tiistai 22. joulukuuta 2015

Paperimassalintuja

Tein taannoin paperimassalintuja, jotka jäivät sitten melko pitkäksi aikaa odottamaan jatkokäsittelyä. Nyt sain vihdoin ensimmäiset linnut valmiiksi.
 
Ensimmäisenä valmistui punainen lintu, joka päätyi joululahjaksi. Vähän pienemmällä pensselillä olisi tullut siistimpää jälkeä, pitänee hommata sellainen heti joulupyhien jälkeen.
 
Muhkuraista pintaa on kamalan vaikea saada tasoitettua. Lähtötilanne ei ole kovin häävi, joten vaikka laitoin useamman kerroksen paperisuikaleita, muhkuroita jäi silti aika paljon. Gesson valkoinen pinta vielä korostaa epätasaisuutta. Sitä on muuten yllättävän vaikea levittää tasaisesti, samalla kun tasoittaa edellisiä kupruja niin niitä syntyy lisää.
Ensimmäinen vaihe

Paperisuikaleilla päällystetty lintu

Gessolla maalattu

Valmista

 

Maalaaminen on tähän mennessä kaikista kiehtovin vaihe, kun lintujen ulkonäkö muuttuu niin radikaalisti. Vähän ehkä sellaista pulmaa on havaittavissa, että haluaisin tehdä toisaalta täysin mielikuvituslintuja, mutta on sittenkin paljon helpompi päästä alkuun ottamalla mallia jostakin olemassa olevasta lintulajista. Jotain omaakin kuviointia pitää silti kehitellä, muutenhan sitä voisi yhtä hyvin ostaa jotain muovielukoita leluhyllystä.

tiistai 15. joulukuuta 2015

LIsää macaroneja

Innostuin kokeilemaan pistaasitäytteisiä macaroneja, ja niistä tuli todella hyviä! Huomasin sitä paitsi tehneeni yhden mokan edellisellä kerralla, en nimittäin tajunnut lisätä sokeria valkuaisvaahtoon vatkatessa. Nyt sokerin kanssa vatkatessa valkuaisista tuli jämäkämpiä. Tällä kertaa en uskaltanut kauhesti vaivata taikinaa, joten siitä tuli vähän liiankin jäykkää. Ensimmäinen pellillinen epäonnistui hieman, luultavasti uuni oli liian kuuma (150 astetta). Macaronit halkeilivat pinnasta rumasti. Toinen pellillinen sen sijaan onnistui paremmin.


Täytteeseen laitoin pienen pussillisen (80g) Sallisen pistaasipähkinöitä murskattuna, maustamatonta tuorejuustoa reilu 100g ja tomusokeria mututuntumalla. Näistä tuli todella hyviä, ja tällä kertaa tarjoilin ne oikeaoppisesti seuraavana päivänä. Yhtään kuvaa en niistä tosin napannut. Näitä voisi tehdä uudestaankin!


torstai 3. joulukuuta 2015

Macaronit


Toissa kesänä kokeilin tehdä macaroneja, noita hankalaksi tuomittuja ranskalaisherkkuja. Aloittelijan tuurilla onnistuin ensimmäisellä kerralla, mutta sen jälkeen on aina tullut liian löysä taikina ja höttöiset macaronit. Silloisista yrityksistä jäi kuitenkin iso pussi mantelijauhetta kaappiin, ja nyt vihdoin uskalsin kokeilla uudestaan macaronien leipomista. Luin Kinuskikissan ja Mansikkamäen ohjeita, joissa varoiteltiin tekemästä liian kovaa taikinaa. Jotenkin taas pursottimessa taikina muuttui vetelämmäksi, ja viimeiset yksilöt eivät varsinaisesti olleet yksilöitä vaan pitkä rivi yhteen valuneita mollukoita. Valuvan taikinan takia ne muutenkin veivät enemmän pinta-alaa, ja teki tiukkaa saada taikina kahdelle pellille. 



Käytössäni ei ole oikeaa pursotinta, vaan käytän pakastepussia, jonka pään teippaan ryhdikkääksi ilmastointiteipillä. Pursottimelle tulee käyttöä ehkä kerran vuodessa ja se on niin inhottava pestä varsinkin kermavaahdosta (enkä myöskään tykkää täytekakuista), ettei ole koskaan tullut ostettua sellaista itselle. 


Raa'at macaronit odottelivat kuivumista noin 20 minuuttia ennen paistamista. Olin laiska ja täytin ne vasta seuraavana päivänä, mutta tarjoilin ne muutaman tunnin päästä vääräoppisesti. Pelkäsin että ne vettyvät täysin yön yli odotellessa, varsinkin kun vadelmahillo-tuorejuustotäyte vaikutti aika vetiseltä. Eilen vielä epätoivoissani söin ylijääneitä macaroneja iltapalaksi, etteivät menisi hukkaan. Tänään kuitenkin maistoin yhden, ja ne ovatkin paljon parempia kuin eilen.... Maku on tasoittunut paremmin, eikä koostumuskaan ole vetinen, vaikka vähän tiiviimpiä napit voisivat ollakin. Ensi kerralla pitää sitten uskoa ohjeita ja täyttää edellisenä päivänä. Oikeastaan resepteissä neuvotaan aloittamaan koko projekti jo vielä yhtä päivää aiemmin vanhentamalla kananmunanvalkuaisia jääkaapissa yön yli, mutta niin kärsivällinen tai suunnitelmallinen en ole, että sitä jaksaisin tehdä.


Olisi kiva kokeilla vielä eri makuja, mutta kaakaojauhetta lukuunottamatta kaapissa ei ole ainakaan mitään taikinaan laitettavaa kuivaa ainesta. Kerran kokeilin kuivattujen karpaloiden rouhimista monitoimikoneella, mutta se ei oikein toiminut. Karpaloissa oli liikaa kosteutta, niistä tuli turhan isoa rouhetta eikä jauhoa. Pistaasitäyte houkuttelisi, mutta talossa on yksi pähkinäallerginen, niin ei viitsi tehdä vain itselle syötävää kahmakaupalla.


perjantai 27. marraskuuta 2015

(V)ihastuttavat sukat

Kaverini on pitkään puhunut samassa baletissa käyvästä vaihto-opiskelijasta, joka on vailla villasukkia. Ajattelin sitten lopulta että teenpä sellaiset kun joudan. Oli vaikea valita lankaa, kun mukamas mikään monen kilon lankavarastostani ei tuntunut houkuttelevalta (lukuunottamatta joululahjasukkalankoja). Kaivoin sitten jämälankoja, kun niitä ainakin riittää aivan liikaakin. Kerrankin tuli tehtyä jotain jämälangasta ja vieläpä pääteltyä saman tien! Ja harvinaista kyllä neuloin kumpaakin sukkaa yhtä aikaa, mitä en yleensä ikinä tee.

Langat ovat pääosin Dropsin pätkävärjättyjä Fabeleita, harmaa ja ruskea tosin taisivat olla Schachenmayerin sukkalankoja. Raitoja valitsin sitä mukaa kuin neuloin. Aluksi innostuin kovasti, kun neulomisesta oli tietty yllätysaspekti. Sitten alkoi vaaleat värit loppua, ja siitä tuli sitten purkamiskierre. Lopulta kuitenkin sain kärjetkin tehtyä ja olin jopa tyytyväinen lopputulokseen. Ongelmana vaan on se, että sukista tuli liian isot. Halusin tehdä raitakuvion "loppuun" eli lopettaa ruskean ja pinkin yhdistelmän jälkeen. Nyt sukat ovat noin kokoa 39, vaikka arvelinkin kaverini kanssa vaihto-opiskelijan etsivän paljon pienempää kokoa. Sukat melkein mahtuisivat minullekin, mutta en tarvitse mihinkään enää uusia villasukkia. Jotenkin harmittaa kun fiksaannuin liikaa raitojen sommitteluun enkä vain lopettanut ajoissa. Ehkä pitää tiedustella vaihto-opiskelijalta tietääkö hän ketään muuta joka olisi villasukkien tarpeessa...

torstai 12. marraskuuta 2015

Austermann rocks!


Tein taannoin siipalle uudet sukat, kun entiset alkavat olla nuhruuntuneita. Toiveena oli saada uudetkin sukat Austermann Stepistä, jossa on aloe veraa ja jojobaa. En ole tykännyt Nalle-lankojen aloe vera-käsittelystä, mutta tätä lankaa on ihan mukava neuloa. Jälki on tasaista, eikä lankakaan tunnu tahmaantuvat näpeissä neuloessa. Tekstiiliteollisuuden sivujen mukaan lanka on valittu Euroopan parhaaksi sukkalangaksi. Hintakin on sitten sen mukainen.

Jaloissa nämä sukat tuntuvat mukavan pehmeiltä, joskin myös kovin liukkailta lattialla. Vaikea verrata kuluuko nämä käsitellyt langat nopeammin kuin tavalliset, ainakin Nalle aloe vera menee heti nuhruiseksi. Miehen sukista on vaikea sanoa mitään, ne tuntuvat jotenkin maagisesti nuhruuntuvan muutenkin heti. Saattaa tosin vaikuttaa se, että niitä käytetään päivittäin, kun itse taas pistän villasukat jalkaan ehkä pari kertaa viikossa jos sitäkään. Pitäisi kyllä käyttää enemmän villasukkia itse, ettei nämä uudet olisi aivan turhan panttina. 

En ole ennen tehnyt itselleni tästä langasta yhtään sukkia, ja nämäkin tulivat vähän vahingossa itselle. Ostin langan, koska sisko toivoi uusia sukkia, mutta ihastuin sateenkaariväriin itse. Käytän niin vähän villasukkia yleensäkin, että on aina tuntunut tuhlaukselta ostaa lankaa, joka maksaa kolme kertaa enemmän kuin yleensä ostamani sukkalangat. Näistä sentään sain vähän alennusta, kun Pikkulinnassa on varastontyhjennys. Toivotaan että kyse on vain jostain väliaikaisesta alesta, eikä kyseessä ole lopun alku tämänkin lankakaupan kohdalla. Täällä meidän kotikonnuilla on enää kaksi lankakauppaa jäljellä, joista Pikkulinna on hieman tyyris, ja sen lisäksi on sitten tyyriimpi Titityy. Hienoja lankojahan ne tyyriitkin ovat, eivät vain sellaisia mitä viitsisi ostaa juuri ikinä. Harmittaa kun Poppelin sulkemisen jälkeen ei ole enää lankakauppaa, jossa olisi kunnon valikoima vaikkapa Dropsin lankoja.

tiistai 10. marraskuuta 2015

Loistava Ressu


perjantai 6. marraskuuta 2015

Täysin turhia ostoksia

Ostin pitkästä aikaa jotain täysin turhaa, kun Kela muisti minua opintotuella. Tavalliset muumimukit olivat tarjouksessa Tokmannissa, mutta ihastuin tuohon kesän sesonkimukiin niin sekin lähti mukaan. Valitsin kaikista sarjakuvamaisimmat kuosit, koska halusin enemmän yksityiskohtia mitä useimmissa muumimukeissa on. Oikeastaan meillä on jo vähän turhankin paljon mukeja, mutta jokunen vanha voi varmaan poistua ja tehdä tilaa kaappiin uusille. Muumimukit ovat sopivan kokoisia kahvikupeiksi.
Sesonkimuumi tuntui olevan paksumpi reunoilta kuin tavallinen. Hetken mietin että se on harhaa, miten samassa paikassa valmistettaisiin muuta kuin yhdenmallista mukia. Sitten huomasin hintalapuista että sesonkimuki on tehty Suomessa, kun tavallinen on tehty Thaimaassa! Ehkä pitäisikin suosia sesonkimukeja.

perjantai 25. syyskuuta 2015

Kuinkas monta niitä silmukoita nyt olikaan?

Aloitin taannoin sukat vierasneuleena siskoni luona, kun halusin jotain näperreltävää elokuvan ajaksi. Sitten otin neuleen mukaan yhteen yliopiston kokoukseen, ja ne kulkeutuivat kotiin. Eilen illalla olin jo päättelemässä toistakin sukkaa, kun huomasin että silmukkamäärä on koko ajan väärä. Tarkempi tarkastelu paljasti, että olin luonut toiseen sukkaan neljä silmukkaa enemmän kuin ensimmäiseen! Kylläpä ärsytti purkaa koko sukka ihan typerän mokan takia! Onneksi nämä ovat sentään ohuesta sukkalangasta (Fabelia), paljon mukavampaa neuloa kuin paksu 7-veljestä, jota juuri viimeksi neuloin. Lankavarastostakin huomaa, että ohuet sukkalangat ovat melkein loppu, mutta paksut eivät kulu oikein millään.

 

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Someraivo


Viime viikkoina olen huomannut, ettei  Facebookkia voi avata ilman että välttyy kannanotoilta kuumimpiin uutisaiheisiin. Harkitsin jopa että poistun hetkeksi provosoitumasta, kun keskusteluissa ei välillä tunnu olevan muuta kuin tunteita joita on vähän höystetty faktalla. Katsoin poikkeuksellisesti uutisetkin ihan tv:stä yhtenä iltana (yleensä luen vain netistä uutiset), ja niissäkin oli vain kaksi aihetta: hallituksen leikkaukset ja pakolaiset.

Ennen niin "tavalliset" uutiset ovat hävinneet jonnekin taka-alalle, ja absurdisti uutinen vaikkapa julkkiksen rattijuoppoudesta tuntuu kevennykseltä nykyisten rinnalla. Samoin huomasin miettiväni missä ovat Facebookin aiemmin täyttämät lapsi-ja kissakuvat, kun nyt nekin ovat jääneet poliittisten aiheiden jalkoihin. On vaikea pähkäillä miksi moiset kannanotot ärsyttävät, ja miksi tuntuu että järkevinä ihmisinä pitämäni henkilöt esittävätkin aivan kummallisen fanaattisia mielipiteitä. Tiedostan kyllä että Internetissä vaikka ihan omalla nimelläkin keskustelu helposti kärjistyy, sillä kasvokkaisen vuorovaikutuksen puuttuessa keskustelukumppanista (ja keskusteltavastakin) etääntyy, ja sitä myötä empatia ja inhimillisyyskin vähenevät.

Ärsytykseni lieveni huomattavasti kun kauan itseään odottanut ahaa-elämys avarsi mieltäni: Kerrankin on asioita, jotka herättävät muuten niin passiivisia suomalaisia ottamaan kantaa päivän politiikkaan. Jokin ärsytyskynnys on siis aika monella ylittynyt, että viitsii avautua aiheesta niinkin julkisesti. Jos siltikin huonot uutiset masentavat, kannattaa miettiä myönteisiä asioita: se lisää onnellisuutta. Vielä parempi jos ryhtyy ajatuksista tekoihin: onnellisuustutkijaa siteeraten "kaikkein helpoin tapa tulla itse onnelliseksi on auttaa toisia". Kyseisen kommentin voi lukea kokonaisuudessaan tästä Ylen uutisesta.

perjantai 4. syyskuuta 2015

Koiruuksia ja muita iloisia asioita


Siskoni on reissussa, ja sen ajan Hedy on kasvattajallaan lomailemassa. Minut pestattiin kukkien kastelijaksi, ja talo tuntuu kovin hiljaiselta ilman koiraa. Viime päivien vakavien pakolaisuutisten  ja tunnepitoisten somekeskustelujen jälkeen haluaisin saartaa itseni iloisilla ja yksinkertaisilla asioilla. Onhan toki niitä iloisiakin asioita tapahtunut, kuten mukava syntymäpäivä. Vanheneminen alkaa olla vähän masentavaa, mutta sentään sitä voi juhlia hyvässä seurassa.




lauantai 29. elokuuta 2015

Uusi orkidea Saksasta

 Minikokoinen orkideani Aerangis distincta x Aerangis modesta


Osallistuin kavereiden orkideatilaukseen, vaikka enhän minä oikeastaan uusia orkideoita tarvitse. Tilaus tuli Saksasta Röllke Orchideen- nimisestä verkkokaupasta, jossa on suuri valikoima vaikka mitä jännää. Kimppatilauksesta voi lukea Viidakkokirjeistä lisää, toiset innostuivat tilaamaan useammankin kasvin, ja kuljetus toimi ilmeisen ongelmitta.

Oma orkideani on firman oma risteytys kahdesta afrikkalaisesta orkideasta, ja uskaltauduin tilaamaan sellaisen kun sitä luvattiin helppohoitoiseksi. Valittavana oli kahta kokoa, pieni ja kukkiva. Ajattelin että kyllähän minulle pienikin kelpaa, ja sen saa paremmin mahtumaan jo ahtaaseen kukkahyllyyni. Yllätyin kuitenkin siitä miten pieni kasvi todella oli! Suurin lehti on vain 6cm pitkä, ja pikkuruinen ruukku melkein hukkuu pieneen kaktusruukkuun. Yllätys oli myös lehtien hauska muoto, kaikissa lehden kärjissä on lovi. Katsotaan nyt miten tämä miniatyyrikokoinen orkidea lähtee kasvamaan, toivottavasti se sopeutuu uuteen ympäristöönsä ja selviää talven yli. Jos hyvin käy, siihen siunaantuu joskus valkoisia, tuoksuvia kukkia.



Aergs. distincta x modesta

maanantai 17. elokuuta 2015

Paperimassalinnut

Viime vuoden nokkoskurssin jälkeen olen haaveillut paperin teosta kotona. Nyt kun vihdoin sain jonkinlaisen paperiviiran tehtyä, niin innostuin kokeilemaan kierrätyspaperin tekemistä sanomalehdistä (keräsin myös nokkosia, mutta niitä en saanut tarpeeksi niin ajattelin kokeilla ensin paperilla). Materiaalivalinta ei kuitenkaan osunut ihan nappiin, sillä se tarvitsisi teho- tai sauvasekoittimen, että massasta saisi tasaista. Järkeilin että kyllähän keittämälläkin saa paperin rikki, mutta monen tunnin keittely oli kovin sotkuista, eikä kaikki paperi kuitenkin rikkoontunut kunnolla. Varsinkin mainoslehtisten vähänkin tukevampi paperi pysyi hanakasti koossa.

Paperiarkit ovat torstaista asti olleet lähes litimärkiä, koska en omista kunnollista prässiä. Koitan nyt kuivatella arkkeja jotenkin muulla tavalla, katsotaan mitä siitä tulee. Paperiin kyllästyneenä etsin kivoja käyttökohteita paperimassalle, koska suurin osa massasta jäi käyttämättä kun kyllästyin arkkien tekemiseen. Googletin paperimassakuvia ja innostuin tällaisesta kuvasta: 


Söpöjä paperilintuja! Niinpä käytin lopun massan lintuja muotoillen. Eivät näytä yhtään niin hyvältä kuin esimerkkinsä, mutta ne ovatkin vielä vaiheessa. Nyt kun viimeisetkin linnut alkavat olla kuivia, niitä voisi jo jatkojalostaa. Vaihtoehtoisesti voisin liimata päälle vielä tasaisen paperikerroksen tai sitten hioa pinta hiekkapaperilla. Ensimmäinen vaihtoehto oli tehdessä mielessä, joten en lisännyt massaan ollenkaan liimaa. Toivottavasti linnut pysyvät silti kasassa. Nyt vähän mietityttää, kuinka ihmeessä saan paperiliuskoja liimaamalla tämänhetkisestä hyvin rosoisesta pinnasta tasaista. Ehkä kokeilen ensin hiomista, tai sitten huijaan ja sivelen paksun kerroksen gessoa. Sitten tosin pinta ei tunnu paperiselta, vaikka toisaalta en tiedä miten se muutenkaan olisi paperista maalaamisen ja lakkaamisen jälkeen...

Linnut tällä hetkellä

Innostuin jälkikäteen katselemaan paperimassaohjeita. Monissa ohjeissa käytetään liimaa, mutta toisissa käytetään vain jauhoja ja suolaa. Olisi kiinnostavaa tietää miten jauho-suolaseos kestää aikaa, ja kuinka tukeva se on. Löysin myös mielenkiintoisen kuvauksen paperimassalintujen tekemisestä Intiassa. Näiden lintujen tekoprosessia kuvataan nettikauppa Gaathan sivuilla, ja erikoista oli paperin liottaminen ja kuivaaminen myöhempää massantekoa varten. En tiedä toimisiko tämä kotonakin, jos vaikka kuivattua, liotettua paperia saisi paremmin murskattua hienoksi ennen kuin tekee itse massaa. 

Birds of a Feather…
Kuva: Gaatha

Vilkaisin muuten nettikaupasta lintuja, joilla on hintaa vain reilu 8€. Halvalla lähtee... Ihan ei taida omista linnuista tulla yhtä hienoja. En tosin välttämättä halua maalata realistisen näköisiä lintuja, kun ne eivät ole sitä malliltaankaan. Ehkä jotain tämän tyylistä voisi kokeilla: 

Kuvahaun tulos haulle papier mache birds

Myös joulupalloja voisi tehdä jatkossa (jos linnut eivät osoittaudu aivan katastrofiksi).

Joulutirpat 

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Laajiksen seikkailupuistossa


Kävimme eilen Laajavuoressa seikkailemassa kaveriporukalla. En oikein tiennyt mitä odottaa, kun en ollut aiemmin käynyt katsomassa miltä puistoalue näyttää (sinne alueellehan on vapaa pääsy, jos haluaa vaikkapa mennä kannustusjoukoksi tai muuten vain tsekkaamaan näyttääkö paikka siltä että sinne haluaisi itse mennä kiipeilemään). En oikein tiennyt mitä odottaa seikkailupuistolta. Nettisivuilla on toisaalta kuvia hurjistakin radoista, mutta ohjeissa kuitenkin sanotaan ettei mitään aikaisempaa kokemusta kiipeilystä tarvita, ja että puisto sopii kaikille iästä ja fyysisestä kunnosta riippumatta. Kyllähän siellä lapsiakin näkyi, mutta valtaosa oli ihan aikuisia. Lasten kanssa ei varmaan tulisi kierrettyä kuin pari rataa, sen verran haastavuus lisääntyi radoilla.

Ratoja puistossa on yhteensä viisi, joista yksi on lapsille tarkoitettu. Ratojen haastavuudessa on todellakin eroja, eli sen puoleen kuvaus ei ole mikään mainoskikka. Nelosradalla alkoi jo olla pari turhankin haastavaa estettä, jossa sai käsivoimia kulutettua reilusti. Viimeisellä eli sporttiradalla ei varmaan kannata käydä ellei ole jo oikeasti atleetin taipumuksia. Itsehän ajattelin että ei se voi olla niin paljon pahempi kuin nelosratakaan, ja voihan sitä kokeilla ja jättää kesken tarvittaessa (kesken ratojen on suunniteltu muutamia laskeutumispaikkoja niille ketkä haluavat keskeyttää radan). Jo pelkkä radan alku tuntui jo turhan haastavalta, ja aliarvioida neljän edellisen radan sekä nestehukan aiheuttaman väsymyksen. Sain sitten aika kirjavat käsivarret ja sääret, kun yritin riuhtoa itseäni pois köysiverkoista. Sentään mikään hengenhätä ei ole puistossa, koska aina voi levähtää turvavaljaiden varassa, ja henkilökuntakin tulee tarvittaessa auttamaan radalta pois.

Mitä opin tästä? Otan ensi kerralla juotavaa mukaan. Pitkät lahkeet ja ehkä hihatkin voisi olla hyvä idea, nyt olin capreissa ja t-paidassa. Sääristä kului iho puhki (jo ennen viimeistä rataa tuli vähän osumaa), ja monella radalla kuljin köysi kainalossa eli hihaton tai ohut paita olisi tuntunut aika paljon kurjemmalta. Paksu puuvillainen t-paita oli tässä suhteessa mukavamman tuntuinen kuin ohut keinokuitunen sporttipaita. Ja aivan ehdottomasti kannattaa ottaa hanskat mukaan! Ilman niitä kädet olisivat rakoilla ha hiertyneet tai vaihtoehtoisesti radoilla pitäisi vähän varoa käsiotetta.

Kokonaisuudessaan seikkailupuisto oli positiivinen kokemus, oli hienoa haastaa itsensä ja olla mukavassa seurassa pari tuntia. Meille sattui vielä täydellinen ilmakin, aurinkoa ja vajaa 20C eli ei tullut liian kuumakaan. Ihan hyvä lomafiilis tuli, ja kyllä se ihan urheilusuorituksesta meni vaikka sitä vähän aliarvioitiinkin etukäteen.

tiistai 11. elokuuta 2015

Pitsihuivi häihin

Toisinaan muissa blogeissa tulee vastaan mitä ihanampia morsiushuiveja, joten miksipä en itsekin tekisi sellaista? Kerrankin olisi aikaa (ehkäpä sitä vuodessa saisi yhden huivin valmiiksi?), ja kaasona ei tarvitsisi samalla tavalla stressata kaikesta kuin omissa häissä. Netti on pullollaan ihania pitsihuiviohjeita, enkä oikein osaa arvioida mitkä muut kriteerit kuin ulkonäkö olisi tärkeitä tässä tapauksessa. Kolmiohuiveja olen katsellut sillä silmällä, koska näin äkkiseltään kolmio tuntuu kätevämmältä mallilta kuin suorakaide, jossa päät valahtavat helpommin tielle. Toisaalta en tiedä olisiko kaikista mukavinta vain tehdä bolero, niin ei olisi mitään huolta siitä että huivi valahtaa tielle. 

En ole itse oikein oppinut käyttämään muita kuin suorakaiteen mallisia huiveja, eikä mikään huiveistani itse asiassa ole pitsihuivi. Mietin itse sitä, miten kurjaa on jos reikäinen pitsihuivi on koko ajan kiinni hiuksissa, mekon napeissa/paljeteissa/ties missä koristeessa, mutta ilmeisesti tilanne ei ole aivan toivoton, kun niin monella näyttää silti olevan pitsihuivi juhlamekon kanssa.

Sitten itse huiviohjeeseen.. En ole itse asiassa vielä kysynytkään morsiamelta millaista huivia hän haluaa, mutta tällaisia ohjeita on tullut vastaan: 

Img_9496_small2
Echo Flower Ravelryssä (ilmaisohje, jee!)

Weddingshawl_jess3_medium
Gail (myöskin Ravelryssä ilmaisohje)

50869221_10_small2
Haruni (Ravelryssä ilmaiseksi saatava ohje)

Taikametsä Ullassa, ei niin reikäinen, mutta onkohan tämä tarpeeksi juhlava?

Le Marais, Drops. Ohje näyttää päätäsärkevältä (19 eri kaaviota, huh!)

First Frost. Ihanan romanttinen pitsikuvio, mutta tässäkin ohjeessa on 12 eri kaaviota

French Riviera. Ohjeessa vain kuusi kaaviota

Sitten on myös pari maksullista ohjetta, jotka osuivat silmään:

Image_small2

Lamana_04_03_2_medium

Dsc_0640_small2

En tosin ole ikinä ennen neulonut huiveja englanninkielisistä ohjeista, itse asiassa ainut kokemus englanninkielisestä ohjeesta on sukkaohje. Sekin oli suomalaisen tekemä ohje, eli sinänsä tutun oloinen, eikä tullut ongelmia mistään eri maiden neulontatavoista. Tykkään Ullan ohjeista sen takia että niissä on selkeät kaaviot, toisin kuin vaikka noissa Dropsin ohjeissa, joissa on useita kaavioita joita on hankalampi seurata. Tietysti voisi vielä hamstrata jostain Nancy Bushin pitsikirjan ja katsoa mitä sieltä löytyy.

maanantai 10. elokuuta 2015

Parvekkeen lumoissa

Kärsimyskukka

Mansikoita omalta parvekkeelta, nam!

Chili ja tomaatti

Pioniunikot