maanantai 23. huhtikuuta 2012

Kaktuksia ja blogilöytö

Ostin taas hiljattain pari kaktusta, vaikka aikaisemmat olenkin onnistunut tappamaan melko tehokkaasti. Nyt ostin eläviä kiviä, jotka edellisellä kerralla kuolivat muutamien viikkojen jälkeen. Niin mielenkiintoisilta ne näyttivät että sorruin jälleen kerran. Kotona lueskelin netistä hoito-ohjeita ja paljastui että kyseessä on hyvin vaativa kasvi. Saa nähdä miten käy, selviänkö omani kanssa edes syksyyn vai en.

Ostin myös pienen opuntian, jonka tarkempaa nimeä en tiedä. Pienet punertavat piikit ovat kuitenkin opuntioiden tapaan hyvin ihoa ärsyttäviä. Hoito-ohjeita etsiessäni törmäsin uuteen blogiin, joka on keskittynyt pelkästään kaktuksiin! Jos kiinnostaa, niin täältä voi käydä kurkkaamassa blogia. Kaikkia kaktuksia harrastavia tämän ainakin luulisi kiinnostavan.

Jännää miten jotkut innostuvat tietystä kasviryhmästä niin paljon etteivät hamstraa mitään muita huonekasveja kotiinsa. Itse ostan vähän kaikkea mikä näyttää hauskalta ja sopii edes jotenkuten kerrostaloasunnon kasvuoloihin. En oikeastaan osaa kuvitella että keskittyisin pelkästään vain yhdenlaisiin kasveihin. Ainoastaan orkideat voisivat olla tarpeeksi kiinnostavia tähän (tosin epäilen että olisin aivan liian kärsimätön kasvattamaan yksinomaan hidaskasvuisia kasveja). On kuitenkin kivaa löytää kasviblogeja, ja varsinkin näistä profiloituneemmista ja asiapitoisista blogeista ilahtuu kovasti. Ihailtavaa että jotkut jaksavat panostaa blogiin ja kerätä muitakin hyödyttäviä kasviohjeita.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Vesivärikukkia


Sain viikonloppuna toisen tulppaanikimpun lahjaksi, niin pitihän sekin sitten maalata. Tällä kertaa olin hyvissä ajoin liikkeellä ennen kuin tulppaanit nuhistuivat (toisin kuin viimeksi siis). Sain ihania vaaleanpunaisia tulppaaneja, melkeinpä samanlaisia joita melkein ostin itse viime viikolla mutta unohdin kuitenkin ruokaostosten lomassa kauppaan.

Kokemukseni vesiväreistä rajoittuvat lähinnä ala-asteen kuvaamataidon tunneille. Peruskoulussa taisi enemmän olla peitevärit käytössä, enkä oikeastaan koskaan ole opetellut vesivärien käyttöä. Löysin epämääräisten tavaroitteni seasta pienen kuuden värinapin rasian, samanlaisen mitä kouluissakin käytettiin. Paperilehtiökin taitaa olla jostain peruskouluajoilta, joten mitään välineurheilua tämä töhräily ei ole.

Kirjastosta lainaamani vesivärikirjan mukaan ennen maalaamista pitäisi tehdä erinäisiä toimenpiteitä, kuten esimerkiksi kastella ja teipata paperi maalausalustaan. Jostain syystä minulla ei ole mitään muistikuvaa että koulussa olisi tehty niin. Ehkäpä silloin keskittyi aivan eri asioihin. Tai sitten emme todellakaan tehneet niin vaan painoimme suoraa päätä maalaamaan. Ajattelin maalaavani nopeasti jotakin helppoa ottamatta koko hommaa turhan tosissani, mutta jo ensimmäisen maalauksen jälkeen epäilin että ehkä sittenkin joudun tekemään jotain hankintoja jatkossa oman mielenrauhani säilyttämiseksi. Kuten vaikkapa pensseleitä, joiden irtoilevat harjakset eivät jää märkään paperiin kiinni...



Kahden tulppaanimaalauksen perusteella tein myös seuraavan havainnon: Kukkia ei olekaan aivan helppo piirtää. Olen myös laiska panostamaan lehtiin. Aloitan kukista ja laiskistun kun pitäisi keksittyä vihreisiin osiin. Tästäpä tuli mieleen loistosuunnitelma. Voisin piirtää kaikki huonekasvini. Siinäpä ainakin saisin harjoitusta. Koko idea varmaan tuntuu aivan typerältä joskus myöhemmin, sillä meillä on melkeinpä joka tasolla joku rehu purkissa. Tästä saattaa tulla samanlainen epäonnistunut projekti kuin klassikkikirjojen lukemisprojektistakin, mutta olisihan se hienoa arkistoida omat kasvit yksilöllisesti!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Pääsiäisloma

Pääsiäisloma sujui harvinaisen hauskasti. Menimme neljän hengen voimin Peurunkaan "kuntoutumaan" eli laskemaan vesiliukumäkeä. Kuntoiluakin toki tuli melkein kuin salaa, piipahdimme jopa kuntosalin puolella. Siellä tuli tosin hieman orpo olo, asiakaskunta koostui lähinnä erittäin urheilullisista miehistä eikä musiikkiakaan kuulunut ollenkaan laitteiden hurinan yli. Jossakin uimisen ja liukumäen portaiden lomassa ehtivät lihaksetkin kipeytyä. Kaiken suklaan ja lammaspaistin jälkeen ei tosin yhtään haitannut vähän rääkätä kehoa.


Vesiliukumäkeä ei turhaan hehkutettu meille. Olihan se aika mahtipontinen rakennelma! Ihan tuli huvipuisto mieleen kun jonotettiin varttitunti omaa vuoroa. Altaissakin sai kulutettua ongelmitta useamman tunnin. Ainut asia mikä oikeasti alkoi haitata oli lasten paljous. Osasin sitä kyllä odottaakin näin loma-aikana, mutta varsinkin pukuhuoneessa ja saunoissa pikkuväkeä tuntui putkahtavan joka paikkaan.


Meidän neljän hengen huoneemme oli mökissä mäen rinteessä. Lisää portaita siis! Huomasi että altaisiin oltiin panostettu huoneiden kustannuksella. Huterat kerrossängyt saivat kaipaamaan kotia, ja yöunet jäivät aika vähäisiksi. Aamupala ja uima-altaat tosin korvasivat aika paljon. Todella kannattava reissu kaiken kaikkiaan, voisi ottaa uusintakierroksen vaikkapa kesällä. Peurunka on meiltä pyöräilymatkan päässä jos vähän jaksaa urheilla. Naureskelimme myös sille, että bussimatka maksoi vähemmän kuin ryöstöhintainen kertalippu kaupungin sisällä yötaksan aikaan. Aina ei tarvitse mennä kauas, kun läheltäkin löytyy nähtävää.



Aika kylpylässä meni todella nopeasti, mutta samalla tuntui että ehdittiin tehdä vaikka mitä! Nyt on pääsiäinen juhlittu ja muumimunatkin menevät kaappiin odottamaan ensi vuotta. Mietin vielä kotona miten hauskaa oli tehdä jotakin erilaista mistä myöhemminkin muistaa juuri tämän pääsiäisen.



keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Kevät tuopi tullessaan...

Lastenlaulun mukaan kevään mukana tulisi kukkia, mutta meillä päin tuleekin lunta. Sitä on enemmän kuin jouluna oli, mikä on kovin kummallista. Sää tuntuu puolet ajasta olevan jotenkin vuodenaikaan nähden poikkeuksellinen. Onneksi kukkia voi sentään ihastella sisällä, vaikka ulkona niitä ei olekaan.



 
Ostin Prisman poistohyllystä venuksenkengän itse asiassa jo melkein kaksi kuukautta sitten, en vain ole ehtinyt esitellä sitä täällä vielä. Kasvissa oli kaksi kukkavanaa, joista toinen oli kuivunut mutta toinen kukki minulla vielä melko pitkään. Venuksenkengät eivät valitettavasti kuki uudestaan samoista versoista, joten seuraavaa kukintaa pitää odottaa hyvin kauan. Ja minä typerä en ottanut kuin kaksi kuvaa kukasta ja nekin  illalla niin että värit eivät ole kovin hyvät...

Löysin kirjastosta mielenkiintoisen vesivärikirjan, koska tuntui mukavalta ajatukselta ikuistaa kukat muutenkin kuin vain kameralla. Jostakin syystä x en kuitenkaan koskaan ehtinyt väreihin saakka, joten venuksenkengästä on vain mustavalkoinen versio.



Myös viirivehkani innostui kukkimaan pitkästä aikaa. Viirivehkan kukka on ihanan pitkäkestoinen, tämäkin on kestänyt muutaman kuukauden. Isompi viirivehkani ei ole tajunnut kukkia ollenkaan, joten lisää valkoisia kukkia ei ole ilmaantunut. En oikein tiedä miksi nämä eivät kuki useammin. Tämä on vasta toinen kukinta noin kolmen vuoden aikana, jonka olen viirivehkan omistanut.

Pääsiäisen kunniaksi ostin myös tulppaaneja, vaikken juuri koskaan ostakaan leikkokukkia. Jospa nämä ehtisin maalaamaankin!


tiistai 3. huhtikuuta 2012

Kasvien kevätuudistus

Lainasin jonkun aikaa sitten oksasaksia, että saan leikeltyä peikonlehteä pienemmäksi. Sakset odottivat pitkän aikaa ennen kun sain vihdoin istutettua peikonlehden uudestaan. Karsin sitä armotta joten se pienentyi melko paljon mutta lopputulos on toivon mukaan hieman siistimpi. Peikonlehti on muutaman viime vuoden oleillut kaapin päällä melkein kattoa hipoen ja luultavasti valonpuutteesta kärsien se on kasvattanut aina vain pienempiä lehtiä. Nättejä "reikälehtiä" ei siis ole koko kasvissa kuin ehkä viisi kappaletta. Ehkäpä kesällä pitää viedä se parvekkeelle asumaan.

   

Peikonlehti ennen ja jälkeen

Peikonlehden jälkeen oli helppo istuttaa uudelleen muutama mullanvaihtoa kaipaava kasvi kun lattiakin oli jo valmiiksi liattu. Käsittelyyn pääsi "vielä yksi" kasvi, ja lopulta olin vaihtanut mullat ehkä kolmasosalle kaikista kasveistani. Jaoin muutaman kasvin, minkä seurauksena krooninen tilanpuute paheni kertaheitolla aivan uusiin sfääreihin. Jo aikaisemmin istuttamani juorun pistokkaat täyttävät tiskipöydän, ja sen lisäksi pari aralian ja peikonlehden pistokasta odottavat vielä uutta kotia. Jonnekin pitäisi myös saada mahtumaan kesäkukkien taimet, joten tätä menoa meillä on ruokapöydän tilalla kukkapöytä. Tuntuu jotenkin kauhealta heittää eläviä kasveja roskiin, mutta se varmaankin olisi hyödyllinen taito opetella...

Tein myös yllättävän löydön perhosorkidean ruukusta. Kuolevaksi julistamani orkidea onkin jotenkin salakavalasti kasvattanut uusia juuria! Juuri edellisenä päivänä mietin että heitän koko kasvin kompostiin, kun minkäänlaista kasvua ei ole näkynyt pitkiin aikoihin. Lurpahtaneet lehdet ja palaneet juuret eivät näytä siltä, että ruukun sisällä kasvaisi mitään. Näköjään ulkonäkö voi pettää. Kaiken lisäksi huomasin varressa pulleamman kohdan, josta kasvaa jotain joka hyvällä tuurilla saattaa osoittautua kukkavanaksi! Odotan innolla mitä siitä tulee.

Uusia juuria!

Pitää vielä mainita, että vaihdoin siis kummatkin perhosorkideani takaisin muoviruukkuun sen jälkeen kun olivat melkein pari vuotta olleet lasiruukuissa. Monet haukkuvat lasiruukkuja kylmiksi ja huonosti hengittäviksi,  toisaalta niitä taas kaupataan välttämättöminä orkideoille. Omat perhosorkideani ovat olleet minulla noin parisen vuotta eli suurimman osan ajasta lasiruukuissa. En osaa sanoa johtuuko niiden tuskastuttavan hidas kasvu ruukuista, valosta vai muuten vain huonosta hoidosta. Saa nähdä saavatko muoviruukut mitään muutosta aikaan. Lasisia en vastedes enää osta orkideoille, toiseen tuli melkein koko ruukun ympäri menevä särö jonka takia se oli pakko laittaa poistoon.