torstai 28. marraskuuta 2013

Jouluvalot

 

Tykkään joulukoristeista ja -valoista. Vielä ei ihan viitsi laittaa koristeita, vaikka kaupoissa onkin jo joulusesonki. Jouluvalot voi kuitenkin laittaa aikaisemminkin kun on jo niin pimeää. Parvekkeen kaiteessa on yhdet valot, mutta tässä asunnossa meillä ei olekaan yhtä helppoa ripustaa valoverhoa kuin ennen. Mietin myös mitä laittaisi ikkunan väliin. Ihastellen naapurin kynttelikköjä, mutta koska meillä ei ole sellaisia, halusin kokeilla miltä jouluvalot näyttäisivät ikkunan välissä. Mielestäni lopputulos on ihan kiva, vaikka vihreä johto ei ole kovin hurmaava.

 

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Endorfiineja!

Sain vihdoin raahattua itseni salille, ensimmäistä kertaa tänä syksynä. En muistanutkaan miten paljon endorfiineja siitä saa. Jotenkin kummasti sen aina ehtii unohtaa ennen seuraavaa kertaa, ja siten kynnys mennä on taas suurempi. Mitään järisyttävää tavoitetta minulla ei ole, yritän ensisijaisesti saada lihakset vähän rennommiksi kun niska valittelee kovasti koko ajan. Ilmainen kuntosali on yksi niistä hyvistä eduista joita opiskelijoille suodaan, joten sitä pitäisi käyttää paljon aktiivisemmin.

Tänään on muutenkin hyvä fiilis. Vaikka "yllätysluento" olikin yhdeksästä kahteentoista (olin siis unohtanut että tällä viikolla alkoi uusi periodi ja kurssit, joille ilmoittauduin syyskuussa) ja siellä torkahtelin fuksien parissa, on hauskaa huomata että yliopistolla on vielä tuttujakin naamoja kaikista valmistuneista kavereista huolimatta. Minulla on siis kohtalotovereita edelleen!

 

tiistai 29. lokakuuta 2013

Saippuapalat

Leikkasin äsken isot saippuapötköt paloiksi. Nättiä tuli, tykkään varsinkin tuosta sinisestä!

 

maanantai 28. lokakuuta 2013

Saippuatalkoot

Lähipiirissäni on tuoreita saippuaintoilijoita, joten olen päässyt parisen kertaa avustamaan saippuan tekemisessä. On mielenkiintoista seurata, mitä kaikkea tarvitseekaan tehdä, että saa vaahtoavan palasen lavuaarin reunalle.


Teimme saippuaa meillä, koska omistamme täysikasvuisen tiskikoneen. Keittiömme pitäisi myös olla useammalle ihmisille suunniteltu, mutta en ole aivan vakuuttunut tästä seikasta. Saimme pienoisen kaaoksen aikaan kuorruttamalla kaikki pinnat mitä erilaisimmilla rasvoilla, hajusteilla, purkeilla ja kattiloilla. Ja kuten melkein kaikessa tekemisessä, työnjako oli melko epäreilu. Yksi tekee ja muut ovat laadunvalvojia. 



Kaiken sekoittelun jälkeen saippuamassa kaadettiin muotteihin ja laitettiin uuniin geeliytymään. Uunissa ei ole lämpöjä päällä, vaan valo on pelkästään kuvauksellisista syistä. Seuraavana päivänä pääsimme leikkaamaan saippuoita ja rumista maitotonkista paljastui mitä ihastuttavimpia, syötävän tuoksuisia saippuoita! Harmi kun saippuoita pitää kypsytellä kuusi viikkoa ennen käyttöä. Tiedossa on siis reilusti saippuan varastointia.





maanantai 21. lokakuuta 2013

Lankaostoksia Siwasta

Siwasta löytyy toisinaan yllättäviä lankatarjouksia. Viimeisin on Novitan Nostalgia lanka, jonka kaupanpäällisiksi tuli uusi 7 veljestä-ohjelehti. VIelä kun sain ykkösbonuskortilla kerän reilulla kolmella ja puolella eurolla, niin olin oikein tyytyväinen! Punaisesta kerästä tulee todennäköisesti raitoja pipoon tai säärystimiin (vaikka kumpiakaan en itse tarvitse yhtään juuri nyt...). En tiedä miksi olen taas käyttänyt x tuntia eri neuleblogien selailuun, vaikka keskeneräisiä töitä on kamalasti, ja to do-listalla sitäkin enemmän. Vielä en ole oppinut käyttämään aikaa tehokkaasti itse tekemiseen kaiken oheistoiminnan sijaan. Tämä pätee siis kaikkeen muuhunkin kuin vain neulomiseen.

Olin hiljattain siskoni seurana shoppailemassa villatakkeja. Yhtään kriteerejä täyttävää yksilöä ei löytynyt uutena eikä käytettynäkään. Haussa oli siis luonnonkuituinen, lämmin villatakki, mutta näemmä sellaiset ova harvinaisuuksia muovikuituvaatteiden maailmanvalloituksen myötä. Ihmettelin myös, miksi omat villapaitani ovat lähes käyttämättömiä, koska milloinkaan ei tunnu olevan tarpeeksi kylmä sää niiden käyttämiselle. Ehkäpä kaikki eivät kärsikään siitä, että neuleohjeet ovat pääsääntöisesti tehty älyttömän paksusta ja kuumasta langasta.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Puikot suhisemaan

Peg Board Yarn Storage Idea


Pitkästä aikaa olin eilen tyttöporukalla tekemässä käsitöitä. Oli todella mukavaa höpistä ja hihitellä pojille teen lipittämisen ja neulomisen ohella. Sain jopa hieman jatkettua keskeneräistä villapaitaa. Neulesaralla kävi taas niin, että pieni telkkarineule eli säärystimet valmistuivat, mutta ohjetta vaativat työt ovat odottaneet keskeneräisinä ties kuinka kauan. Piponkin ehdin tehdä itselle ja se on korkattukin, se pitäisi vain saada kuvattua. Jostain syystä ei ole mukamas aikaa eikä energiaa tehdä mitään ylimääräistä ajattelua vaativaa. Teen siis vain helppoja töitä ja ihastelen muiden blogeja. Muun muassa lankaseinä on siisti löytö blogissa, johon eksyin toisen blogin kautta. Tällaista en tosin haaveile meille, seinätilakin on aika hyvin käytetty jo. En sitä paitsi haluaisi keriä kaikkia lankoja uudestaan kerälle, sillä vyötteitäkin on hauska päästä helposti lukemaan. Kerrankin siis jotain ihasteltavaa, jota ei tarvitse himoita itselle!

tiistai 24. syyskuuta 2013

Kaikki eivät tajua että on syksy

Palelin tänään ulkona, on ihan talvinen viima. Käpypalmu ei ole tajunnut asiaa oikein. Se on yhtäkkiä innostunut tekemään neljää uutta lehteä! Se ei vaan osaa ajoittaa kasvua oikein. Edelliset kaksi se kasvatti keväällä ja nyt se koko kesän ulkoilun jälkeen taas innostui. Harmittaa, kun se ei kesällä tajunnut asiaa, silloin olisi ollut valoa ja lämpöä tarjolla hyvin. Toivottavasti uusista lehdistä ei tule taas pitkiä rumia lonkeroita...

 

lauantai 14. syyskuuta 2013

Puro-asusteet

 

Sain vihdoin valmiiksi nämä asusteet, joita olen pitkään suunnitellut. Langat ostin Novitan tumppurekasta, mutta en löytänyt sitä täydellistä mallia. Tuntuu että kaikki langalle suunnitellut ohjeet ovat todella isoja, mikä haittaa varsinkin pipossa. Tein vain puolipatenttineuletta pipoon ja kauluriin, lapaset tein suositusta pienemmillä puikoilla jotta niistä tulisi lämpimämmät ja toivottavasti vähemmän muotopuolet. Kivan väristä nämä Purot, harmi kun en itse osaa käyttää villaa ihoa vasten kun se kutittaa inhottovasti. Yksi kerä jäi vielä tuhottavaksi, pitää keksiä jotain käyttöä sille.

 

lauantai 7. syyskuuta 2013

Pekonitattipiirakka

Eilen kävin sienestämässä aivan uudessa paikassa. Oli aivan ihana ilma ja rentouttavaa olla nauttimassa metsän tuoksusta ja puiden havinasta. Niin rentoa että kolme tuntia vierähti nopeasti hyvässä seurassa. Saaliiksi saimme ehkä noin litran tatteja ja paljon rouskuja (olen todella huono arvioimaan määriä, varsinkin kun tatit olivat todella isoja). Rouskut menivät suoraan pakastimeen odottelemaan sopivaa käyttökohdetta, tatit sen sijaan pääsivät heti piirakantäytteeksi. Täytettä tuli tosin kahden piirakan verran, joten puolet siitäkin meni pakastettavaksi... Riittoisia sieniä siis.

Etsin useamman sienipiirakan ohjeen, mutta sovelsin lopulta oman pään mukaan, kun mikään valmiista ohjeesta ei houkutellut. Oma säätö kannatti,  piirakasta tuli todella hyvää ja puolet siitä on jo tuhottu tämän päivän aikana. Laiskasti käytin vain valmista piirakkataikinapakastetta, jota muuten ei kannata yrittää esipaistaa. Taikinapohja osoittautui sen verran veteläksi, että se valui reunoja pitkin keskelle. Tässä kuitenkin resepti sienipiirakasta tykkääville leipureille (määrät on yhteen piirakkaan, itse tein siis tuplasti) :

Ainekset sienipiirakan täytteeseen:
n. 5dl tatteja
iso sipuli
50-100g pekonia
valkosipulia
valkopippuria
mustapippuria
suolaa
2kananmunaa
200g maustamatonta tuorejuustoa

Paistoin silputut pekonit, sipulit ja tatit ja annoin täytteen jäähtyä. Sekoitin tuorejuuston ja kananmunat vatkaimella tasaiseksi. Sitten vain taikina vuokaan, täytteet pohjalle, nesteet päälle ja uuniin paistumaan. Paistoin 200 asteessa vartin ja laskin lämpöä 175 asteeseen vielä seuraavaksi puoleksi tunniksi. Sitten vain jäähdyttelyä sen verran ettei suu pala, ja ei kun syömään!

Kukkakimppuja

Juhlistin viime viikonloppuna ikääntymistä, vaikka virallinen vanheneminen tapahtuikin tällä viikolla. Viikonloppuna oli todella hauskaa viettää aikaa hyvässä seurassa, ja sen lisäksi minua on lahjottu tälläkin viikolla. Sain ruusukimpun, jotka harmillisesti nappasivat kirvoja krysanteemista ja suuri osa ruusuista nuutui melko äkkiä. Kolme sinnikästä yksilöä jaksaa vielä rehottaa viikon jälkeen. Lisäksi sain elämäni ensimmäisen kukkalähetyksen kotiovelle! Hämmentävä, mutta iloinen yllätys. Näemmä aikuisiälläkin saa lahjoja. En tosin koe olevani kovinkaan aikuinen, vaikka iän puolesta kai pitäisi... Sain lahjaksi myös lahjakortin kauneussalonkiin, pitää varmaan mennä siloittamaan niitä vaanivia kurttuja naamassa!

 

perjantai 30. elokuuta 2013

Elokuun puuhasteluja

Tämä bloggaaja on ollut taas "lomalla". Toisinaan ei edes huomaa miten aika kiitää. Tuntuu etten ole tehnyt mitään elokuun aikana, vaikka se ei olekaan totta. Olen tehnyt kaikenlaista, mutten niitä asioita joita pitäisi, kuten opiskella. Siksipä ajatukset onkin enemmän tekemättömissä töissä kuin tehdyissä. 


Flunssassa ollessa ehdin maalata, koska sängyssä lepäillessä aika kävi pitkäksi. Supermiehen tein yhteen projektiin, mutta sitä ei voinutkaan käyttää sitten tekijänoikeuksien takia. Eläimet ovat muuten vain kiva aihe, niitä pitää maalata lisää jatkossa. Tarkoituksena on myös tehdä leikekirja Prahan matkasta, mutta tähän mennessä olen vain saanut aikaiseksi vinon pinon paperilappusia joista mikään ei ole vielä päätynyt kirjaan asti.

Muutaman kerran olen ehtinyt metsäänkin tallustelemaan, ja saaliiksi on tullut kanttarelleja ja mustatorvisieniä. Kertaakaan en ehtinyt mustikkaa poimimaan, joten ensi talvi pitää pärjätä niillä mustikoilla mitä pakastimesta löytyy. Aika harmillista sinänsä. Onneksi sentään vadelmia sain vähäsen talteen. Poimin niitä koiraseurassa, jotka paljastivat outoja makutottumuksiaan syömällä myös vadelmia! Ilmeisestikin oli hauska leikki etsiä ruohoon heitettyjä marjoja, kauhea nuuhkutus vain kävi kun kuonot imuroivat ruohoa. Olisipa joskus aikaa opettaa koirat etsimään kanttarellejakin!




Oli ihanaa olla ulkona ja haistella ruohoa, vielä kun on kesäisiä päiviä jäljellä. Koiratkin ovat samaa mieltä. Melkein harmittaa että itse asun kerrostalossa, ei voi vain mennä pihalle lojumaan ja syödä omenoita suoraan puusta... En haluaisi että kesä loppuu vielä.

perjantai 9. elokuuta 2013

Kuvia Prahasta


Päivitin blogitekstejä, joten Tsekistä ottamia kuvia pääsee pällistelemään ken haluaa. Ei mennytkään kuin puolitoista tuntia tässä operaatiossa. Kertookohan se enemmän Bloggerista vai minun atk-taidoistani?? Jostain syystä iPadilla kirjoitetut tekstit näyttävät aivan päättömiltä koneella, ja ulkoasu on mitä sattuu. 

Ihan tuli ikävä Prahaan kun katsoi matkakuvia. Ylipäätään on ikävä auringonpaistetta, jostain syystä aurinko ei viihdy näissä maisemissa enää.

torstai 8. elokuuta 2013

Löytöjä

Kirpparilta löytyi kristallinen kynttilänjalka. Se näytti sen verran persoonalliselta että se lähti mukaani. En osannut aluksi päättää onko se hirveä vai hieno. Onneksi ostin sen, se näyttää paremmalta joka silmäyksellä. Hassua kyllä, ostin tsekkiläistä kristallia kotikaupungin kirpputorilta. Säästyinpähän kuljettamiselta, ja sitä paitsi maksoin siitä naurettavan vähän. Jostakin syystä kynttilänjalan mallista tulee mieleeni Kaunottaren ja hirviön noiduttu kynttilänjalka, joka kynttilänliekit lepattaen pomppelehti pimeän kartanon käytävillä.
Sain kaveriltani lahjaksi hevoskoristeen. Syynä oli kuulemma liian tavaran poistaminen. Meillähän sellaista ei tietenkään ole yhtään ennestään, joten hepat laukkaavat tätä nykyä kirjoituspöydälläni. Tämän voisin kuvitella klassiseksi Christien romaanin murha-aseeksi. Painoa tosin pitäisi ehkä olla enemmän. Sain heppojen mukaan myös kolme italialaista viinilasia, joista pitää ottaa kuva sitten kun ne pääsevät käyttöön. Ne näyttävät täydelliseltä tuikkuastioilta, kunhan vain saan hankittua koristehiekkaa pohjalle.

Kukkataulu on vain pelkkä taulu, se ei herätä outoja mielleyhtymiä. Dyykkasin tämän jonkun naapurin poistotavaroista yhdessä Muurlan lampetin, pitsiliinan, kukkaruukkujen ja oksasaksien kanssa. Paljon tavaraa olen siis kiikuttanut meille. Jotain pitäisi viedä poiskin, jotta edes jonkinlainen tasapaino säilyisi.

 

tiistai 6. elokuuta 2013

Paperilinnut

Innostuin eilen askartelemaan paperikoristeen. Siitä piti tulla isompi ja alun perin suunnittelin tekeväni sen paksulle kartongille, mutta luonnoksesta tulikin valmis työ. Uhrasin siihen pari tuntia aikaa, joten en jaksanut enää aloittaa toista kartongille. Paksummilla paperilla ja terävämmällä veitsellä olisi saanut siistimmän lopputuloksen. Kävikin tänään ostamassa uusia mattoveitsiä. Linnut pääsivät oveen pajunkissojen kaveriksi, koska mikään ikkuna ei tuntunut sopivalta paikalta. Haaveilen vielä joskus askartelevani keittiön ikkunaan satumetsän, mutta se odottaa vielä sopivaa hulluudenpuuskaa.

lauantai 3. elokuuta 2013

Raparperi-marenkipiirakka

Innostuin tänään tekemään piknikille runsaat eväät. Meillä oli lihapullia, porkkanatikkuja, tsatsikia, patonkia, piirakkaa sekä jääteetä ja viiniä. Vähän ehkä ylimitoitettu piknik kolmelle hengelle, mutta eipä tuo haitannut. Viiniä lukuunottamatta kaikki oli itsetehtyä, joten puoli päivää vierähtikin keittiössä.

Keksin kokeilla miltä maistuu sitruuna-marenkipiiras raparperillä. Raparperiä(kin) meillä on pakkasessa lähestulkoon saman verran kuin vuosi sitten, koska en ole keksinyt sille mitään hyvää käyttöä. Näemmä marenkipiirakkaan se sopii ihan hyvin. Maku ei ole yhtä kirpeä kuin sitruunapiirakassa, mutta miellyttävän pehmeä toisin kuin yleensä raparperissä. Muokkasin Hesarin sitruuna-marenkipiirakan ohjetta siten, että lehtitaikinapohjaan laitoin epähuomiossa 2tl leivinjauhetta puolikkaan sijaan. Täytteeseen tuli 3dl vettä, n. 0,5dl sokeria, 3rkl perunajauhoja, 25g voita, kolme keltuaista, 200g raparperiä ja vajaa teelusikallinen sitruunamehutiivistettä. Kiehautin kaiken ja soseutin sauvasekoittimella tasaiseksi. Marengin tein kolmella valkuaisella, koska jääkaapista ei löytynyt enempää. Työvaiheet tein laiskasti jättäen pois taikinan viileässä jähmettämisen ja piiraspainon, ihan hyvää tuli silti. Tätä pitää tehdä uudestaankin, että saa johonkin tuota raparperiä kulutettua.

Rannalla oli yllättävän mukavaa, vaikka typerät rallihelikopterit VIP-vieraineen pörräsivät yllä aivan liikaa (niitä olen kuunnellut kotonakin jo tarpeeksi). Neljä tuntia vierähtikin hyvässä seurassa. Kummallisesti vain aurinko hiipuu jo kahdeksan maissa. Mekin olemme jo väsyneitä kääkkiä, kun lähdimme vain kotiin lepäämään terassien sijaan...

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Oma sänky kullan kallis

Ehdin olla kotona yhden yön matkan jälkeen ennen kuin lähdin taas pois. Tällä kertaa menin vanhempien luo vadelmia poimimaan. Siellä on aivan pihan vieressä hakkuuaukea täynnä vadelmia. Niitä oli paljon ja ne olivat vähämatoisia, joten viikonloppu kului pääosin poimiessa. Koiratkin ihme kyllä maistelivat vattuja ja etsivät niitä innoissaan kun heitteillä niitä maahan. Kummallisia otuksia.

Tulin eilen kotiin vadelmahilloa keittämään. Katsoimme myös reissukuvat läpi, siinä kesti varmaan puolitoista tuntia. Hassusti kuvat muuttavat muistikuvia matkasta. Niiden perusteella toimintaa oli todella vähän, mutta kirkkoja ja muita vanhoja rakennuksia sitäkin enemmän. Onhan se totta että suurimmaksi osaksi kävelimme paikasta toiseen katsomassa nähtävyyksiä tai kävimme taidenäyttelyissä, mutta kulutimme paljon aikaa myös sopivien ravintoloiden etsimiseen ja matkustamiseen. Sellaisia arkisia tapahtumia ei vain tule tallennettua kameralla.

Olen ollut kotoa niin pitkään poissa, että oma sänkykin tuntuu vieraalta. Vaikka on kiva olla kotona, niin turhauttaa kun on niin sotkuista. Sitä paitsi on outoa palata arkeen, varsinkin kun se vielä kuukauden ajan tarkoittaa itsenäistä lukemista kirjatentteihin. Heinäkuu vain vilahti ohi! Haluaisin aikaa myös lomasta toipumiseen.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Hei hei, Praha!

 Synagogassa oli ruuhkaa

Torilla voi näyttää tältäkin

Viimeinen päivä meni lähinnä tuliaisia ostellessa. Kävimme kurkkaamassa myös juutalaiskorttelia, mutta synagogiin oli kauhea tunku ja olemme ehkä saaneet tarpeeksi jo maksullisista kirkoista. Ihan hyvin olemme ehtineet nähdä suurin piirtein kaiken mitä halusimmekin, paitsi Eiffel-tornin kopion Petrinin puistossa. Illalla suuntasimme lentokenttää kohti, ja kummasti tuntui Suomi jo olevan paljon lähempänä vaikka Prahaan oli vain jokunen kilometri. Lensimme Norwegianilla, ja lentokone oli täynnä lähes pelkästään suomalaisia matkustajia. Oudosti arastelin suomen puhumista, tuntui melkein yksityisyyden puuttumiselta kun vieressäolevat ymmärsivät joka sanan. Muutenkin oli outo vaihtaa kieltä, olisi ollut luontevampaa vain jatkaa englannilla.

Pitkällisen matkan jälkeen saavuimme kotiin aamukuudelta. Söimme aamupalaa ja menimme nukkumaan. Herätessä ei tuntunut enää samalta vuorokaudelta, rytmi on sekoittunut tehokkaasti. Yllättävän kivutonta on olla taas kotona, mitään suurta reissuikävää ei tullutkaan. Ei tämä Juväskylä nyt niin ahdistava paikka olekaan, vaikka kotona on juuri niin paha kaaos pikaisen lähdön jäljiltä kuin muistinkin, ja tienvarsia rumentaa jo rallimainokset. Sentään tännekin seurasi helle, vaikka ilmeisesti täällä on ollut hiljattain koleaa. Prahassa sen sijaan näyttäisi olevan pari sateisempaa päivää sekä neljänkymmenen asteen helteet tulossa, lähdimme niitä juuri sopivasti pakoon.

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Hiljainen päivä

Uudessa hostellissa mukavuudesta ja pehmeistä sängyistä huolimatta emme nukkuneet kovin hyvin, ja tänään on väsynyt olo. Huone piti luovuttaa jo kymmeneltä, joten emme päässeet lepäilemään enää jahka kampesimme itsemme ylös vuoteesta. Etsimme aamupalaa, mutta mikään ruokala hotelleita lukuunottamatta ei ollut auki. Kauhean nälkäisinä söimme tuhdit aamupalat, jonka jälkeen ainakin väsytti kamalasti.


Linnan puutarha

Aurinkokello joka näytti väärää aikaa

Täällä Cesky Krumlovissa melominen on kovin suosittua. Koska kaupunki on rakennettu joen mutkan ympärille, voi kanootilla laskea aivan keskustan läpi. Harkitsimme kanootin vuokrausta, mutta jotenkin se vaan jäi. Oli aika väsynyt olo, ja ensimmäistä kertaa matkan aikana tuli jopa muutama pisara taivaalta. Kiersimme vain linnan puutarhan ja menimme puistoon istuskelemaan. Jollakin tavalla tuntuu kurjalta kun tietää lähtevänsä samana päivänä pois, en oikein osaa olla odottamatta lähtöä. Kulutimme vain aikaa kiertelemällä väsähtäneinä, kävimme syömässä hiljaisessa ravintolassa ja piristyimme huomattavasti juuri kun olikin jo aika lähteä. Reissuväsymys painaa jo, olisi kiva jos syöminen onnistuisi ilman pitkällistä ravintoloiden vertailua ja nukkua saisi niin kuin huvittaa. Onneksi paluumatka Prahaan taittui uudemmalla bussilla, jossa toimi ilmastointi paljon paremmin.


 
Lisää maisemakuvia Cesky Krumlovista


Kummallisesti tuntuu kotoisalta olla taas Prahassa. Joitakin paikkoja jo muistaa täältä, eikä ole enää jatkuvasti hukassa. Löysimme yöllä jopa kulmakaupan, joka on auki kahteen asti yöllä! Kauppa oli viinakaupan ja kioskin yhdistelmä, sieltä sai paljon säilyke- ja kuivaruokaa. Jostakin syystä täällä on matkamuistomyymälät öisinkin auki mutta kioskeja tai ruokakauppoja ei niinkään. Törmäsimme myös uskomattoman lahjakkaaseen katumuusikkoon, joka soitti vesilaseilla. Harmittaa hieman kun ei ollut käteistä levyn ostamiseen.

Hostellimme Prahassa paljastuikin ei niin pariskuntaystävälliseksi. Meidän yksityishuoneessamme on kerrossänky, ja juuri mitään muuta huoneeseen ei mahdukaan. Olemme ylimmässä eli viidennessä kerroksessa, jonne pääsee vain kierreportaita pitkin. Valitsimme paikan sijainnin takia. Olemme aivan vanhankaupungin ytimessä, ja tänne on helppo tulla vielä lepäilemään ja heittämään tuliaisostoksia laukkuihin päivän mittaan. Luulisin että hostelli on paljon mukavampi kaveriporukalla, jotka varmaan ovatkin antaneet hyvät arvostelut paikalle.

Cesky Krumlov



Kolmen tunnin hikisen bussimatkan jälkeen saavuimme Cesky Krumloviin iltapäivällä. Ilmastoinnista huolimatta iho liimautui penkkiin, ja bussin lämpömittari näytti +31 astetta. Onneksi hostellimme on melkein pysäkin vieressä, ja pääsimme nopeasti vilvoittelemaan mukavan viileään kivitaloon. Huoneemme on todella viihtyisä ja kodikas, aivan eri tasoa kuin hotellihuone Prahassa. Heti ikkunan alla kohisee joki, jossa näkee kanootteja.

Hostellihuoneemme

 Vltava-joki


Jännä maa tämä Tšekki: aina kun luulen nähneeni satumaisen näkymän, vastaan tulee vielä upeampi. Täällä koko vanha kaupunki (eli käytännössä suurin osa kaupungista) on uskomattoman kaunis! Sievien kivitalojen lomassa mutkittelee Vltava-joki, ja kattojen ylle kohoaa kirkontornit sekä linna. Ehdimme kävellä keskustan läpi ja tehdä ostoksia. Minuun iski kunnon shoppailuvimma, ja saimme lisää hassuja kokemuksia lisää. Ostin hametta paikallisesta vaatekaupasta, jonka myyjä ei puhunut englantia lainkaan. Yritin selvittää, onko hame konepestävä, koska pesuohjeita ei löytynyt ollenkaan. Tuskastuneena pyysin apua kiinalaispariskunnalta. Luulin nimittäin myyjänkin olevan kiinalainen, mutta näin ei ilmeisesti ollutkaan. Saimme kuitenkin yhteistyöllä selvitettyä että voin pestä hameen pyykkikoneessa, joten se lähti mukaani. "Kassalla" myyjä osoittikin saksankielen taitojaan, enkä ymmärrä miksi kumpikaan ei yhtään sen aikaisemmin kokeillut puhua saksaa! Täällä kai melko monet vanhemmat ihmiset osaavat saksaa, vaikka englanti onkin vieraampi. Vaikka oma saksani onkin onnettoman ruosteessa, olisi siitä kuitenkin ollut paljon apua tässä tilanteessa.

Hameen lisäksi sorruimme ostamaan kaksi kristallista liköörilasia sekä tuliaisia. Olen koko matkan ajan pähkäillyt mitä ostaa kolmevuotiaalle kummitytölle tuliaisiksi. Päädyimme lopulta puiseen nukkeen, joka nostaa raajat ylös narusta vetäessä. Täällä on mukavampi kiertää kauppoja, kun niistä löytyy enemmän käsintehtyjä, uniikkeja tuotteita toisin kuin Prahassa. Kaupoissa on kyllä huonokin puoli. Vastaan on tullut vain yksi ruokakauppa, joka sulkeutuu melko aikaisin. Huomasimme tämän sulkemisajan jälkeen, ja yritin turhaan etsiä kauppaa josta ostaa aamupalatarvikkeita. Löysin sen sijaan teehuoneen, jossa sai lämpimien teepannujen lisäksi myös jääteetä.

Emme tänään ehtineet oikein muuta tehdä kuin kiertää vanhassa kaupungissa ja (matkaseurani mielestä) liian monessa kaupassa. Huomenna sitten lisää toimintaa.



Linnan vallihaudassa oli yllätys: karhuja!