tiistai 29. heinäkuuta 2014

Pihlajanlehdet



Pihlajanlehdistäkin tuli keltaista. Ruokasoodaa lisäämällä keltaisesta tuli kuitenkin voimakkaan sinapinkeltaista, ja värjäsinkin siinä uudestaan hailakan sananjalalla värjätyn keltaisnt Novita Woolin. Vihreä vyyhti on tuunattu mikrossa kuumavärjäyksen jälkeen. Ripottelin päälle ruokasoodaa ja rautavihtrilliä (ei ehkä kovin järkevä idea..) ja mikrotin useaan otteeseen. Ruokasoodalla tuli ihanan kullanruskeita värejä aikaan, mutta harmillisesti ne haalistuivat kovasti huuhtelussa. Raudasta sen sijaan tuli parisen rumaa tummaa länttiä, mutta ei onneksi niin pahaa että lanka olisi kulunut puhki. No, eipähän oo keltaista. Kai näistä jotkut sukat saa.

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Käsityöostokset

 
Kävin Tallinnassa Virukeskuksen lankakaupassa ja Karnaluksissa. Ensimmäisestä kaupasta ostin ruusupuiset sukkapuikot (jostain syystä liikkeessä on edelleen kaikki ruusupuiset puikot puoleen hintaan, ne olivat tarjouksessa keväälläkin) ja palasin sinne vielä juuri ennen lähtöä ostamaan puuvilla-pellavasekoitelangat. Siitä hyvästä melkein sain sakot käveltyäni päin punaisia, mutta onneksi pääsin pelkällä säikähdyksellä. Jännäsin miten kauan tilanne kestää, kun minulla oli siinä vaiheessa enää puoli tuntia aikaa päästä laivalle kotimatkalle. Hämmentävä kokemus joka tapauksessa, luulin aluksi että kyseessä oli joku muu ratsia joka liittyy jollain tavalla politiikkaan (poliisi siis kysyi jotain väristä huonolla englannilla, enkä heti ymmärtänyt yhdistää sitä liikennevaloihin).

Joka tapauksessa sain hamstrattua ohutta pellavasekoitelankaa, jota aluksi epäröin ostaa mutta sitten myöhemmin jäi vaivaamaan mieltä. Etiketti on vain venäjäksi, enkä muista missä suhteessa puuvillaa ja pellavaa langassa on. 60% ja 40% lukee vyötteissä, mutta en tiedä kumpi on kumpi. Ostin lankaa 300g, siitä tulee joku simppeli pitsireunuksinen huivi. Karnaluksista ostin valkoista ja harmaata sukkalankaa värjättäväksi yhteensä 350g enkä sen enempää, kun jonkinlainen pihiys iski kaupassa. Ostin kaksi tekstiiliväriäkin sekä 50g ruskeaa alpakkavillaa jos vaikka pääsisin kokeilemaan kehräämistäkin. Värttinää en löytänyt reissusta, pitää katsella sitä vielä muualta. En myöskään löytänyt mistään puuvillaista konelankaa. Kolmas kerta Karnaluksissa, ja jokaisella kerralla olen löytänyt vähemmän ostettavaa. Jotenkin siihen lankapaljouteen turtuu, ja kaikki hienot yksittäiset kerät hukkuvat massaan. Tietysti ostosten määrään vaikutti myös viimekuiset Dropsin alelankojen shoppailut.

Tämän reissun patalappuostos oli hauskat pöllöt. Ostan joka kerta Tallinnasta uuden patalapun, jos vaikka jossain vaiheessa niitä kertyisi niin paljon että voisin poistaa muut käytöstä. 

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Lisää värjäyskokeiluja

Lupiinivärit

Värjäsin taannoin lupiineilla mökkireissulla, mutta kamera oli silloin väärässä paikassa joten kuvat tulevat vasta nyt. Halusin kokeilla millaista väriä tulee vaaleanpunaisista lupiineista. Tulos oli jokseenkin mitäänsanomattoman valju vihreä. Keskimmäisessä liukuvärjätyssä langassa näkyy tämä kyseinen vihreä keskellä. Tumma vihreä pää on käynyt rautapuretuksessa. Keltainen pää on lupiinien lehdistä ja varsista (jep, taas keltaista eikä tietoakaan vihreästä), jolla värjäsin ensin myös oikeanpuoleisen vihreän vyyhdin. Poimin sitten vielä niitä violetteja lupiininkukkia, kun näemmä muusta ei saa vihreää. Vasemmanpuoleinen solmuvärjäys on tehty kukkaliemellä. Värjäsin myös keltaisen lupiinivyyhdin sillä, ja laitoin solmun keskelle. Tuloksena on upea eläväpintainen kirkkaanvihreä! Tämä on yksi lemppareistani tähän mennessä. Pitää vielä jostain haalia lupiineja ja värjätä kukilla keltaisia lankoja vihreiksi.


Raparperin lehdet


Sananjalka ja punasipuli

Nyt viikonloppuna olen värjännyt raparperillä ja sananjaloilla siinä toivossa, että saisinkin jotain jännää väriä. Sananjalat ovat kai yllättäviä, ja haaveilin jostain ruskeaan taittuvasta väristä. Sain kuitenkin kummastakin taas keltaista. Raparperista tuli melko puhtaankeltainen, joten se saa toistaiseksi jäädä sellaiseksi. Sananjalkaa en halunnut jättää keltaiseksi, joten iskin muutaman punasipulin kuoren kattilaan langan sekaan. Vihreä väri ei kuitenkaan ole sipulista, vaan rautapuretuksesta. Sipulinkuoret näkyvät langassa tummemmanvihreinä kohtina. Tästäkin tykkään, oli ihan onnistunut kokeilu. 

Värjäsin myös pihlajanlehdillä, mutta langat ovat vielä märkiä joten lopputulosta saa jännittää toistaiseksi. Mutta ei varmaan ole vaikea arvata mitä väriä siitäkin tuli.. Vielä on havunoksat keittymässä, tosin niistä ei näytä juurikaan lähtevän mitään väriä. Muiden värjäreiden kokeiluista havuilla on tullut harmahtavaa tai beigeä. Pitää katsoa millainen väriliemi tulee ja onko se tarpeeksi houkutteleva jotta iskisin lankaa pihkaveteen. Mökki-sun muilta reissuilta (oikeastaan kaikilta jotka kohdistuvat kaupunkiympäristön ulkopuolelle) on tullut kerättyä jos jonkinmoista värjäysmateriaalia, yksi jännittävin on ehkä ahomataran juuri. Toivottavasti siitä tulisi sitä punaista väriä, juuretkin näyttivät lupaavan tummanpunaisilta. Myös epämääräinen kaarnapussillinen odottaa parvekkeella sopivaa hetkeä. Niitä kuten sipulinkuorikin voi tosin värjätä myöhemminkin, joten keskityn ensisijaisesti tuoreisiin väriaineisiin nyt kun niitä vielä saa.

Keltaisista väreistä pitää vielä todeta, että olen heittänyt väriliemiä pois käyttämättä, koska niin moni kasvi näemmä päästää keltaista väriä. Epäonnisia värejä tuottivat suolaheinä ja röyhytatar, jotka molemmat olivat haljuja likaisenkeltaisia. Kurjaa keitellä kasveja turhaan, varsinkin kun omistan vain kaksi värjäysastiaa jolloin turha väri vie kattilan joltain mielenkiintoisemmalta vaihtoehdolta.

Kävin muuten torstaina pikaisesti Lankamaailmassa ostamassa jonkusen kerän värjättävää villalankaa. Epäonnisten väriliemien takia vessassa kuivuu pari puretettua vyyhtiä odottamassa väripataa. Sen verran on värjättyä lankoja kerääntynyt, että unohdan mikä on mikäkin ellen kirjoita niitä ylös. Tänään menen Tallinnaan, ja saattaa olla että sen jälkeen omistan taas vähän lisää värjättävää lankaa....

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Reissukoirat


"Apua, minne toitte meidät!"

Oma koti (ja äiti) kullan kallis

Meillä oli puolitoista viikkoa koirat kylässä sen aikaa kun omistajat huitelivat maailmalla. Saimme koirien mukana myös auton hoitoon, joten mekin reissasimme, tosin paljon pienemmässä mittakaavassa. Ehdimme mökkeillä, käydä uimassa (tai no, koirat uivat), kärsiä trimmauksesta useaan otteeseen sekä nähdä upea vesiputous. Poikkesimme paluumatkalla Juvenin putouksella Jämsässä lähellä huopatehdasta. Lisämatkaa tuli vain muutama kilometri, ja keskeltä metsää paljastui komea putous. Pauhu oli sen verran kova, että koirat olivat hieman hämillään, eikä vesipeto Pikikään uskaltanut juoda. 

Sen verran ehdin tottua jo karvaisiin kavereihin, että koti tuntuu taas kovin hiljaiselta. Hetkellisesti unohdan ettei kukaan olekaan tervehtimässä häntä heiluen. Sitä jokapäiväistä karvan siivousta ei kylläkään ole yhtään ikävä. Kurjaa kun toiset ovat jalostettuja kasvattamaan karvaa loputtomasti. Jostain kaiken karvan alta saimme toivottavasti edes jonkin verran snautserin mallia esiin.

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Sananjalkavärjäys



Sananjalkaliemeen pääsi ohut villasekoitesukkalanka sekä Novita Woolia (ei Nallea siis vaikka se onkin kuvausrekvisiittana). Odotin jotain ruskeaan taipuvaa väriä, mutta sainkin taas keltaista. Vihreä on rautapuretuksella, tällä kertaa sirottelin sitä vain lusikan kärjellä vähäsen. Tuloksena on hempeä liukuvärjätty lanka. Epähuomiossa valkkasin muuten vyyhdin solmuilla ja huomasin sen liian myöhään. Esipuretin nimittäin kerralla isomman erän lankaa mökkireissua varten, ja yömyöhään keittelin nämä jotta kattila vapautuisi myös mukaan matkaan.


 Värisävyt tallentuivat kameralle harvinaisen luonnollisena

Liukuvärjäys kokonaan (vääränsävyisenä) kuvattuna

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Mesiangervolanka



Mesiangervolla värjäsin uudemman kerran, kun siitä huhujen mukaan saattaisi saada myös neonvihreää. Vaan eipä tullutkaan muuta kuin kirkkaankeltaista ja armeijanvihreää. Värjäyskerta oli pettymys, mikään väri ei  varsinaisesti miellytä silmää. Keltaiseen vyyhtiin tein turhaan liukuvärjäyksen, tummempi puoli näyttää lähinnä likaiselta. Sitten halusin kokeilla vihreää, mutta kokemattomana käytin aivan liikaa rautaa eli maksimimäärän (5% langan painosta). Valkoisesta langasta tuli armeijanvihreää, vaaleanharmaasta jotain hyvin tummanvihreää, vaikka kuvassa värit muistuttavatkin epäilyttävästi ruskeaa. Olisi pitänyt laittaa HYVIN vähän rautaa, jos vaikka sitten olisi saanut kirkkaanvihreää. Tuo keltainen taitaa joutaa vielä väripataan, mutta odottelen jotain muuta väriä kuin vihreää, koska keltavihreää löytyy jo kaksi kappaletta.

P.S. Positiivinen asia mesiangervossa on siitä lähtevä ihana tuoksu. 

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kylmävärjäyksen tulos



sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Häätunnelmissa


Olimme eilen juhlistamassa ystävämme häitä. Juhlat olivat upeat ja tunnelmalliset. En yleensä liikutu helposti, mutta onnellista paria katsellessa meinasi tulla tippa linssiin useamman kerran. Ah, rakkautta!

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Epäonnistunut virkkaustyö

Kurja kutale

Vaikka blogissa onkin ollut hyvin hiljaista valmistuneiden käsitöiden saralla, se ei tarkoita sitä etten olisi sellaisia tehnyt. Hiljattain on vain jäänyt enemmän töitä viimeistelyä vaille, jonka lisäksi joitain hutejakin on tullut tehtyä. Kuten vaikkapa kuvassa näkyvä verkkokassi, jota olen väsännyt ties kuinka kauan. Purin aloituksen ehkä kolme kertaa, ja sitten kun viimein sain kassin valmiiksi, tajusin kokeilla kuinka paljon virkkaus venyy. No sehän venyy! Vaan ei leveyssuunnassa niinkuin oli tarkoitus. Sen sijaan kassi laahaa maata heti kun saa sisuksiinsa jotain höyhentä painavampaa. En tiedä mitä tehdä, uusiksikaan ei huvita tehdä.  Hetken jo iloitsen että saan iänikuista kalalankaa käytettyä johonkin. Käsitykseni kalalangasta muuttuu joka käyttökerran jälkeen negatiivisemmaksi. Kurja tötsä, ja ne karmivat kierteet langassa! Mihin ihmiset yleensä käyttää tätä lankaa?!

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Lupiinivärjäys

Kokeilin perjantaina kasvivärjäystä toisen käsityöihmisen kanssa. Kävin nyhtämässä sitä varten lähistön lupiinipuskia muovipussillisen verran. Ahnehdin liikaa, sillä värjäyskattilaan mahtui vain puolet lupiineista. Keitin lupiineja niin paljon kuin kattilaan mahtui, ja lisäilin niitä kun edelliset painuivat kasaan. Liemestä tuli aika vahvaa, mutta siitä huolimatta värjäsimme vain kaksi 50g vyyhteä liukuvärjäyksellä ja yhden 100g Nallen jälkiliemessä.

Kaikesta viimeaikaisesta blogien yms. kasvivärjäyssivustojen selaamisesta jäi mieleen, että pH vaikuttaa lupiiniliemen väriin. Siitä intoutuneena kokeilin kertakäyttömukissa, miten etikka ja ruokasooda muuttaa väriä. Lautasella harmaa on perusväriliemi, ruokasoodalla tuli hienoa myrkynvihreää (joka parin tunnin seisomisen jälkeen oli ruman ruskehtavaa) ja etikalla aivan ihanaa violettia! Siitä innostuneena kokeilin saada jälkiväristä violettia, mutta se ei toiminutkaan aivan yhtä helposti, vaikka aika paljon etikkaa kuluikin. Värliemii lähinnä tummeni ja lanka haalistui. Sirottelin sitten ruokasoodaa, jotta saisin edes sitä vihreetä väriä lankaan. Se näemmä auttoi, ja langasta tulikin fiksun vaaleanvihreä.


Ruokasooda näkyy selvästi kirkkaampana kohtana langassa

Kylmävärjäyspussi

Ennen kummallisia kokeilujani poimin sentään lupiinit talteen kattilasta ja iskin niitä pussiin valkoisen langan kanssa. En ole kokeillut kylmävärjäystä aiemmin, joten jännittää mitä tästä tulee. Viikon päästä se selviää...


valmista

Liukuvärjätystä langasta tuli yllättävän tasaista, kun syötimme lisää lankaa kattilaan noin 10 minuutin välein. Värikin on upean kirkas valkoisessa langassa. Haaleampi vyyhti oli alun perin luonnonvalkoinen, mutta väri on todellisuudessa puhtaampi kuin kuvassa, jossa lanka on vielä hieman kostea. Ihastuin tuohon liukuvärjättyyn lankaan niin, että sormia syyhyttää päästä uudestaan värjäämään! Vähän pitäisi kerätä kalustoa enemmän, että saisin toisen kattilan ym.