keskiviikko 27. elokuuta 2014

Ilta Viikissä





Minulla on ollut joku lomanjälkeinen epäorientoitunut kausi, enkä tiedä miten saisin arkirutiineista kiinni. Tuntuu vain että haahuilen enkä osaa keskittyä asioihin. Siksi kai tämä blogihiljaisuuskin on venynyt näin pitkäksi. 

Eilen palasin pikavisiitiltä Helsingistä. Majailin kaverini luona Viikissä, joka on (kuten valtaosa Helsinkiä muutenkin) minulle aivan vierasta seutua. Ihanasti luontoa on lähellä, ja muutaman minuutin kävelymatkan päässä oli pelto, jossa Suomen valkoposkihanhipopulaatio treffasi. En ole ennen nähnyt valkoposkihanhia, mutta nyt näin niitä taivaan täydeltä.

Jollakin tavalla kummallista, että Viikissä on yhtä paljon ellei jopa enemmänkin luontoa lähellä. Meillä esimerkiksi saa mennä jonkun matkan päähän ennen kuin tulee päällystämätöntä tietä vastaan, ja lähimmät pururadat ovat automatkan päässä. Se on aika erikoista, mutta paikalliset lenkkeilijät kai ovat sopeutuneet tilanteeseen. Onneksi meilläkin on sentään omenatarhaa ja kesälampaat vieressä, ettei tule aivan luonnosta vieroittunut olo. 

Hyvin saimme ajan kulumaan iltakäveleyllä, ja aurinkokin ehti laskea jo sen aikana. Ukkospilveäkin kertyi taivaalle ja pari salamaa näimme. Salamat eivät tallentuneet kameraan, vaikka räpsinkin kuvia tiuhaan tahtiin. Tiuha tahti tarkoittaa siis noin viittäsataa kuvaa sarjakuvauksella, pääosin hanhista... Siinä on sitten jonkin verran läpikäymistä.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Tossun alla


Viikonlopun sukuloinnin jälkeen jäin taas pohtimaan lähisukulaisten eriskummallista ryhmädynamiikkaa. Lähisuvusta löytyy jos jonkinlaista matriarkkaa ja muita voimakkaita luonteita. On vaikea ymmärtää mistä tulee niin vahva halu kontrolloida kaikkea. Onko se pohjimmiltaan omaa epävarmuutta?

Lapsena en osannut ajatella, että ukkini oli tossun alla. Vaikka muuten niin puhelias ja vitsikäs ukkini oli kotona paljon hiljaisempi, luulin sen liittyvän lähinnä pitkiin työpäiviin ja väsymykseen. Meitä lapsia myös varoiteltiin mummolassa kyläillessä meluamasta, ettei sydänongelmainen ukki väsy liikaa. Oli kuitenkin yllätys kuulla, miten ulkopuoliset kommentoivat ukkini olevan aivan eri ihminen kotona tossun alla.

Jollain tavalla on myös ikävä huomata miten helposti opitut tavat uusinnetaan itse. Jälkipolvi ei ole koskaan täysin vapaa vanhempiensa mallista, vaan siihen otetaan aina kantaa suuntaan tai toiseen. Toiset ovat tossun alla, toiset taas niitä tossuja. Miten löytää tasapaino, kun omat mallit ovat epätasapainoisia? Välillä kauhistun huomatessani samoja piirteitä itsessäni. Tiedostan tarpeeni kontrolloida ympäristöä, ja itsepäisyyden sukuvika on periytynyt minullekin. Olen miettinyt viime aikoina myös paljon sitä, mistä syntyy tarve saada asiat sujumaan juuri niin kuin minä haluan. Ehkäpä siedän kovin huonosti vaihtoehtojen tuomaa epävarmuutta, ja haluan pystyä ennakoimaan kaiken mahdollisimman hyvin. Eli taas päästään sisäiseen epävarmuuteen ja rikkinäisyyteen. Olemmeko me ihmiset niin sisäisesti rikki, ettemme osaa antaa tilaa muille? Ja mikä on niiden harvojen tasapainoisten ihmisten salaisuus?

Ehkäpä eheässä perheessä kasvaneet pitävät pohdintojani absurdeina. Itse rikkinäisestä perheestä tulleena olen joutunut paljon miettimään, miten luoda omat toimintamallit kun lapsuudesta löytyy olemattomasti toivottavia esimerkkejä.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Vihreää

Kaupungin kesälammas

Meidän lähellä on kaupungin kesälampaat hoitamassa nurmikkoa. Useimmiten lampaat makoilevat puun alla laiskana, mutta aina muutama ahne tulee apajille, kun tarjolla on herkkuja. Pari lammasta uskaltautuu siliteltäväksikin, joten on kovin hauskaa poimia lampaille kimppu syötäviä kukkia. Melkein joka kerta näen yhden lampaan, joka on vakuuttunut siitä että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Sitä pitää maistaa änkemällä pää aidan raosta. Lampaat keräävät ihailijoita, jotka pääosin koostuvat lapsista ja sitten tällaisista oudoista aikuisista kuten minä.

Nyt on jo heinäkuu eli lomakuu ohi (tai eihän minulla varsinaisesti lomaa ole, miehellä kylläkin). Kesä on vielä parhaimmillaan, mutta silti iskee sellainen lomanloppumisolo. Pitäisi tehdä enemmän ja saada kesästä kaikki irti. Haluaisin että olisi aina lämmintä ja vihreää... ja lomaa!

Löysin vielä muutama päivä sitten parisen kukkivaa lupiinia. Sain kerättyä niitä todella vähän kattilan pohjalle, mutta yllättävän hyvin väriä niistä kuitenkin tuli, jopa kahteen vyyhtiin. Pietaryrtillä värjäsin 200g, harmittaa vähän kun en ottanut kasveja pois ennen kuin laitoin langat. Väriä tarttui tietenkin enemmän siihen  puoleen langasta, joka oli kiinni kasveissa.

 vihreää

 Lupiininvihreä

Lupiinin jälkiväri täysvillalankaan

Viking Vilmaa pietaryrtillä ja rautapuretuksella

lauantai 2. elokuuta 2014

Miehen puuvillaneule