusajattelu, miten siitä pääsee eroon?

Taas olen pitänyt tarkoituksettomasti blogihiljaisuutta. Hiljaisuus sinänsä on huonosti kuvaava sana, kun tuntuu että arki peittyy johonkin kohinaan. On niin paljon asioita mietittävänä, kesäsuunnitelmia, harjoittelupaikkoja, opiskelujuttuja sun muuta. Kevät on siitä kurjaa aikaa, että on liikaa epävarmuustekijöitä. 

Olin jo menossa katselemaan koiranpentuja, mutta suunnitelmat muuttuivatkin. Meille tulikin auto eikä koiraa. Tai auto on oikeastaan yhteisomistuksessa lankomiehen kanssa, mutta joka tapauksessa peltilehmä nielaisi rahat eikä koira. No, kaipa se autoilu jotenkin jotenkin kuuluu aikuiselämään, tai ainakin niin olen yrittänyt lohduttautua. Olen siis kriiseillyt tällaisena ikuisuusopiskelijana sitä, etten ole tarpeeksi aikuinen, saati sitten yhteiskunnallisesti tuottava yksilö. Muutenkin harmittaa kun koirasuunnitelmat eivät tunnu koskaan ajankohtaisilta. Seurailen vain sivusta siskoni koiraprojektia, ja parin viikon päästä hauvavauvan saapuessa voin sitten ihastella lisää muiden koiria.


Siskon hauvavauva on kuulemma samanvärinen kuin Piki

Koiria katsellessa mietin usein että osaisinpa suhtautua elämään yhtä rennosti. Välillä epäilyttää että teen elämästä aivan turhan hankalaa kun olen niin itsekriittinen. Harmittaa asiat, joista koen alisuoriutuvani. Ja harmittaa, että niitä asioita tuntuu olevan kovin paljon, kun haluaisin osata asiat hyvin (ja mielellään heti). Tänään kävin tenttimässä kvantitaviisia menetelmiä ja mietin miksi harmittaa kun en ymmärrä niitä kovin hyvin. Gradussa niitä menetelmiä (tai joitain niistä) pääsee kuitenkin opettelemaan kunnolla, ja tuskin suuri osa opiskelijoista ymmärtää niistä paljoakaan enempää kuin minäkään. Kaikista oudointa on huomata, miten paljon vähemmän kriittisemmin suhtaudun muihin kuin itseeni. Jotenkin sitä on sillä tavalla kieroon kasvanut, että on itselleen orjapiiskuri.

Taisin viimeksikin avautua siitä, että kevät on kurjan stressaavaa aikaa. Talven jäljiltä opinnot painavat ja kesäsuunnitelmia pitäisi kuitenkin miettiä. Onneksi sentään kasvit iloitsevat keväästä, ja ikkunalaudalla vihertääkin jo paljon enemmän. Aurinkoisina päivinä meillä on sisälläkin jo kuuma! Luonto ja elämä muutenkin menee eteenpäin omalla painollaan, pitäisi vain jotenkin itsekin sisäistää tämä asia eikä yrittää mitata edistystä jatkuvasti joillain näkyvillä mittareilla. Ehkäpä se kaikkialla tuputettava tehokkuusajattelu vaikuttaa siitäkin huolimatta, että siinä lähestytään asiaa aivan väärästä päästä. Eiköhän ne hyvinvoivat ja onnelliset ihmiset ole kuitenkin niitä, jotka saavat eniten elämästä irti ja ovat myös yhteiskunnan kannalta tuottavimpia.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Mitä söisin yksin?


Mietimme melkein joka päivä mitä söisimme tänään. Lähes yhtä usein mietin itse mitä söisin yksin. Yksin ollessa ei huvita nähdä vaivaa ruuanlaittoon, eikä aina löydy kaapista eilistä ruokaa (kuten tänään, koska eilen lintsasimme ruuanlaitosta ja söimme pakastepizzaa). Tuntuu myös kovin kurjalta syödä "kunnon ruokaa" yksin, se on... no, yksinäistä.

Välillä mietin ja yritän kovastikin muistella, mitä söin yksin asuessani. Muistikuvieni mukaan ruuanlaitto oli välttämätön paha, ja tein mahdollisimman halpaa ruokaa. Kämppisten kanssa tuli välillä tehtyä yhdessä ruokaa, mutta lyhyen yksiökauteni aikana söin niin harvoin kotona ruokaa, että jääkaapin sisältö pääsi usein pilaantumaan. Nyt kun teen gradua yksinasujista, on vaikea miettiä millaista elämä olisi jos olisin edelleen sinkku. Olen jo ehtinyt unohtaa miten paljon asumisjärjestelyjä piti miettiä kämppisten kanssa. Välillä ihmettelen miksi toiset haluavat ehdottomasti asua yksin (koska minusta se oli niin ankeaa), mutta ollakseni rehellinen haluaisin tuskin itsekään enää tämän ikäisenä asua kämppäkaverin kanssa, jolloin aina olisi pieni huoli asumisjärjestelyjen pysyvyydestä. Viidessä vuodessa yhteiselosta oman kullan kanssa on tullut sen verran arkista että välillä havahdun siihen kuinka onnekas todella ollenkaan.

Palataksemme takaisin kevyempiin (heh, siis kevyt-) ruokaan, olen huomannut että usein yksin kotona syön kevyemmin kuin muulloin. Laiskoina päivinä keitän pakastevihanneksia tai pelkkää spaghettia liemikuutiossa. Toisinaan teen pastaa aurinkokuivatuista tomaateista (niitä löytyy purkista jääkaapista) tai linssimuhennosta. Kuivatut punaiset linssit ovat helppoa pikaruokaa, ne kypsyvät 10 minuutissa. Yleensä teen linssistä intialaista muhennosta Tamarinditaivaan reseptillä (johon usein laitan purkillisen tomaattimurskaa lisäksi). Tänään kuitenkin kokeilin eurooppalaisin maustein linssikeittoa. Ihan hyvää sekin oli, linssit ovat muuntautumiskykyisiä. Aika suolaista keitosta sain aikaan, ehkä ensi kerralla laitan enemmän linssejä tai vähemmän liemikuutiota.

Tällä kertaa kattilaan päätyi seuraavaa:
Sipuli
Kolme valkosipulinkynttä
2rkl aurinkokuivattuja tomaatteja basilikaöljyssä
Pippuria

Kuullotin kaikkea hetken, lisäsin vettä ja soseutin sauvasekoittimella. Sitten lisäsin seuraavat jutut:
Puolikas (liha)liemikuutio
Reilu 1dl punaisia linssejä

(Tässä välissä keitin n.10min.)
Lopuksi vajaa 0,5dl juustoraastetta