tiistai 30. heinäkuuta 2013

Oma sänky kullan kallis

Ehdin olla kotona yhden yön matkan jälkeen ennen kuin lähdin taas pois. Tällä kertaa menin vanhempien luo vadelmia poimimaan. Siellä on aivan pihan vieressä hakkuuaukea täynnä vadelmia. Niitä oli paljon ja ne olivat vähämatoisia, joten viikonloppu kului pääosin poimiessa. Koiratkin ihme kyllä maistelivat vattuja ja etsivät niitä innoissaan kun heitteillä niitä maahan. Kummallisia otuksia.

Tulin eilen kotiin vadelmahilloa keittämään. Katsoimme myös reissukuvat läpi, siinä kesti varmaan puolitoista tuntia. Hassusti kuvat muuttavat muistikuvia matkasta. Niiden perusteella toimintaa oli todella vähän, mutta kirkkoja ja muita vanhoja rakennuksia sitäkin enemmän. Onhan se totta että suurimmaksi osaksi kävelimme paikasta toiseen katsomassa nähtävyyksiä tai kävimme taidenäyttelyissä, mutta kulutimme paljon aikaa myös sopivien ravintoloiden etsimiseen ja matkustamiseen. Sellaisia arkisia tapahtumia ei vain tule tallennettua kameralla.

Olen ollut kotoa niin pitkään poissa, että oma sänkykin tuntuu vieraalta. Vaikka on kiva olla kotona, niin turhauttaa kun on niin sotkuista. Sitä paitsi on outoa palata arkeen, varsinkin kun se vielä kuukauden ajan tarkoittaa itsenäistä lukemista kirjatentteihin. Heinäkuu vain vilahti ohi! Haluaisin aikaa myös lomasta toipumiseen.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Hei hei, Praha!

 Synagogassa oli ruuhkaa

Torilla voi näyttää tältäkin

Viimeinen päivä meni lähinnä tuliaisia ostellessa. Kävimme kurkkaamassa myös juutalaiskorttelia, mutta synagogiin oli kauhea tunku ja olemme ehkä saaneet tarpeeksi jo maksullisista kirkoista. Ihan hyvin olemme ehtineet nähdä suurin piirtein kaiken mitä halusimmekin, paitsi Eiffel-tornin kopion Petrinin puistossa. Illalla suuntasimme lentokenttää kohti, ja kummasti tuntui Suomi jo olevan paljon lähempänä vaikka Prahaan oli vain jokunen kilometri. Lensimme Norwegianilla, ja lentokone oli täynnä lähes pelkästään suomalaisia matkustajia. Oudosti arastelin suomen puhumista, tuntui melkein yksityisyyden puuttumiselta kun vieressäolevat ymmärsivät joka sanan. Muutenkin oli outo vaihtaa kieltä, olisi ollut luontevampaa vain jatkaa englannilla.

Pitkällisen matkan jälkeen saavuimme kotiin aamukuudelta. Söimme aamupalaa ja menimme nukkumaan. Herätessä ei tuntunut enää samalta vuorokaudelta, rytmi on sekoittunut tehokkaasti. Yllättävän kivutonta on olla taas kotona, mitään suurta reissuikävää ei tullutkaan. Ei tämä Juväskylä nyt niin ahdistava paikka olekaan, vaikka kotona on juuri niin paha kaaos pikaisen lähdön jäljiltä kuin muistinkin, ja tienvarsia rumentaa jo rallimainokset. Sentään tännekin seurasi helle, vaikka ilmeisesti täällä on ollut hiljattain koleaa. Prahassa sen sijaan näyttäisi olevan pari sateisempaa päivää sekä neljänkymmenen asteen helteet tulossa, lähdimme niitä juuri sopivasti pakoon.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Hiljainen päivä

Uudessa hostellissa mukavuudesta ja pehmeistä sängyistä huolimatta emme nukkuneet kovin hyvin, ja tänään on väsynyt olo. Huone piti luovuttaa jo kymmeneltä, joten emme päässeet lepäilemään enää jahka kampesimme itsemme ylös vuoteesta. Etsimme aamupalaa, mutta mikään ruokala hotelleita lukuunottamatta ei ollut auki. Kauhean nälkäisinä söimme tuhdit aamupalat, jonka jälkeen ainakin väsytti kamalasti.


Linnan puutarha

Aurinkokello joka näytti väärää aikaa

Täällä Cesky Krumlovissa melominen on kovin suosittua. Koska kaupunki on rakennettu joen mutkan ympärille, voi kanootilla laskea aivan keskustan läpi. Harkitsimme kanootin vuokrausta, mutta jotenkin se vaan jäi. Oli aika väsynyt olo, ja ensimmäistä kertaa matkan aikana tuli jopa muutama pisara taivaalta. Kiersimme vain linnan puutarhan ja menimme puistoon istuskelemaan. Jollakin tavalla tuntuu kurjalta kun tietää lähtevänsä samana päivänä pois, en oikein osaa olla odottamatta lähtöä. Kulutimme vain aikaa kiertelemällä väsähtäneinä, kävimme syömässä hiljaisessa ravintolassa ja piristyimme huomattavasti juuri kun olikin jo aika lähteä. Reissuväsymys painaa jo, olisi kiva jos syöminen onnistuisi ilman pitkällistä ravintoloiden vertailua ja nukkua saisi niin kuin huvittaa. Onneksi paluumatka Prahaan taittui uudemmalla bussilla, jossa toimi ilmastointi paljon paremmin.


 
Lisää maisemakuvia Cesky Krumlovista


Kummallisesti tuntuu kotoisalta olla taas Prahassa. Joitakin paikkoja jo muistaa täältä, eikä ole enää jatkuvasti hukassa. Löysimme yöllä jopa kulmakaupan, joka on auki kahteen asti yöllä! Kauppa oli viinakaupan ja kioskin yhdistelmä, sieltä sai paljon säilyke- ja kuivaruokaa. Jostakin syystä täällä on matkamuistomyymälät öisinkin auki mutta kioskeja tai ruokakauppoja ei niinkään. Törmäsimme myös uskomattoman lahjakkaaseen katumuusikkoon, joka soitti vesilaseilla. Harmittaa hieman kun ei ollut käteistä levyn ostamiseen.

Hostellimme Prahassa paljastuikin ei niin pariskuntaystävälliseksi. Meidän yksityishuoneessamme on kerrossänky, ja juuri mitään muuta huoneeseen ei mahdukaan. Olemme ylimmässä eli viidennessä kerroksessa, jonne pääsee vain kierreportaita pitkin. Valitsimme paikan sijainnin takia. Olemme aivan vanhankaupungin ytimessä, ja tänne on helppo tulla vielä lepäilemään ja heittämään tuliaisostoksia laukkuihin päivän mittaan. Luulisin että hostelli on paljon mukavampi kaveriporukalla, jotka varmaan ovatkin antaneet hyvät arvostelut paikalle.

Cesky Krumlov



Kolmen tunnin hikisen bussimatkan jälkeen saavuimme Cesky Krumloviin iltapäivällä. Ilmastoinnista huolimatta iho liimautui penkkiin, ja bussin lämpömittari näytti +31 astetta. Onneksi hostellimme on melkein pysäkin vieressä, ja pääsimme nopeasti vilvoittelemaan mukavan viileään kivitaloon. Huoneemme on todella viihtyisä ja kodikas, aivan eri tasoa kuin hotellihuone Prahassa. Heti ikkunan alla kohisee joki, jossa näkee kanootteja.

Hostellihuoneemme

 Vltava-joki


Jännä maa tämä Tšekki: aina kun luulen nähneeni satumaisen näkymän, vastaan tulee vielä upeampi. Täällä koko vanha kaupunki (eli käytännössä suurin osa kaupungista) on uskomattoman kaunis! Sievien kivitalojen lomassa mutkittelee Vltava-joki, ja kattojen ylle kohoaa kirkontornit sekä linna. Ehdimme kävellä keskustan läpi ja tehdä ostoksia. Minuun iski kunnon shoppailuvimma, ja saimme lisää hassuja kokemuksia lisää. Ostin hametta paikallisesta vaatekaupasta, jonka myyjä ei puhunut englantia lainkaan. Yritin selvittää, onko hame konepestävä, koska pesuohjeita ei löytynyt ollenkaan. Tuskastuneena pyysin apua kiinalaispariskunnalta. Luulin nimittäin myyjänkin olevan kiinalainen, mutta näin ei ilmeisesti ollutkaan. Saimme kuitenkin yhteistyöllä selvitettyä että voin pestä hameen pyykkikoneessa, joten se lähti mukaani. "Kassalla" myyjä osoittikin saksankielen taitojaan, enkä ymmärrä miksi kumpikaan ei yhtään sen aikaisemmin kokeillut puhua saksaa! Täällä kai melko monet vanhemmat ihmiset osaavat saksaa, vaikka englanti onkin vieraampi. Vaikka oma saksani onkin onnettoman ruosteessa, olisi siitä kuitenkin ollut paljon apua tässä tilanteessa.

Hameen lisäksi sorruimme ostamaan kaksi kristallista liköörilasia sekä tuliaisia. Olen koko matkan ajan pähkäillyt mitä ostaa kolmevuotiaalle kummitytölle tuliaisiksi. Päädyimme lopulta puiseen nukkeen, joka nostaa raajat ylös narusta vetäessä. Täällä on mukavampi kiertää kauppoja, kun niistä löytyy enemmän käsintehtyjä, uniikkeja tuotteita toisin kuin Prahassa. Kaupoissa on kyllä huonokin puoli. Vastaan on tullut vain yksi ruokakauppa, joka sulkeutuu melko aikaisin. Huomasimme tämän sulkemisajan jälkeen, ja yritin turhaan etsiä kauppaa josta ostaa aamupalatarvikkeita. Löysin sen sijaan teehuoneen, jossa sai lämpimien teepannujen lisäksi myös jääteetä.

Emme tänään ehtineet oikein muuta tehdä kuin kiertää vanhassa kaupungissa ja (matkaseurani mielestä) liian monessa kaupassa. Huomenna sitten lisää toimintaa.



Linnan vallihaudassa oli yllätys: karhuja!

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Kutna Hora

Teimme päivän reissun Kutna Horaan katsomaan jänniä kirkkoja (ja hopeamuseoa, jonne ei päässytkään ilman varattua aikaa). Kutna Hora on tunnin junamatkan päässä Prahasta, ja sinne pääsee helposti junaa vaihtamatta. Onnistuimme jopa ostamaan liput asemalta ilman ongelmia, vaikka jännitimmekin etukäteen kielirajoittuneistuuttamme. Junalla matkustaminen on vähän kuin Suomessa joskus muutama vuosikymmen takaperin. Junat muistuttivat vanhoja pikajunia, joissa vaunut on jaettu hytteihin. Ostimme meno-paluuliput, jotka ovat voimassa kaksi päivää ja käyvät mihin tahansa junaan, koska paikkalippuja ei ole. Täällä julkisesta liikenteestä tulee sellainen fiilis, että kaikkia käytäntöjä ei kannata uudistaa.

Oli mielenkiintoista nähdä Tsekistä muutakin kuin vain pääkaupunkiseutua. Junamatkan maisemat koostuivat lähinnä pelloista. Perillä tuntui oudolta, kun kaikki rakennukset ja puutkin olivat kovin matalan oloisia. Ei näkynyt enää pilvenpiirtäjiä eikä jokimaisemaa. Se tarkoitti sitä ettei varjoa juurikaan ollut, vaan aurinko porotti suoraan kirkkaalta taivaalta, eikä pilvenhattaraakaan ollut pelastamassa tukalalta kuumuudelta.


Kävimme ensin luukirkossa, joka taitaa olla suosituin turistikohde. Ainakin siellä oli kiitettävä määrä turisteja kamerat kädessä, mikä ei ollut kovin mukavaa. Ostimme liput joilla pääsi myös kahteen muuhun kirkkoon. Neitsyt Marian ja Johannes Kastajan kirkko oli poikkeuksellisen valoisa, mutta sen lisäksi kiekosta ei jäänyt muuta erikoista mieleen kuin hienot kierreportaat, jota kautta pääsi ullakolle.


 Pyhän Barbaran kirkko sen sijaan oli varmaankin kaunein kirkko minkä olen ikinä nähnyt. Valoisa gootilaistyylinen luomus on rakennettu mäelle, josta näkee kaupungin ylle. Koko näkymä kirkosta ympäristöineen on aivan satumainen! Mielestäni tämä katedraali päihittää mennen tullen Pyhän Vituksen katedraalin, joka näyttää siltä, kuin joku olisi lätkäissyt sen väärään paikkaan ja tehnyt vielä rakentantaessa desimaalivirheen.


Pyhän Barbaran kirkko

Kutna Horan vanha keskusta on todella nätti ja idyllinen. Täällä ei ole niin ahdasta ja täyteenrakennettua kuin Prahassa. 1600-luvulle saakka kaupunki kilpaili mahtavuudessaan Prahan kanssa, kunnes hopeasuoni tyrehtyi ja kehitys hiipui. Jos hopeaa olisi riittänyt enemmän, olisi asetelma aika toisenlainen. Potentiaalinen miljoonakaupunki on nykyään 21 000 ihmisen asuttama maaseutukaupunki. Täällä ihmiset pukeutuvat rennommin ja koiratkin ovat vähemmän koulutettuja kuin pääkaupungissa.

Saimme päivän hyvin kulumaan Kutna Horassa, ja hauska päivä se olikin. Menimme kaupan kautta hotelliin, jossa vietämme viimeisen yömme. Cesky Crumlovisa olemme ainakin seuraavan yön. Emme ole vielä päättäneet menemmekö Prahaan viimeiseksi yöksi, vai olemmeko mielummin kaksi yötä samassa hostellissa, vaikka viimeiselle päivälle tulisi siten kolme tuntia enemmän matkustamista.

Taidetta vuosisatojen takaa

Kävimme ihastelemassa kunnantalossa Alphonse Muchan taidetta. Mucha on tšekkiläinen taiteilija, joka saavutti suurta suosiota sata vuotta sitten. Muchan kuvia on käytetty monessa elintarvike-ja elokuvamainoksissa, ja moni muukin kuin minä on varmasti niitä nähnyt kiinnittämättä sen enempää huomiota niihin. Pääosin Muchan työt ovat romanttisia litografiatöitä naisista, joissa taustalla on usein ornamentteja.


Kuva Wikipediasta

Taidenäyttelyn liput maksoivat yhteensä 10,50; aikuisen lippu 7€ ja alle 26v. opiskelijan puolet siitä. Olemme ostaneet niin monet sisäänpääsyliput täällä ollessamme, että olen ihan kiitollinen opiskelija-alennuksestani. Siippa ei sellaista saa, kun on yli-ikäinen. Tästä näyttelystä kannatti maksaakin, näyttely oli mielenkiintoinen tällaisen taidetta harrastamattomankin mielestä. Sitä paitsi kunnantalo itsessään on todella komea rakennus. Sieltä pois tullessa oli ihan epätodellinen olo, tuntui hämmentävästi siltä että ulkona olisi kuulunut kulkea hevoskärryt autojen sijaan.
  Astronominen kello

Ruoka-ja juomatankkauksen jälkeen kävimme katsomassa astronomista kelloa nyt kun sen vihdoin löysimme. Olemme kävellen sen ohi ties kuinka monta kertaa mutta etsineet sitä liian korkealta. Ensimmäistä kertaa kävelimme sen ohi turisti-infoon ja seisoskelimme aivan kellon vieressä ihmettelemässä sitä kansanpaljoutta joka ympärille oli kerääntynyt. Kuvittelimme kuitenkin että kirkon edessä poseeraava hääpari oli huomion kohteena. Täällä ollessa olemme nähneet varmaankin joka päivä vähintään yhden hääparin.

Fred&Ginger

Keskustassa kävelimme etelään päin Fred&Ginger-talon ohi Vysehradin linna-alueelle. Fred&Ginger oli hauskannäköinen, mutta ei sen kummemmin sykähdyttänyt, enkä ehkä lähtisi keskustassa erikseen katsomaan sitä. Vysehradin alue on komea kukkula, josta emme löytäneet valtavien muurien lisäksi mitään linnasta muistuttavaa. Pyhän Pietarin ja Paavalin kirkkoa kurkistimme nopsaan, mutta emme maksaneet sisäänpääsyä. Sen verran kirkkoja on jo nähty, ettei kaikkia jaksa jäädä tarkemmin tutkimaan. Kukkulalla ihastelimme upeita maisemia, jokea ja kaupunkia sekä alueen puistoa ja viiniköynnöksiä. Tänne voisi pysähtyä toviksi nauttimaan kesäpäivästä. Väsymys ajoi meidät kuitenkin takaisin hotellia päin. Tuntuu että ajantaju on hämärtynyt tänään tavallista enemmän. Tuntui ettemme ole ehtineet juurikaan mitään päivän aikana, vaikka samalla tuntui että kaikki ennen lounasta tapahtunut on eri vuorokautta.

Maisemaa Vysehradin kukkulalta

Tähän mennessä suunnittelemattomuutemme ei ole aiheuttanut takaiskuja. Olemme käyneet jokseenkin niissä paikoissa missä halusimmekin, vaikka olemme aina edellisenä iltana suunnitelleet seuraavan päivän ohjelman. Tänään kuitenkin huomasimme suuria aukkoja kommunikaatiossamme. Luulin tähän saakka, että olemme menossa Karlstejniin yhdeksi yöksi, mutta selvisikin että siippa on koko ajan suunnitellut matkaa Cesky Krumloviin, keskiaikaiseen kaupunkiin maan eteläosassa. Emme myöskään ole menossa minnekään katsomaan tippukiviluolia ja muita erikoisia luonnonmuodostelmia, koska ne ovat kaukana Itävallan rajalla pienien kylien välille ripoteltuina. Harmittaa hieman, luolat oli ehkä ensimmäinen asia joista kiinnostuin Tsekissä. Lohduttautua ajatuksella, että tällaisena sohvaperunana en kuitenkaan olisi jaksanut urheilla vuorilla. Kaupunkiympäristössäkin saa jalat jo todella kipeiksi. Sitä paitsi rupesin kyseenalaistamaan innostukseni vahvuutta luonnonnähtävyyksiin. Haluaisin päästä katsomaan sellaisia paikkoja, joista Suomessa ei näe. Tarkemmin ajateltuna vertailukohteeni on kuitenkin kotiympäristöni, sillä säälittävän vähän olen kotimaassakin käynyt katsomassa mitään erikoista luontoa. Siihen nähden tuntuu kummalliselta harmittetella ettei pääse maan toiselle puolelle luonnonsuojelualueelle, kun samanlaista matkaa ei tee kotonakaan.

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Shoppailupäivä

Eilinen meni lähinnä keskustan ostoskeskuksissa kierrellessä. Etsin housuja, koska tarvitsin jotakin kevyempää päällepantavaa mukaan pakkaamieni farkkujen tilalle. Yllättävän hankalaa löytää kokoja aletuotteista, suurimmaksi osaksi jäljellä oli vain pieniä kokoja. Ostin lopulta Espritin housut, vaikka ne olivatkin pitkälahkeiset eivätkä edes niin halvat kuin toivoin. Kyllästyin kuitenkin etsimiseen ja päättelin että onpahan enemmän käyttöä pitkille lahkeille kuin shortseille sitten joskus hellesäiden mentyä ohi. Lankaostoksien kanssa ei käynyt yhtä hyvä tuuri. En edes löytänyt etsimiäni kauppoja, vaikka hotellissa katsoimme ostoskeskuksen karttaa jonka mukaan kävelimme aivan toisen kaupan ohi. Paljastui myös, että saman kadun varrella hotelliketjun kanssa on lankakauppa, mutta harmillisesti sekin oli poikkeuksellisesti kiinni eilen.

Päädyimme eilen syömään Pivnice Stupartskassa, eräässä oluttuvassa lähellä Stare meston aukiota. Sain tilaamaani gulassikeiton hauskannäköisessä leivässä tarjoiltuna. Talon viinikin oli hyvää, ja oluen lailla sekin maksoi vähemmän kuin limsa tai pullovesi. Turistialueen läheisyys ei näkynyt hintalisänä, ja palvelu oli todella ystävällistä. Tänne voisin mennä uudestaankin, vaikka sisällä oli tukahduttavan kuuma.

Gulassikeitto

Pahaksi onneksemme unohdimme kameran aamulla hotelliin, joten emme menneet katsomaan mitään nähtävyyksiä. Sitten kun vihdoin pääsimme hotelliin hakemaan kameraa, emme enää jaksaneetkaan lähteä minnekään. Stä paitsi meidän kolmen päivän liikennekortit vanhenivat, joten emme enää huviksemme ajelet ratikalla minnekään. Laskeskelimme että päivässä pitää vähintään kolmesti matkustaa jotta kolmen päivän lippu kannattaa. Tähän mennessä olemme kahtena päivänä kolmesta käyttäneet julkisia vain kahdesti, joten tappiolle jäimme. Jotenkin hotelli tuntuu oleva turhan kaukana, jotta kävisimme siellä päivällä ja jaksaisimme vielä lähteäkin jonnekin sen jälkeen.

P.s. Täältä saa Skippy-maapähkinävoita. Arvatkaa kuka osti hyllyn tyhjäksi?!

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Turistiurpot


Kuninkaallista puutarhaa

Eilinen päivä olimme oikein kunnon turisteja, kävimme turistirysässä ja maksoimme turistihinnat. Toisin sanoen kävimme linnassa vai pitäisiköhän sanoa linnoissa. Osuva kuvaus alueesta on, että joku joskus keskiajalla lätkäisi pari luostaripalaa keskelle linnaa, ja sitä sitten rakenneltiinkin koko loppupelin ajan.
Aloitimme linnakiertueen kuninkaallisesta puutarhasta. Se oli aivan upea! Puut ovat satoja vuosia vanhoja jättiläisiä, ja rakennukset suoraan kuin sadusta. Kasvihuoneitakin löytyi kiitettävä määrä. Puutarha oli hyvin kaunis ja yllättävän rauhallinen. Siellä olisi viihtynyt pidempäänkin. Puiden lomassa näkyvä Vituksen katedraali kuitenkin oli seuraava kohteemme.

Pyhän Vituksen katedraali

Ostimme sisäänpääsyliput, jolla pääsi viiteen eri kohteeseen sisälle. Päättelimme että niin eeppistä kirkkoa pitää päästä ihmettelemään sisältäkin. Täysihintainen lippu maksoi noin kympin, ja opiskelijalippu puolet siitä. Onneksi sain alennuksen, koska rahaa paloi kiitettävästi muutenkin alueella. Heti kirkkossa paljastui, että aidatulle alueelle pääsee myös ilmaiseksi sisään. Maksoimme vain siitä, että saimme vapaasti kiertää kirkon alakerran läpi (kirkontorniin piti maksaa vielä lisää). Olihan siellä upeasti nähtävää, ja otimmekin kuvia koko rahan edestä. Kirkko on täynnä upeita yksityiskohtia, kuten hautoja, eikä ole ihme että rakentamisessa vierähti monta vuosisataa.

Hauta-arkku kirkon sisällä

Lipun muut kohteet olivat lähinnä vanhoja linnoja, ja kaikkialla oli kuvaaminen kielletty ilman erillistä kuvauslupaa, joka tietenkin oli maksullinen. Otin silti kuvia, ärsytti koko rahastuslinjaus niin paljon. Jos olisimme tajunneet mennä vain kirkkoon, olisimme tuskin maksaneet päästäksemme turistiryhmien jalkoihin. Kaikista parhaimmat nähtävyydet olivat kuitenkin ilmaisia, kuten puutarha ja linnan piha-alue, josta näki koko kaupungin.


 Linnan pihaa


Haarniskoja linna-alueen Kultaisella kadulla

Nähtävyyskohteet eivät kuitenkaan olleet niitä joista maksoimme itsemme kipeäksi, vaan riistoravintola. Nälkäisinä pitkän ravintolaetsiskelyn päätteeksi jäimme turistialueella syömään, jossa muiden asiakkaiden ilmeistä päätellen lasku tuli kaikille yllätyksenä. Mekin jouduimme maksamaan noin viisikymmentä euroa kahdesta ruuasta ja juomasta sekä alkupaloista koota emme tilanneet. Vaikka söin ruuan jonka mainostettiin kuuluvan päivän tarjoukseen, ei mitään tarjousta oikeasti tarjottu, vaan maksoin siitä täyden hinnan. Kaiken lisäksi ravintolassa ei voinut maksaa kuin käteisellä, ja kummastakin viereisestä pöydästä lähdettiin automaatille nostamaan rahaa. Onneksi meillä sentään riitti käteistä, vaikka se olikin laiha lohtu. Eipä paljoa naurattanut, enemmänkin kyrsiinnyin vielä enemmän koko turistialueeseen. Liekö omistan liian lyhyen pinnan, mutta tämän päivän kokemukset ovat melko ristiriitaisia. Kirkkoja ja linnoja on Prahassa muuallakin, saattaa olla että vähemmän suositut ovat parempi elämys.


Kävelimme hotellille Letna Parkin läpi. Puistossa oli aikoinaan Stalinin patsas, joka räjäytettiin 1962 ja korvattiin isolla metronomilla. Mitään muuta erityistä puistossa ei tullut vastaan yhtä ravintolaksi muutettua huvilaa lukuunottamatta. Hämmästyttävää täällä on se, että lähes kaikkia koiria ulkoilutetaan vapaana. Näin siis myös kaupunkialueella. Koirat näyttävät tottuneen tähän, eivätkä käy lainkaan haistelemassa vastaantulijoita. Tänään näimme metrossa jopa koiran, joka osasi mennä liukuportaita ylös. Minua tosin kauhistutti moinen vaarallisuus. Toivottavasti tassut pysyvät turvassa jatkossakin...

Yhden oleellisen asian unohdamme pakata mukaan, nimittäin kylmägeelin. Vaikka mielikuvien mukaan olemme menneet monen apteekin ohi, ei mikään niistä ollut enää auki kun yritämme niihin päästä. Jalat ovat todella kovilla kävelystä, ja tuntuu että heti aamusta asti ne valittavat rääkkäyksestä. Minimarkettien valikoimastakaan ei löytynyt mitään jalkoja viilentävää, eikä pelkän tsekinkielisen kuvauksen perusteella muutenkaan voi olla varma mitä on ostamassa. Siksi olikin loistavaa päästä tänään aamusta apteekkiin, josta onnistuneesti saimme kylmägeeliä mukaamme. Minimarketeista ihmettelimme muuten eilen sitä, että kaikki kolme korttelin päässä olevat kaupat ovat kiinalaisten pitämiä. En tiedä onko kyseessä suurempikin ilmiö, pitää tarkkailla jatkossa vastaantulevia minimarketteja.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Eläintarha


Eläintarha oli hieno kokemus! Menimme sinne puolenpäivän maissa ja meillä kesti kuutisen tuntia kiertää alue läpi. Jalat olivat koetuksella ja hellehatulle tuli käyttöä, sillä lämpömittari näytti +27 astetta. Eläintarha on osittain kukkulan päällä, ja maisemat ovat upeat. Kaupunki näkyy hienosti kaikkine kirkkoineen varsinkin näkötorniin huipulta.


Eläimiä oli niin paljon, että lopulta iski hieman ähky, eikä viimeiseksi jääneitä lintuja enää jaksanut kunnolla katsoa. Yllättävän paljon löytyi myös uhanalaisia eläimiä, kuten luonnossa täysin sukupuuttoon kuolleita Davidinhirviä. Tuli surkea olo ajatella miten yksinäisiä lajinsa edustajia pääsee näkemään vain vangittuna, vaikka onneksi niitä on edes jossain vielä olemassa.



Eläintarhan alueelta on löytynyt upeita fossiileja, joka tuli pienoisena yllätyksenä minulle. Useimmiten fossiilit mieltää pieniksi jäänteiksi kivenlohkareissa. Täällä nähtävillä oli suuri dinosauruksen kallo ja leukaluu sekä muuta jännää. Voin vain kuvitella miten fossiileista innostuneet kaverit olisivat haltioissaan. Ostin myös yhden trilobiitin jäännöksen tuliaisiksi, vaikka se ei mitenkään harvinainen olekaan. Halusin kuitenkin jotain Tsekistä löydettyä.


Osa eläintarhan alueesta oli edelleen kunnostettavana viimekuisen tulvan jäljiltä. Muun muassa krokotiilit ja leijonat jäivät kokonaan näkemättä sen takia. Toisaalta kierrättävää oli muutenkin aivan mahdottomasti, ja kameran akkukin loppui kesken. Ei jäänyt siis fiilistä että jotain jäi päivästämme uupumaan. Toista oli hotellissa. Olimme varanneet porealtaan illaksi, mutta sinne mennessä sitä ei ollutkaan lämmitetty. Varauksesta ei tiedetty siellä mitään, ja allas oli kuulemma kylmä koko viikon korjaustöiden takia. Edellisenä iltana sitä oli kuitenkin esitelty meille eikä asiasta sanottu mitään silloin. Ehkä emme olleet tarpeeksi houkuttelevia asiakkaita kun halusimme altaan vain tunniksi.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Kengänpohjia kuluttamassa

Kaarlensiltaa


Ensimmäisen päivän aikana tuli käveltyä saman verran kuin kotona ehkä viikossa. Kiertelimme vanhassa kaupungissa päämärättömästi. Kaarlensilta ja valtava lauma turisteja tuli nähtyä, jostain kumman syystä turistilaumat pakkautuvat vain tiettyihin kohteisiin. Parikymmentä metriä jonnekin suuntaan sivukujia pitkin ei turisteista ole jälkeäkään. Teimme myös sellaisen havainnon, ettei hotellistamme pääsekään pikaisesti kekustassa käväisemässä. Eilen yritämme mennä pikaisesti iltapalalle. Aikaa vierähti pari tuntia, ja söimme lopulta vanhankaupungin Mäkkärissä, vaikka sellainen olisi ollut myös matkan varrella. Tarvitsemme kaksi metroa ja ratikan yhteen suuntaan, joten kartalla kohtuullinen matka tuntuukin yllättävän pitkältä.

Hauskoja liikennemerkkejä täällä

Minä fiksu olen liikkeellä vain Crocseissa, koska niillä olen kävellyt koko kesän ja päättelin ettei kannata ostaa uusia kenkiä reissuun. Ehkä pitää pukeutua tyylitajuttomasti lenkkareihin, kun sellaiset tuli laukkuun pakattua. Ajattelimme matkata vielä Karlstejniin, keskiaikaiseen kaupunkiin, jota ympäröivää vuoria ja kanjoneita tutkailemme kävellen ja ehkä pyörilläkin (jos kunto riittää mäkiseen maastoon). Tänään kuitenkin vuorossa on eläintarha. Menemme katsomaan missä kunnossa se on viimekuisen tulvan jäljiltä.

Säät ovat suosineet meitä, lähtiessä Foreca lupasi yhtä sadepäivää reissun ajaksi, muuten on hyvin aurinkoista ja helteistä. Ehkä vähän viileämpikin kelpaisi. Eilen metsästin kovasti hattua, koska auringonpistos tässä paahteessa ei ole kaukana. Onpahan kunnon lieri ainakin, jos vielä kotipuolessakin haluttaa lähteä rannalle paistumaan.
Päivän löydöt
Ostin myös akryylivärit pienestä taideliikkeestä, joka näytti sisältäpäin enemmän varastolta kuin kaupalta. Kaikkea piti pyytää myyjältä näytille kuten ennen vanhaan. En viitsinyt ostaa pensseleitä tai muita oheistuotteita, vaikka luultavasti nekin olisi lähteneet halvemmalla kuin isoissa kaupoissa. Olen tyytyväinen ostokseen, värit maksoivat noin 13€ eli aika paljon vähemmän kuin Suomessa.
Täällä on muuten paljon taidetta myynnissä, lähes joka kulmassa kristallien, alkoholin ja matkamuistokrääsän ohella. Vaikka osa onkin vain toistensa kopioita, on maisemamaalaukset sen verran nättejä että jokunen taitaa lähteä minunkin matkaani jahka ostan tuliaisia lähtiessä.