keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Hyvää uutta vuotta!



torstai 18. joulukuuta 2014

Jaksaa, jaksaa...

Vielä pitäisi ponnistella viimeisillä energiarippeillä ja tuottaa kymmenisen sivua tekstiä Kiinan yhteiskunnallisesta tilanteesta huomisen aikana. Sitten koittaa vihdoin pitkä loma. Harmittaa kun minulla on paha tapa jättää asioita viime tippaan, vaikka kyllähän tässä on ollut kaikkea muutakin touhua viime aikoina (seli seli, esseen olisi voinut aloittaa vaikka kuukausi sitten...). Jos kaikki menee hyvin, niin tammikuussa saan sitten tutkinno kasaan. On edes joku paperi siitä hyvästä, että olen yliopistossa vanhennut aivan liian monta vuotta.

Olen myös käyttänyt aikaa kaijeen vähemmän oleelliseen, kuten joululahjojen metsästämiseen. Varsinkin miehille tuntuu olevan vaikea keksiä hyviä lahjoja, lieko syynä oma sukupuolittunut ostomieltymykseni vai saajien niukahkot toiveet. Hirveästi en ole kotia ehtinyt valmistaa joulukuntoon, pikemminkin päinvastoin meillä näyttää kaameammalta kuin ikinä. No, emmepähän ole jouluna niitä sotkuja täällä katselemassa. Keväällä pitäisi kaiken järjen mukaan olla vielä kiireisempää opiskelujen kanssa, sitten varmaan asumme jossain tunkion näköisessä läävässä...


Fransmannissa oli nätti piparkakkutalo

Yhtään piparkakkua en ole leiponut tai ostanut, saati sitten koristellut mitään piparkakkutaloja. Olen vain ihastellut muiden tekeleitä. Sitä paitsi eihän ne paistettuna enää maistu yhtä hyviltä kuin taikinana!

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Tumpelo bloggaaja

Luulin julkaisseeni uuden blogitekstin hiljattain, mutta tabletilla rustaamani teksti ei koskaan mennytkään minnekään. Kurjaa, ei oikein innosta tällainen. Muutenkin tuntuu aika olevan liian vähissä, kun kaikkea menoa ja opiskeluhommia kasaantuu kovasti. En ole mitenkään tietoteknisesti lahjakas, mutta siitä huolimatta toisinaan tuntuu että Blogger aiheuttaa liikaa harmaita hiuksia. En vain tajua miksi esimerkiksi pitää olla automaattinen tallennus, miten kuvat voivat mennä miten sattuu ja joka toinen kerta hallintapaneeli ilmoittaa minulle etten seuraa yhtään blogia. En ymmärrä... Olen kuitenkin liian laiska vaihtamaan blogia muuallekaan (ja opettelemaan uusia juttuja samalla), joten näillä mennään. 

Onneksi kohta on joulu ja loma, ehkä sitten helpottaa taas! 


Mitähän se pukki tuo tänä vuonna...

maanantai 1. joulukuuta 2014

Kolmen viikon aikana

Harmaan marraskuun värilpilkut

Olen ehtinyt (koiranäyttelyn jälkeisessä huumassa) kuluttaa tuntitolkulla aikaa pentuilmoituksia selaillessa. Koirakuumetta ovat vahvistaneet myös pikkusiskon kääpiösnautserit, joita olen nähnyt tavanomaista enemmän sekä meillä että koirien kotona puolin ja toisin kyläillessä. Konsertissakin tuli käytyä, viulistisiskoni ensimmäisessä esiintymisessä uudessa orkesterissa. Jouluunkin ollaan pikkuhiljaa valmistautumassa, mutta tähän ei nyt mahtunut kuvia hyasintista tai joulupalloista sun muista härpäkkeistä (jonka lisäksi meillä on niin sotkuista ettei kotona otetut kuvat ole edustuskelpoisia).

Viime viikonloppuna sattui sitten kasaantumaan useampi juttu päällekkäin. Saimme pikkusiskon ja toisenkin koiran (toinen oli jo edellisen viikon kylässä täällä) tänne. Kävimme joulumarkkinoilla tuhlaamassa, minä aikoja sitten varatulla Ismo Leikolan keikalla (tykkäsin, vaikka suurimmaksi osaksi oli vanhoja juttuja) ja biologikaverin vaikutuksesta ohjelmassa oli myös jääkautisten eläinten piparkakkukoriste sekä kummitussirkkojen ihastelu.

Piki-koira oli meillä viime viikolla alkuviikon, ja tuntui aika orvolta kun se lähti loppuviikoksi siskolle (vaikkain vain sillan toiselle puolelle eli melkein naapuriin siis). Koira on tottunut kotonaan epäinhimilliseen unirytmiin, eli se halusi ulos viiden aikoihin. Aika paljon univelkaa keräsin siis tällä rytmillä, koska aamulenkin jälkeen uni tuli aika huonosti. Nyt sitten pitäisi palata koirattomaan arkeen eli panostaa kunnolla opiskeluun sekä siivota koti joulukuntoon.