maanantai 10. helmikuuta 2014

Hirvipata

Eilen teimme eeppisen määrän ruokaa. Sitä tuli sen verran, että kahdeksan ruokailijan jälkeen meille jäi vielä ainakin täksi päiväksi syömistä. Syynä tähän kaikkeen oli pari kiloa painava hirvipaisti, jonka mukaan suhteutettiin sitten kaikki muutkin ainesosat. Hieman hulllulta tuntui tosin tehdä pataa kahdessa vuuassa ja muusia kahdessa kattilassa.

Aiemmin olemme tehneet hirvipataa tämän ohjeen mukaan. Resepti on todella hyvä, mutta halusimme välillä vaihtelua. Sovelsimme muista ohjeista oman padan, eikä lopputulos oikeastaan jäänyt kaipaamaan katajanmarjoja tai muutakaan ainesosaa, jota emme saaneet käsiimme eilen. Oma reseptimme oli jokseenkin tällainen (suhteutettuna hieman järkevämpään mittakaavaan):

Hirvipadan ainekset:
vajaa kilo hirvenlihaa kuutioituna
3 porkkanaa
1 keltasipuli
2 punasipulia
kolme valkosipulinkynttä
muutama suppilovahvero (laitoin noin 10 kuivattua sientä)
3rkl soijakastiketta
1tl hunajaa
suolaa
mustapippuria
tryffeliöljyä
paljon timjamia ja karhunlaukkaa (vajaa tl kumpaakin)
rosmariinia
4 laakerinlehteä
3dl punaviiniä (Pinot noir tai joku täyteläinen riistan kanssa sopiva viini)
vettä

Poistin lihasta kalvot ja ruskistin kuutioidut lihat. Paloittelin porkkanat ja sipulit ja kuullotin ne tryffeliöljyssä (koska sitä sattui olemaan kaapissa). Sitten iskin ne pataan lihojen ja mausteiden kanssa ja laitoin vettä sen verran että lihat peittyivät. Pata paistui 150 asteessa noin kolme tuntia. Pidempäänkin olisi voinut hauduttaa, mutta olimme malttamattomia ja nälkäisiä, joten söimme heti kun perunamuusi valmistui. Kastike ei maistunut mitenkään vetiseltä eikä kaivannut jauhosuurustetta. Tätä pataa teemme varmasti uudestaankin.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Hippipipo

 

Tein wurm-pipon siskolle. Punainen lanka on Nallea ja kirjava 7veljeksen Nostalgiaa. Tykkään väriyhdistelmästä. Jotenkin tosin lopputulos näyttää melko hipiltä. Vaikka mitäpä tuo haittaa, onpahan ainakin tunnistettava yksilö.

 

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Neuleohjeen pähkäily

Olen varastoinut pari vuotta Siddrarin bambulankaa kaapissa. Sain sitä joskus äidiltäni tuliaiseksi Tallinnasta yhden ison villapaidan verran. Haluan tehdä miehen villapaidan, joka ei ole järkyttävän kuuma. Bambulanksa tuntui fiksulta valinnalta, vaan eipä miehille näemmä kukaan tee ohjeita järkevän viileisiin neuleisiin. Aloitin jo taannoin kalastajaneuletta siitä, mutta kuvio veti neuleen kasaan eikä tiheys täsmännyt minkään valmiin ohjeen kanssa, niin siitäkin tuli ikuisuusprojekti. 

Yleensä kaikkien lukuiisten keskeneräisten töiden joukossa minulla on aina yksi isompi työ, mutta edellisen villatakin valmistuttua en ole hetkeen aloittanut uutta. Sen sijaan olen neulonut neljä pipoa ja parit kädenlämmittimet, joista mistään en tajunnut ottaa kuvia. Pienet työt ovat hauskoja vaihteeksi, mutta niihinkin kyllästyy joskus. Sitä paitsi kädet väsyvät eri tavalla sukkapuikoilla väkertäessä kuin isompaa neuletta tehdessä.

Eilen selätin yhden mörön ja laskeskelin itse (okei, ahdistelin miestä hieman laskemaan kans) ohjeen villapaidalle. Eipä siihen mennytkään kuin kolmisen tuntia! Sen jälkeen tuntui että päässä surisi eikä yksinkertaisinkaan laskutoimitus enää sujunut. Takaosa on kohta hihansuiden kohdalla, eli aivan kohta selviää onko mittasuhteet järkevän näköisiä. Sitäpä sitten neulomaan taas samalla kun katsoo Battlestar Galacticaa. (Aloitettiin torstaina, ollaan katsottu sitä vain noin 14 tuntia eilen ja toissapäivänä...)

Simppeliä luettavaa, eikö?