maanantai 24. joulukuuta 2012

Tähti

Olkitähti

Tähti on yksi joululaulujen suosikkiaiheista. Jouluevankeliumin mukaan Betlehemin tähti johdatti itämaan tietäjät seimen luokse. Vieläkään ei näemmä olla yksimielisiä siitä, oliko Betlehemin tähti oikeastaan komeetta vai Venuksen ja Jupiterin tai jonkin muun planeetan kohtaaminen. Sekin on epäselvää, minä vuonna tarkalleen tämä tapahtui.

Mitä sitten nuo kolme itämaan tietäjä löysivät tähteä seuratessaan? Joka vuosi kuulemme jouluevankeliumin, mutta kuinka usein tulee ajateltua miltä tarina kuulostaa jos ei ajattele sitä kuvaukseksi jumalallisesta suunnitelmasta: nainen ja avioton lapsi sekä mies, joka tietää ettei ole lapsen isä, ovat lannanhajuisessa eläinsuojassa, koska heille ei ole tilaa ihmisten luona. Ei ihmekään, että tietäjät menivät ensin kyselemään uutta vapahtajaa hovista. Pariskunnan tarina, jossa kaikki menee näennäisesti erittäin surkeasti, huipentuu kuninkaallisten vieraiden saapumiseen. Itämaisista tietäjistä on paljon englanninkielisiä joululauluja, kuten tämä.


sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Yksi yö jouluun!


Kohta se on täällä! Tänään koristelemme kuusen, paketoimme lahjat, paistamme kinkun ja menemme kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja. Kaikki alkaa olla valmista (lukuunottamatta hyasintteja jotka eivät tajua kukkia).
Vaikka en yleensä kuuntele ruotsinkielistä musiikkia, niin nyt pääsette kuuntelemaan Carolaa. Mielestäni suomennettuna tämä(kään) laulu ei pääse oikeuksiinsa.


lauantai 22. joulukuuta 2012

Aattokansa

Suomessa on outo tapa juhlia kaikkia juhlapäivää aattona ennenmminkin kuin itse juhlapäivänä. Juhlimme juhannusaattoa, vappuaattoa ja jouluaattoa. Useilla tuntuu olevan perinteitä jouluaatolle, mutta ei joulupäivälle. Aattointoon nähden on outoa, että aikaisemmin joulu alkoi vasta joulupäivässä ja kesti loppiaiseen saakka. Nyt joulu tuntuu keskittyvän kovasti joulun odotukseen ja huipentuvan aattoon. Muualla maailmassa lahjatkin avataan jouluaamuna, me avaamme ne jo aattoiltana. Pitäisiköhän meillä olla joulukalenterissa vain 23 luukkua? Mihin sitä viimeistä luukkua tarvitsee, kun silloin ei enää tarvitse odottaa.
En keksinyt mitään suomenkielistä joululaulua joulupäivästä, siksipä valitsin Oi jouluyön.


perjantai 21. joulukuuta 2012

Anoppilaan

Tänään hylkäsimme oman kodin jouluksi ja suuntasimme anopin ruokapatojen ääreen seuraavaksi puoleksi viikoksi. Jännää kun on nykyään toinenkin perhe oman lisäksi. Kaikkea uutta sitä onkin tullut elämään parisuhteen myötä: ystäviä, sukulaisia, harrastuksia sun muuta kylkiäisinä. Vaikka joulu ei varsinaisesti ole romanttinen juhla, ei siitä ole haittaakaan. Lopuksi vielä yltiöromantinen laulu Celine Dionilta.


torstai 20. joulukuuta 2012

Kylmät paukkuvat pakkaset


Sääennuste lupaa pakkasen kiristyvän, vaikka nytkin on mielestäni jo tarpeeksi kylmä. Semmoinen -10 olisi hyvä raja, jota enempää pakkasta ei tarvitsisi ollakaan. Onneksi ei ole pakko olla ulkona tänään, ja bussilla voi huristella ja tukea kiskurihintaista paikallisliikennettä (jota olen liian mukavuudenhaluinen boikotoidakseni, vaikka tekisi mielikin).

Jotain positiivista pakkasissakin on. Voi ihastella kauniita, huuruisia maisemia (mielellään ikkunan läpi tosin). Pihan puut ovat saaneet kauniin valkoisen kuorrutuksen. Ja tuleepahan se joulu pakkasista huolimattakin. 'On hanget korkeat, nietokset' sopiikin kuin nenä päähän. Tästä laulusta tulee aina mieleen kauneimmat joululaulut. Valitettavasti perinteisestä laulusta en löytänyt kuin yltiöperinteisiä sovituksia, joten joudutte kuuntelemaan Pirkan poikia.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Tenavien joulu

Ei liene mikään salaisuus, että olen Ressu-fani. Muutkin Tenava-hahmot ovat kyllä hyviä, ja jollakin ärsyttävällä tavalla myös hellyyttäviä, jopa itseriittoisa Tellu. Tykkään lukea sarjakuvia, mutta piirrettyjä ei juurikaan ole nähnyt telkkarista. Poikkeuksena on Tenavien joulu, jonka olen nähnyt useampaankin kertaan. Tässä teille joulutunnelmaa Tenavien parissa. Jos sattuu mietityttämään Jaska Jokusen tapaan sitä onko joulussa mitään mieltä, niin ainakin lomapäivät häämöttävät edessä, ja toivottavasti niitä ehtii käyttää rentoutumiseen eikä vain joulustressiin (p.s. kaikki lahjat ostettuna, jes!).

Kuva fanpop

tiistai 18. joulukuuta 2012

12 days of Christmas

The 12 Days of Christmas - Partridge in a pear tree Stock Photo - 8022616

Oletteko koskaan miettineet miksi tässä perinteisessä englantilaisessa laulussa lauletaan kahdestatoista joulun päivästä? Lapsena tykkäsin tästä hauskasta lurituksesta ymmärtämättä sen suuremmin sanoista. Myöhemmin mietin miksi laulussa lahjat loppuvat kahdentoista päivän jälkeen. Luulin pitkään että lahjoja annettiin joulukuun ensimmäisestä päivästä lähtien, mutta wikipedia kertookin, että joulun kaksitoista päivää tarkoittavat joulupäivän ja loppiaisen välisiä päiviä.

Joululaulu on ensimmäistä kertaa julkaistu vuonna 1780. Siinä lahjotaan rakasta hanhilla, joutsenilla, kyyhkysillä ja muilla linnuilla kuin myös soittajilla ja tanssijoilla. Oudoin lahja on kahdeksan lehmityttöä. Sanoilla ei välttämättä olekaan mitään merkitystä, sillä laula saattaa alunperin olla laululeikki, jossa laulajien pitää muistaa edellisten lisäämät sanat. Jännää ajatella, että reilu parisataa vuotta myöhemmin tuhannet ihmiset laulavat joululaulua, joka olisikin lähtöisin vain laululeikistä.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Rakas joulupukki....

Haluan vain virtahevon tai kaksi! Näin laulaa 10-vuotias Gayla Peevey vuonna 1953. En muista mitä kaikkea toivoinkaan lahjaksi sen ikäisenä, mutta luullakseni virtahepo ei ollut yksi niistä. Oikeastaan on aika harmi, ettei mitään kirjeitä joulupukille ole säilytetty sen kummemmin, voisi olla ihan hupaisaa lukea mitä kaikkea outoa lapsena toivoikaan lahjaksi.

Olen käyttänyt lähipäivinä aivan liian monta tuntia joululahjaostoksiin. Nyt on kaikille muille paitsi pikkusiskolle lahja ostettuna. Ja se viimeisin lahja onkin siten vaikein keksiä. En tiedä miksi sopivien lahjoje n etsiminen on toisinaan niin kovin vaikeaa. Itse keksin aina paljon kaikkea mitä haluaisin saada lahjaksi. Harmi kun pikkusiskon kanssa on sen verran ikäeroa, että lahjatoiveemme poikkeaa varmaankin aika paljon...

Yhden lahjan uskallan täälläkin esitellä (atk-taidottomat ikäihmiset eivät yleensä lue blogeja, ainakaan tietääkseni). Mummille ostin perinteisen Martta Wendelinin kalenterin. Tätä ihastellessa toivon, että itsekin omaisin enemmän kuvataiteellisia lahjoja...

Nostalgiaa

lauantai 15. joulukuuta 2012

Jouluvaloja

Tykkään jouluvaloista. Ne on tunnelmallisia ja helpompia kuin kynttilät (vaikka niitäkin tosin löytyy meiltä). Emme ole kuitenkaan valaisseet parveketta jouluvaloilla, vaikka ihastelenkin aina naapureiden parvekkeita. Vaikka olenkin sitä mieltä, että kaupungeissa on liikaa valosaastetta, ei hienonnäköiset jouluvalot haittaa yhtään. Onneksi Suomessa ei olla hurahdettu päätäsäärkeviin vilkkuviin valoihin. Jostakin syystä kävelykadun valaistut puut tuovat minulle mieleen aina ulkomaat. Kotikaupunki koittaa profiloitua kovasti valon kaupungiksi, ja tähän asti se on tehnyt sen jokseenkin tyylikkäästi. Muualla maailmassa jouluvalaistuskin tehdään vähän eri mittakaavassa, esimerkiksi näin (ja hei, huomatkaa suomalaislähtöinen teema!). Hauskaa naureskella muiden kummallisuuksille... Täytyy vain todeta, että onneksi ei täällä tarvitse katsella naapurien vastaavanlaisia migreenivaloja.

Kävelykatu (kuva hietzun blogista)

perjantai 14. joulukuuta 2012

Napostelua

Olen aloittanut jo joululomanapostelun (hammaslääkärin kauhistukseksi). En tiedä onko makumieltymykseni jotenkin outoja, sillä syön piparin taikinana ja juon glögin kylmänä. Piparkakkutaikina on vain ehdottomasti parempaa kuin paistetut piparit! Jouluun kuuluu myös ehdottomasti suklaa, etenkin Fazerin joulusuklaa sekä suklaakonvehdit. Sain muuten suklaafonduen lahjaksi, sitäkin pitää kokeilla lähipäivinä. Kiinnostaisi kokeilla miten pähkinöitä saa dipattua suklaassa, ne ovat niin kiinteitä että niitä tuskin saa seivästettyä...


Tälläkin kertaa luvassa on hieman rauhallisempaa musiikkia, nimittäin Norah Jonesia. Lupaan palata perinteisempiin joululauluihin lähipäivinä.

torstai 13. joulukuuta 2012

Joulukortteja

Tänään on Lucian päivä. Sitä ei tosin huomaa kuin kalenterista, koska emme juhli sitä mitenkään enkä ole itse vielä päässyt kotoa sairastamasta. Päivän kunniaksi kuitenkin hieman teemamusiikkia..

Tänään olen ollut siis kotona ja pukeutunut vain koska piti viedä joulukortit postilaatikkoon. En ole moneen vuoteen jaksanut lähettää joulukortteja juuri kenellekään, vaikka on mukavaa kun sellainen tipahtaa omasta postiluukusta. Toisinaan herää epäilys, arvostaako kukaan nykyään kortteja, vai ovatko ne vain persoonattomia paperinpalasia. Itse pähkäilen aina mitä kirjoittaa korttiin. Tuntuu tyhmältä kirjoittaa vain onnitteluteksti ja nimi alle, jotain vähän enemmänkin olisi kiva keksiä. Sitten kun jotain alkaa kirjoittaa, loppuu tila heti kesken. Haluaisin lähettää joulukortteja ihmisille, jotta he tietävät olevansa ajatuksissani, en vain tavan vuoksi. Ehkä pitäisi tehtailla kortteja, joissa lukisikin joulutoivotuksen sijaan "Olisipa kiva rupatella kanssasi kahvikupposen äärellä".

Muistan lapsena joulukorttinauhat, joita ripustettiin sinne tänne (ja niitä kortteja oli paljon!). Omassa kodissa joulukortteja ei ole ikinä riittänyt ripustettavaksi saakka, mikä on toisaalta hieman sääli. Ehkäpä pitää elvyttää joulukorttiperinne, jotta jollakin muulla on ainakin yksi kortti enemmän ripustettavaksi.

Tänä vuonna intouduin tekemään itse joulukortteja. Ihan hauskaa puuhaa, tosin vielä pitää ahertaa jokunen kortti lisää. Fiksusti sain koko korttitilan täyttymään pelkällä joulutoivotuksella, kun kalligrafiakynästä olikin kuivunut pienempi kärki ja käytin sitten isoa... Että se siitä persoonallisesta tekstistä. No, ehkäpä kuvapuoli on tarpeeksi persoonallinen.


keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Laiskat lomapäivät

Flunssa yllätti näin juuri ennen joululomaa. On kovin tokkurainen olo, ajatus ei kulje kovin hyvin. Olen ollut koko päivän yöpaidassa ja väkertänyt joulukortteja, koska ne pitää lähettää huomisen postissa. Odotan jo lomapäiviä, että voisin unohtaa katsoa kelloa ja viettää aikaa oman kullan kanssa. Vielä viikko aherrusta, niin sitten pääsee vapaalle. Tämän päivän biisi on Christmas for two, sopivan kevyt koska nyt ei huvita kuunnella mahtipontisia joululauluja.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Päivän piristys

Tänään väsyttää kauheasti. Voisinpa nukkua talviunta ja herätä vain joululoman ajaksi. Onneksi en sentään asu Lapissa, en kestäisi kaamosta... Heräsin aamulla varaamaan ilmaisia lippuja teatteriesitykseen, olen siis menossa helmikuussa katsomaan Myrskyluodon Maijaa. Hyviä etuja vuokralaisille! 

Nyt kun olen kuunnellut joka päivä joululauluja, alan kaivata jo enemmän vaihtelua niihin. Onneksi niitä voi kuunnella myös instrumentaalina vaihtelun vuoksi. Löysin aivan ihanan piano-selloduon, The Piano Guys. Minusta nimi ei tee oikeutta sellolle, se on melkein upeampi kuin piano. Tosin olenkin puolueellinen, rakastan jousisoittimia!

Jouluvalomaljakko

maanantai 10. joulukuuta 2012

Lumivalkeaa

 

Hyasintti oli avannut kukkansa viikonlopun aikana. Huomasin sen vasta tänään, kun eilen en muistanut vilkaistakaan sitä. Jotenkin kukkavana kasvoi harmillisen vinoon. Tuoksu on joka tapauksessa ihana! Kiva piristys maanantainaamulle, samoin kuin Petri Laaksosen Lumivalkeaa. Onneksi kaikkien kepeiden ja pinnallistenkin joululaulujen ohella on myös lauluja, jotka ovat hieman vakavampia olematta silti kovin mollivoittoisia.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Pikkujoulut

Perjantaina olin firman pikkujouluissa avecina, ja siitä menimme viettämään siskon ja lankomiehen kanssa omia pikkujouluja kylpylään. Oli todella rentouttavaa lillua poreissa ja unohtaa ajan kulku. Sen verran hyvin irtauduin arjesta, että nyt tuntuu epätodelliselta olla taas kotikulmilla.

Viikonloppuna tuli kokeiltua uusia juttuja. Toinen niistä oli keilaus. Olen kerran aikaisemmin käynyt keilaamassa, ja muistikuvien mukaan se oli aika kurja kokemus. Olikin yllättävää huomata miten hauskaa hommaa se on. Potentiaalinen uusi harrastus on siis löytynyt.

Taistele Jyppi!

Toinen uusi kokemus oli jääkiekkopeli. Perjantaihin saakka kokemukseni jääkiekosta on rajoittunut vain telkkarista katsomiseen. Peli näytti ihan erilaiselta hallissa katsottuna. Epäilin, että pelin seuraaminen on hieman haastavaa ilman selostusta, mutta koko homma vaikutti paljon nopeatempoisemmalta ja mukaansatempaavalta kuin telkkarista katsottuna. En myöskään osannut odottaa että kotikentän kannustus on niin ilmeistä. Epäilen että otteluissa käymisestä tuskin tulee uutta harrastusta, mutta voisihan sitä joskus mennä uudestaankin.

Mietittiin kylpylässä kuinka kivaa on mennä yhdessä jonnekin keskenään joulun alla, kun itse juhlapäivät kuitenkin kaikki hajaannumme eri puolille. Tästä voisi oikeastaan tehdä perinteen. Viime  vuonna emme menneet minnekään, toissavuonna olimme Riiassa käymässä. Siellä muuten soi joka paikassa jatkuvasti George Michaelin Last Christmas. Vieläkin tästä biisistä tulee mieleen aina sama reissu. Kamala laulu, johon liittyy hyviä muistoja. Muistelimme muuten että sen on laulanut naisartisti, mutta eipä ollutkaan...

lauantai 8. joulukuuta 2012

Viikonloppu!

Vaikka torstainakin oli vapaapäivä, olen silti iloinen viikonlopusta. On niin paljon tekemistä kasautunut lähipäiviin, että on hyvä vain rentoutua pari päivää. Suunnitelmissa on lillua kylpylässä kunnes iho on ryppyinen kuin vanhalla mummolla. Rentoa viikonloppua voi viettää vaikka Bing Crosbya kuunnellen.

perjantai 7. joulukuuta 2012

'Luo köyhän niin kuin rikkahan, saa joulu ihana...'


Eilisen pohdinnan jatkeeksi tulee taas lisää pohdintaa Suomesta. Tänään täällä meidän kylässä on pyöräilytempaus Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Punaisen Ristin Hyvä joulumieli-keräyksen hyväksi. Sen ansiosta joidenkin joulupöytään saadaan joulukinkku, joka muuten jäisi kauppaan.

Olen aina mieltänyt Suomen hyvinvointivaltioksi, mutta viime aikoina se ei enää ole niin itsestäänselvää. Edellisten sukupolvien luomaa hyvinvointia ollaan hyvää vauhtia ajamassa alas, ja jo ennestäänkin taloudellisesti huonompiosaiset, kuten lapsiperheet, köyhistyvät enemmän. Hyvinvointivaltiota luodessa vannottiin universalismin nimeen: jokaiselle kansalaiselle haluttiin luoda edellytykset hyvinvointiin. Nykytilanne on ehkä enemmänkin paremminvointivaltio, eli parempaa hyväosaisille. Yleinen asenneilmapiirikin tuntuu kiristyneen, varmaan osittain taloustilanteenkin takia.

Mutta palataanpa minun yhteiskuntakritiikistäni takaisin itse asiaan, eli jouluun. Pääosin joulu on positiivinen asia, mutta siihen liittyy myös ikäviä puolia. Pitkät lomat mahdollistavat rentoutumisen mutta myös lisääntyneen päihteidenkäytön ja perheväkivallan, yksinäisyyden ja rahahuolet. Tuntuu kurjalta ajatella että joissakin perheissä vietetään unettomia öitä sen takia, mistä saada rahaa lasten joululahjoihin tai jouluruokaan. Vaikka raha ei tuo onnea, sen liiallinen puute on taattu epäonnen lähde. Toivottavasti mahdollisimman moni osallistuu joulukeräykseen.

Lopuksi yksi lempijoululauluistani, Sakari Topeliuksen kynästä lähtöisin.


torstai 6. joulukuuta 2012

Koti, uskonto ja isänmaa

Tällä viikolla paneelikseskustelussa, jonka aiheena oli monikulttuurinen Suomi, nousi esille kysymys siitä, miten Suomea parhaiten tulisi kuvata vuonna 2040. Ajankohta asetettiin sata vuotta talvisodasta, jolloin sodittiin kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Sadassa vuodessa arvot ehtivät muuttua, ja kaikki panelistit olivat valmiita säilyttämään kodin ja unohtamaan uskonnon ja isänmaan vanhanaikaisina. Isänmaa ja uskonto yhdistivät silloin homogeenisempää Suomea, mutta kansainvälistymisen myötä muut kulttuurivaikutukset haastavat nämä arvot. Monikulttuurisessa ympäristössä on kirjava joukko uskontoja ja isänmaita, ja sen myötä on paljon haastavampaa pohtia, mikä meistä todella tekee suomalaisia.

Paneelikeskustelussa Susanna Huovinen korosti, että Suomella on mahdollisuus olla monikultuurisuuden mallimaa, jossa arvostetaan kaikkia kansallisuuksia. Tuntuu siltä, että monet suomalaiset eivät enää koe uskontoa ja isänmaata perisuomalaisiksi.  Koti on edelleenkin tärkeä, tosin hieman erilaisena kuin ennen. Nykyään perheellä tarkoitetaan lähinnä ydinperhettä, eikä vaikkapa isovanhemmat enää mahdu perheen määritelmään. Uskonnollisia perinteitä ollaan jatkuvasti ajamassa alas, mitä hieman ihmettelen. Mielestäni suvivirret ja joulukirkot ovat osa suomalaista perinnettä. Pelkäämme aivan liikaa että joku pahastuu pienimmästäkin syystä (tästä hyvänä esimerkkinä astmaliiton ehdotus tuoksukynttilöiden kieltämisestä, että ne häiritsevät tuoksuyliherkkiä ihmisiä). 

Isänmaan kohtalo on sekin haastava. Yhä useammilla ihmisillä on nykyään useampi isänmaa. Maahanmuuttajataustaisia mietityttää myös se, missä vaiheessa heidät mielletään suomalaisiksi. Maahanmuuttajastatus kun periytyy lapsillekin, vaikka he olisivat ikänsä asuneet Suomessa. Olen itse usein miettinyt mikä minusta tekee suomalaisen. Itse nimittäin aina olen mieltänyt itseni suomalaiseksi, vaikka valtaosa uusista tuttavuuksista uteleekin minkä maalainen olen. Selkein suomalainen piirre on kieli. Sen lisäksi olen sitä mieltä, että isänmaan tunnistaa siitä, että sinne kaipaa aina takaisin. 

Mutta takaisin vuoteen 2040. Mitkä kolme asiaa kuvaisivat parhaiten Suomea? Koti, tasa-arvo, pohjoisuus, vai jokin muu? Loppukevennykseksi likki isänmaalliseen lauluun

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Pianomusiikkia

Yksi hienoimmista instrumentaalijoululauluista on mielestäni George Winstonin Carol of the bells. Oikeastaan en hirveästi välitä laulusta laulettuna, mutta pianosovituksessa on jotain mitä jään aina ihastelemaan. Tätä kuunnellessa voin aina kuvitella henkeäsalpaavat kauniit pakkaspäivät, juuri sellaiset kuten tänään.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Joulukoristeita

Kuka sanoo että joulupalloja saa ripustaa vain kuuseen?

Viime jouluna vanhemmat viettivät joulua vuokramökissä. Meninne sinne vasta joulun jälkeen, joten en osannut ennen loppusiivousta arvatakaan, miten paljon joulukoristeita ja astioita sinne oli raahattu. Äiti oli pakannut pakettiauton verran niitä mukaan aina pöytäliinoista lähtien. Ihan yhtä tähtitieteellistä määrää joulutavaroita en toivottavasti koskana omista, mutta en silti ole ainakaan vielä saanut yliannostusta niistä.

Innostuin tänä vuonna neulomaan joulupalloja (koska olen epämuodikas enkä kiinnostunut asiasta viime vuonna kun niitä hehkutettiin kaikkialla). Uusimmasta Novitan lehdestä kokeilin kahta ohjetta, ja sovelsin  pieniä kirjoneulekuvioita loppuihin. Ihana harakkapallon ohje löytyi yhdestä käsityöblogista täältä.

Lapsena jouluihin kuului koristeiden ja ruokien lisäksi myös joululaulut ja jouluna ovelta ovelle kiertävät joululaulujen laulajat. Vieläkin lauleskelemme yhdessä joululauluja, tosin hieman eri kielellä kun niitä lapsena kuunneltiin. Meillä näet soi englanninkieliset reippaat rallatukset, ja mollivoittoisiin suomalaisiin lauluihin perehdyimme vasta myöhemmin. Jostakin syystä hartaan kuuloisia perinteisiä joululauluja on kivempi laulaa kuin reippaita, mutta niitä kuunnellessa mieltymykset menevät päin vastoin. Tässä teille perinteistä joulurallatusta!




maanantai 3. joulukuuta 2012

Joulumieltä

Olen miettinyt lähipäivinä läheisyyttä ja sitä mikä saa aikaan tunteen läheisyydestä. Miksi jossain kodissa ollaan niin etäisiä ja toisissa taas ei, ja välillä hyvä ystävä tuntuu läheisemmältä kuin sukulainen. Joulun aikaan kuitenkin jollakin mystisellä tavalla tuntee enemmän yhteenkuuluvuutta lahjoja jakaessa ja kinkkua syödessä kuin arkisina päivinä. Kai se on sitä joulun taikaa...

On mukavaa kun on pitkiä pyhiä ja kiireetöntä aikaa yhdessäololle. Silti välillä mietityttää miksei sitä aikaa voisi tehdä tärkeille ihmisille arkisinkin. Aikaisemmin ajattelin että on kummallista olla juhlimatta mitään tiettyjä päiviä vaikka jehovan todistajien tapaan, nykyään ajatus ei tunnu enää niin absurdilta. Joululauluissa haaveillaan että joulu voisi olla joka päivä, mutta todellisuus voi olla kaukana naiiveista haaveista. Sen sijaan paljon hienompaa olisi jos aina priorisoisi asioita niin ettei jouluna tai viimeistään uudenvuoden lupauksia miettiessä tarvisi muuttaa juurikaan mitään elämässä. Ei kai sitä tarvitse koristeita ja lahjoja ja herkkää tunnelmaa että voi kertoa läheisille kuinka tärkeitä he ovat?

Näissä tunnelmissa pääsette kuuntelemaan Avalonin Don't save it all for Christmas dayn (Celine Dionia on sitten luvassa myöhemmin).

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Lumisia maisemia


Olimme viikonlopun anoppilassa rentoutumassa. Saunoimme yhdessä ja venytimme vatsalaukkuja joululomaa varten. Kaiken lisäksi viikonlopun aikana ehti tulla oikea talvi! Tuntuu ihanalta kun lumi tuoksuu ulkona ja narskuu jalkojen alla. Autostakin ihastelin kauniita lumisia maisemia. Ei ole enää niin vaikea uskoa että jouluun on vain kolme viikkoa aikaa.

Lumisia tunnelmia pääsette ihastelemaan Enyan tahdissa. Ei varsinaisesti perinteistä joulumusiikkia, mutta piristävän reipasta talvista musiikkia silti.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Joulukalenterit esiin

Täällä meillä päin Sokoksen joulukauden avajaiset olivat viime sunnuntaina ja ensimmäiset joulukoristeetkin laitoin kotiin tällä viikolla. Glögi-ja joulutorttukausi on myös korjattu. Silti tuntuu ihmeelliseltä että nyt todellakin on jo joulukuu! Tänään piti käydä ostamassa veikkauksen joulukalenterikin, että on huomenna raaputettavaa.

Joulutunnelmissa mennään fiilistelemään tänään myös joulumarkkinoille. "It's beginning to look a lot like Christmas..."