torstai 19. helmikuuta 2015

Palmuvehka ja muut uutuudet

Kevään myötä on taas tullut pari kasvia lisää kokoelmiin. Ikeasta ostin sädepalmun, traakkipuun ja aloe veran. Palmuvehka oli Siwassa tarjouksessa neljällä eurolla enkä voinut vastustaa kiusausta saada rehottava yksilö kotiini, vaikka lehtipistokkaankin sain aiemmin siskoltani. Sen kaveriksi lähti Viherlandiasta kalanruotokaktus, joka oli myynnissä puoleen hintaan. Olihan se siltikin kalliimpi kuin mitkään kasvit joita yleensä ostan (on varmaan sen verran harvinaisempi), mutta tarkoitus on jakaa tämä kahtia siskon kanssa.


Ikkunalaudan kasvit

Siemeniäkin olen laittanut jo multiin. Itämässä ovat kärsimyskukan siemenet, koska niissä saattaa kestää hyvinkin kauan itää. Jospa edes osa niistä itäisi kesään mennessä, niin saisivat vähän valoa kasvaakseen ennen ensi talvea. Sain myös tuliaisena Madeiralta passion siemeniä, ja sormet syyhyten olen myös selaillut jänniä kärsimyskukkien siemeniä netistä. Vielä en ole tilannut vaikka houkutus on suuri. Jotenkin pitäisi myös osata priorisoida mitä haluaa, kun hyvässä tapauksessa siemenet itävätkin ja sitten pitäisi taikoa lisätilaa kasveille. Innostus huonekasveihin tuntuu menevän melkoista vuoristorataa, kun turhauttaa kaikki kukkimattomat orkideat ja mieltään osoittavat kasvit.

Meillä ei ole asunnossa valmiina ikkunalautoja, laitoimme itse olohuoneeseen sellaisen, mutta muihin ikkunoihin ei tahdo mahtua. On mukamas jotain tärkeämpää pöytää sun muuta tiellä. Tämäkin ikkunalauta estää avaamasta ikkunaa, joten sitä tuskin tulee koskaan enää pestyä muuta kuin sisä- ja ulkopuolelta. Verholistoihinkaan ei saa amppelitelineitä kun ovat liian ohutta muovia. Ei näitä asuntoja selkeästikään suunnitella vihersisustamista ajatellen. Katsotaan nyt miten uutuudet sopeutuvat, aloe veralle meinasi käydä jo huonosti kun kastelin liikaa.

 

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Pikkujäätiköt


Tänään taas mietin olisiko turvallisempaa hankkia nastat pyörään ja pyöräillä sen sijaan että liukastele kävellen. On aivan uskomattoman keväistä ollut jo useamman päivän, aurinkolasitkin kaivoin talvisäilöstä (eli yöpöydän laatikosta). Valoisuus on ihan jees, mutta harmittaa että lumet sulavat jo nyt. Pitäisi vielä ehtiä hiihtämään ja luistelemaankin edes kerran tänä talvena.

Tiedän että monen mielestä kevät on yksi parhaista vuodenajoista. Itse taas olen sitä mieltä, että kevät on kaikista kurjin vuodenaika. Tuntuu että minuun iskee aina joku kevätväsymys. Pitäisi olla pirteämpi kun valoakin on enemmän, mutta uuvuttaa kun en jaksa kaikkea mitä pitäisi. Sitä paitsi takaraivooni on iskostunut ajatus ajan mittaamisesta lukuvuosina. Siksipä syksyllä on jotenkin enemmän intoa aloittaa uusia asioita, keväällä taas into on lopahtanut mutta silti pitäisi miettiä kesäsuunnitelmia. Olen kuin Wagner, paitsi että haluaisin pötköttää kesään asti.

maanantai 2. helmikuuta 2015

Linnut on jänniä otuksia

Joku juttu linnoissa kiehtoo, kun ne toistuvasti päätyvät piirustusten ja maalausten aiheeksi. Ehkäpä syynä on se, että usein linnut näyttävät hymyilevän salamyhkäisesti. Sen lisäksi lintuja on ihanan värikkäinä ja mielikuvituksellisen näköisinä elukoina, osa on todella hämmentävän näköisiäkin. Esimerkiksi sininen paratiisilintu, joka asuu Papualla. Pitkän pyrstön lisäksi linnulla on erikoinen soidintanssi, joka suoritetaan ylösalaisin.


Kuva: Tim Laman


Soidintanssi. Kuva täältä


Syystä jos toisesta lintuaiheisia kuvia on kertynyt jonkun verran. Kaikkea ei viitsi kehystää, niin pitäis keksiä lopuille jokin sijoituskohde. Pienistä tussitöistä saa kortteja, mutta vesivärimaalaukset ovat vähän hankalampia jatkokäytön suhteen. Laiskuus- ja mukavuussyistä tulee tehtyä melko pieniä lintumaalauksia, vaikka suunnitelmissa on ollut ties kuinka kauan maalata isot lintutaulut akryyliväreillä.