maanantai 24. joulukuuta 2012

Tähti

Olkitähti

Tähti on yksi joululaulujen suosikkiaiheista. Jouluevankeliumin mukaan Betlehemin tähti johdatti itämaan tietäjät seimen luokse. Vieläkään ei näemmä olla yksimielisiä siitä, oliko Betlehemin tähti oikeastaan komeetta vai Venuksen ja Jupiterin tai jonkin muun planeetan kohtaaminen. Sekin on epäselvää, minä vuonna tarkalleen tämä tapahtui.

Mitä sitten nuo kolme itämaan tietäjä löysivät tähteä seuratessaan? Joka vuosi kuulemme jouluevankeliumin, mutta kuinka usein tulee ajateltua miltä tarina kuulostaa jos ei ajattele sitä kuvaukseksi jumalallisesta suunnitelmasta: nainen ja avioton lapsi sekä mies, joka tietää ettei ole lapsen isä, ovat lannanhajuisessa eläinsuojassa, koska heille ei ole tilaa ihmisten luona. Ei ihmekään, että tietäjät menivät ensin kyselemään uutta vapahtajaa hovista. Pariskunnan tarina, jossa kaikki menee näennäisesti erittäin surkeasti, huipentuu kuninkaallisten vieraiden saapumiseen. Itämaisista tietäjistä on paljon englanninkielisiä joululauluja, kuten tämä.


sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Yksi yö jouluun!


Kohta se on täällä! Tänään koristelemme kuusen, paketoimme lahjat, paistamme kinkun ja menemme kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja. Kaikki alkaa olla valmista (lukuunottamatta hyasintteja jotka eivät tajua kukkia).
Vaikka en yleensä kuuntele ruotsinkielistä musiikkia, niin nyt pääsette kuuntelemaan Carolaa. Mielestäni suomennettuna tämä(kään) laulu ei pääse oikeuksiinsa.


lauantai 22. joulukuuta 2012

Aattokansa

Suomessa on outo tapa juhlia kaikkia juhlapäivää aattona ennenmminkin kuin itse juhlapäivänä. Juhlimme juhannusaattoa, vappuaattoa ja jouluaattoa. Useilla tuntuu olevan perinteitä jouluaatolle, mutta ei joulupäivälle. Aattointoon nähden on outoa, että aikaisemmin joulu alkoi vasta joulupäivässä ja kesti loppiaiseen saakka. Nyt joulu tuntuu keskittyvän kovasti joulun odotukseen ja huipentuvan aattoon. Muualla maailmassa lahjatkin avataan jouluaamuna, me avaamme ne jo aattoiltana. Pitäisiköhän meillä olla joulukalenterissa vain 23 luukkua? Mihin sitä viimeistä luukkua tarvitsee, kun silloin ei enää tarvitse odottaa.
En keksinyt mitään suomenkielistä joululaulua joulupäivästä, siksipä valitsin Oi jouluyön.


perjantai 21. joulukuuta 2012

Anoppilaan

Tänään hylkäsimme oman kodin jouluksi ja suuntasimme anopin ruokapatojen ääreen seuraavaksi puoleksi viikoksi. Jännää kun on nykyään toinenkin perhe oman lisäksi. Kaikkea uutta sitä onkin tullut elämään parisuhteen myötä: ystäviä, sukulaisia, harrastuksia sun muuta kylkiäisinä. Vaikka joulu ei varsinaisesti ole romanttinen juhla, ei siitä ole haittaakaan. Lopuksi vielä yltiöromantinen laulu Celine Dionilta.


torstai 20. joulukuuta 2012

Kylmät paukkuvat pakkaset


Sääennuste lupaa pakkasen kiristyvän, vaikka nytkin on mielestäni jo tarpeeksi kylmä. Semmoinen -10 olisi hyvä raja, jota enempää pakkasta ei tarvitsisi ollakaan. Onneksi ei ole pakko olla ulkona tänään, ja bussilla voi huristella ja tukea kiskurihintaista paikallisliikennettä (jota olen liian mukavuudenhaluinen boikotoidakseni, vaikka tekisi mielikin).

Jotain positiivista pakkasissakin on. Voi ihastella kauniita, huuruisia maisemia (mielellään ikkunan läpi tosin). Pihan puut ovat saaneet kauniin valkoisen kuorrutuksen. Ja tuleepahan se joulu pakkasista huolimattakin. 'On hanget korkeat, nietokset' sopiikin kuin nenä päähän. Tästä laulusta tulee aina mieleen kauneimmat joululaulut. Valitettavasti perinteisestä laulusta en löytänyt kuin yltiöperinteisiä sovituksia, joten joudutte kuuntelemaan Pirkan poikia.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Tenavien joulu

Ei liene mikään salaisuus, että olen Ressu-fani. Muutkin Tenava-hahmot ovat kyllä hyviä, ja jollakin ärsyttävällä tavalla myös hellyyttäviä, jopa itseriittoisa Tellu. Tykkään lukea sarjakuvia, mutta piirrettyjä ei juurikaan ole nähnyt telkkarista. Poikkeuksena on Tenavien joulu, jonka olen nähnyt useampaankin kertaan. Tässä teille joulutunnelmaa Tenavien parissa. Jos sattuu mietityttämään Jaska Jokusen tapaan sitä onko joulussa mitään mieltä, niin ainakin lomapäivät häämöttävät edessä, ja toivottavasti niitä ehtii käyttää rentoutumiseen eikä vain joulustressiin (p.s. kaikki lahjat ostettuna, jes!).

Kuva fanpop

tiistai 18. joulukuuta 2012

12 days of Christmas

The 12 Days of Christmas - Partridge in a pear tree Stock Photo - 8022616

Oletteko koskaan miettineet miksi tässä perinteisessä englantilaisessa laulussa lauletaan kahdestatoista joulun päivästä? Lapsena tykkäsin tästä hauskasta lurituksesta ymmärtämättä sen suuremmin sanoista. Myöhemmin mietin miksi laulussa lahjat loppuvat kahdentoista päivän jälkeen. Luulin pitkään että lahjoja annettiin joulukuun ensimmäisestä päivästä lähtien, mutta wikipedia kertookin, että joulun kaksitoista päivää tarkoittavat joulupäivän ja loppiaisen välisiä päiviä.

Joululaulu on ensimmäistä kertaa julkaistu vuonna 1780. Siinä lahjotaan rakasta hanhilla, joutsenilla, kyyhkysillä ja muilla linnuilla kuin myös soittajilla ja tanssijoilla. Oudoin lahja on kahdeksan lehmityttöä. Sanoilla ei välttämättä olekaan mitään merkitystä, sillä laula saattaa alunperin olla laululeikki, jossa laulajien pitää muistaa edellisten lisäämät sanat. Jännää ajatella, että reilu parisataa vuotta myöhemmin tuhannet ihmiset laulavat joululaulua, joka olisikin lähtöisin vain laululeikistä.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Rakas joulupukki....

Haluan vain virtahevon tai kaksi! Näin laulaa 10-vuotias Gayla Peevey vuonna 1953. En muista mitä kaikkea toivoinkaan lahjaksi sen ikäisenä, mutta luullakseni virtahepo ei ollut yksi niistä. Oikeastaan on aika harmi, ettei mitään kirjeitä joulupukille ole säilytetty sen kummemmin, voisi olla ihan hupaisaa lukea mitä kaikkea outoa lapsena toivoikaan lahjaksi.

Olen käyttänyt lähipäivinä aivan liian monta tuntia joululahjaostoksiin. Nyt on kaikille muille paitsi pikkusiskolle lahja ostettuna. Ja se viimeisin lahja onkin siten vaikein keksiä. En tiedä miksi sopivien lahjoje n etsiminen on toisinaan niin kovin vaikeaa. Itse keksin aina paljon kaikkea mitä haluaisin saada lahjaksi. Harmi kun pikkusiskon kanssa on sen verran ikäeroa, että lahjatoiveemme poikkeaa varmaankin aika paljon...

Yhden lahjan uskallan täälläkin esitellä (atk-taidottomat ikäihmiset eivät yleensä lue blogeja, ainakaan tietääkseni). Mummille ostin perinteisen Martta Wendelinin kalenterin. Tätä ihastellessa toivon, että itsekin omaisin enemmän kuvataiteellisia lahjoja...

Nostalgiaa

lauantai 15. joulukuuta 2012

Jouluvaloja

Tykkään jouluvaloista. Ne on tunnelmallisia ja helpompia kuin kynttilät (vaikka niitäkin tosin löytyy meiltä). Emme ole kuitenkaan valaisseet parveketta jouluvaloilla, vaikka ihastelenkin aina naapureiden parvekkeita. Vaikka olenkin sitä mieltä, että kaupungeissa on liikaa valosaastetta, ei hienonnäköiset jouluvalot haittaa yhtään. Onneksi Suomessa ei olla hurahdettu päätäsäärkeviin vilkkuviin valoihin. Jostakin syystä kävelykadun valaistut puut tuovat minulle mieleen aina ulkomaat. Kotikaupunki koittaa profiloitua kovasti valon kaupungiksi, ja tähän asti se on tehnyt sen jokseenkin tyylikkäästi. Muualla maailmassa jouluvalaistuskin tehdään vähän eri mittakaavassa, esimerkiksi näin (ja hei, huomatkaa suomalaislähtöinen teema!). Hauskaa naureskella muiden kummallisuuksille... Täytyy vain todeta, että onneksi ei täällä tarvitse katsella naapurien vastaavanlaisia migreenivaloja.

Kävelykatu (kuva hietzun blogista)

perjantai 14. joulukuuta 2012

Napostelua

Olen aloittanut jo joululomanapostelun (hammaslääkärin kauhistukseksi). En tiedä onko makumieltymykseni jotenkin outoja, sillä syön piparin taikinana ja juon glögin kylmänä. Piparkakkutaikina on vain ehdottomasti parempaa kuin paistetut piparit! Jouluun kuuluu myös ehdottomasti suklaa, etenkin Fazerin joulusuklaa sekä suklaakonvehdit. Sain muuten suklaafonduen lahjaksi, sitäkin pitää kokeilla lähipäivinä. Kiinnostaisi kokeilla miten pähkinöitä saa dipattua suklaassa, ne ovat niin kiinteitä että niitä tuskin saa seivästettyä...


Tälläkin kertaa luvassa on hieman rauhallisempaa musiikkia, nimittäin Norah Jonesia. Lupaan palata perinteisempiin joululauluihin lähipäivinä.

torstai 13. joulukuuta 2012

Joulukortteja

Tänään on Lucian päivä. Sitä ei tosin huomaa kuin kalenterista, koska emme juhli sitä mitenkään enkä ole itse vielä päässyt kotoa sairastamasta. Päivän kunniaksi kuitenkin hieman teemamusiikkia..

Tänään olen ollut siis kotona ja pukeutunut vain koska piti viedä joulukortit postilaatikkoon. En ole moneen vuoteen jaksanut lähettää joulukortteja juuri kenellekään, vaikka on mukavaa kun sellainen tipahtaa omasta postiluukusta. Toisinaan herää epäilys, arvostaako kukaan nykyään kortteja, vai ovatko ne vain persoonattomia paperinpalasia. Itse pähkäilen aina mitä kirjoittaa korttiin. Tuntuu tyhmältä kirjoittaa vain onnitteluteksti ja nimi alle, jotain vähän enemmänkin olisi kiva keksiä. Sitten kun jotain alkaa kirjoittaa, loppuu tila heti kesken. Haluaisin lähettää joulukortteja ihmisille, jotta he tietävät olevansa ajatuksissani, en vain tavan vuoksi. Ehkä pitäisi tehtailla kortteja, joissa lukisikin joulutoivotuksen sijaan "Olisipa kiva rupatella kanssasi kahvikupposen äärellä".

Muistan lapsena joulukorttinauhat, joita ripustettiin sinne tänne (ja niitä kortteja oli paljon!). Omassa kodissa joulukortteja ei ole ikinä riittänyt ripustettavaksi saakka, mikä on toisaalta hieman sääli. Ehkäpä pitää elvyttää joulukorttiperinne, jotta jollakin muulla on ainakin yksi kortti enemmän ripustettavaksi.

Tänä vuonna intouduin tekemään itse joulukortteja. Ihan hauskaa puuhaa, tosin vielä pitää ahertaa jokunen kortti lisää. Fiksusti sain koko korttitilan täyttymään pelkällä joulutoivotuksella, kun kalligrafiakynästä olikin kuivunut pienempi kärki ja käytin sitten isoa... Että se siitä persoonallisesta tekstistä. No, ehkäpä kuvapuoli on tarpeeksi persoonallinen.


keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Laiskat lomapäivät

Flunssa yllätti näin juuri ennen joululomaa. On kovin tokkurainen olo, ajatus ei kulje kovin hyvin. Olen ollut koko päivän yöpaidassa ja väkertänyt joulukortteja, koska ne pitää lähettää huomisen postissa. Odotan jo lomapäiviä, että voisin unohtaa katsoa kelloa ja viettää aikaa oman kullan kanssa. Vielä viikko aherrusta, niin sitten pääsee vapaalle. Tämän päivän biisi on Christmas for two, sopivan kevyt koska nyt ei huvita kuunnella mahtipontisia joululauluja.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Päivän piristys

Tänään väsyttää kauheasti. Voisinpa nukkua talviunta ja herätä vain joululoman ajaksi. Onneksi en sentään asu Lapissa, en kestäisi kaamosta... Heräsin aamulla varaamaan ilmaisia lippuja teatteriesitykseen, olen siis menossa helmikuussa katsomaan Myrskyluodon Maijaa. Hyviä etuja vuokralaisille! 

Nyt kun olen kuunnellut joka päivä joululauluja, alan kaivata jo enemmän vaihtelua niihin. Onneksi niitä voi kuunnella myös instrumentaalina vaihtelun vuoksi. Löysin aivan ihanan piano-selloduon, The Piano Guys. Minusta nimi ei tee oikeutta sellolle, se on melkein upeampi kuin piano. Tosin olenkin puolueellinen, rakastan jousisoittimia!

Jouluvalomaljakko

maanantai 10. joulukuuta 2012

Lumivalkeaa

 

Hyasintti oli avannut kukkansa viikonlopun aikana. Huomasin sen vasta tänään, kun eilen en muistanut vilkaistakaan sitä. Jotenkin kukkavana kasvoi harmillisen vinoon. Tuoksu on joka tapauksessa ihana! Kiva piristys maanantainaamulle, samoin kuin Petri Laaksosen Lumivalkeaa. Onneksi kaikkien kepeiden ja pinnallistenkin joululaulujen ohella on myös lauluja, jotka ovat hieman vakavampia olematta silti kovin mollivoittoisia.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Pikkujoulut

Perjantaina olin firman pikkujouluissa avecina, ja siitä menimme viettämään siskon ja lankomiehen kanssa omia pikkujouluja kylpylään. Oli todella rentouttavaa lillua poreissa ja unohtaa ajan kulku. Sen verran hyvin irtauduin arjesta, että nyt tuntuu epätodelliselta olla taas kotikulmilla.

Viikonloppuna tuli kokeiltua uusia juttuja. Toinen niistä oli keilaus. Olen kerran aikaisemmin käynyt keilaamassa, ja muistikuvien mukaan se oli aika kurja kokemus. Olikin yllättävää huomata miten hauskaa hommaa se on. Potentiaalinen uusi harrastus on siis löytynyt.

Taistele Jyppi!

Toinen uusi kokemus oli jääkiekkopeli. Perjantaihin saakka kokemukseni jääkiekosta on rajoittunut vain telkkarista katsomiseen. Peli näytti ihan erilaiselta hallissa katsottuna. Epäilin, että pelin seuraaminen on hieman haastavaa ilman selostusta, mutta koko homma vaikutti paljon nopeatempoisemmalta ja mukaansatempaavalta kuin telkkarista katsottuna. En myöskään osannut odottaa että kotikentän kannustus on niin ilmeistä. Epäilen että otteluissa käymisestä tuskin tulee uutta harrastusta, mutta voisihan sitä joskus mennä uudestaankin.

Mietittiin kylpylässä kuinka kivaa on mennä yhdessä jonnekin keskenään joulun alla, kun itse juhlapäivät kuitenkin kaikki hajaannumme eri puolille. Tästä voisi oikeastaan tehdä perinteen. Viime  vuonna emme menneet minnekään, toissavuonna olimme Riiassa käymässä. Siellä muuten soi joka paikassa jatkuvasti George Michaelin Last Christmas. Vieläkin tästä biisistä tulee mieleen aina sama reissu. Kamala laulu, johon liittyy hyviä muistoja. Muistelimme muuten että sen on laulanut naisartisti, mutta eipä ollutkaan...

lauantai 8. joulukuuta 2012

Viikonloppu!

Vaikka torstainakin oli vapaapäivä, olen silti iloinen viikonlopusta. On niin paljon tekemistä kasautunut lähipäiviin, että on hyvä vain rentoutua pari päivää. Suunnitelmissa on lillua kylpylässä kunnes iho on ryppyinen kuin vanhalla mummolla. Rentoa viikonloppua voi viettää vaikka Bing Crosbya kuunnellen.

perjantai 7. joulukuuta 2012

'Luo köyhän niin kuin rikkahan, saa joulu ihana...'


Eilisen pohdinnan jatkeeksi tulee taas lisää pohdintaa Suomesta. Tänään täällä meidän kylässä on pyöräilytempaus Mannerheimin lastensuojeluliiton ja Punaisen Ristin Hyvä joulumieli-keräyksen hyväksi. Sen ansiosta joidenkin joulupöytään saadaan joulukinkku, joka muuten jäisi kauppaan.

Olen aina mieltänyt Suomen hyvinvointivaltioksi, mutta viime aikoina se ei enää ole niin itsestäänselvää. Edellisten sukupolvien luomaa hyvinvointia ollaan hyvää vauhtia ajamassa alas, ja jo ennestäänkin taloudellisesti huonompiosaiset, kuten lapsiperheet, köyhistyvät enemmän. Hyvinvointivaltiota luodessa vannottiin universalismin nimeen: jokaiselle kansalaiselle haluttiin luoda edellytykset hyvinvointiin. Nykytilanne on ehkä enemmänkin paremminvointivaltio, eli parempaa hyväosaisille. Yleinen asenneilmapiirikin tuntuu kiristyneen, varmaan osittain taloustilanteenkin takia.

Mutta palataanpa minun yhteiskuntakritiikistäni takaisin itse asiaan, eli jouluun. Pääosin joulu on positiivinen asia, mutta siihen liittyy myös ikäviä puolia. Pitkät lomat mahdollistavat rentoutumisen mutta myös lisääntyneen päihteidenkäytön ja perheväkivallan, yksinäisyyden ja rahahuolet. Tuntuu kurjalta ajatella että joissakin perheissä vietetään unettomia öitä sen takia, mistä saada rahaa lasten joululahjoihin tai jouluruokaan. Vaikka raha ei tuo onnea, sen liiallinen puute on taattu epäonnen lähde. Toivottavasti mahdollisimman moni osallistuu joulukeräykseen.

Lopuksi yksi lempijoululauluistani, Sakari Topeliuksen kynästä lähtöisin.


torstai 6. joulukuuta 2012

Koti, uskonto ja isänmaa

Tällä viikolla paneelikseskustelussa, jonka aiheena oli monikulttuurinen Suomi, nousi esille kysymys siitä, miten Suomea parhaiten tulisi kuvata vuonna 2040. Ajankohta asetettiin sata vuotta talvisodasta, jolloin sodittiin kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta. Sadassa vuodessa arvot ehtivät muuttua, ja kaikki panelistit olivat valmiita säilyttämään kodin ja unohtamaan uskonnon ja isänmaan vanhanaikaisina. Isänmaa ja uskonto yhdistivät silloin homogeenisempää Suomea, mutta kansainvälistymisen myötä muut kulttuurivaikutukset haastavat nämä arvot. Monikulttuurisessa ympäristössä on kirjava joukko uskontoja ja isänmaita, ja sen myötä on paljon haastavampaa pohtia, mikä meistä todella tekee suomalaisia.

Paneelikeskustelussa Susanna Huovinen korosti, että Suomella on mahdollisuus olla monikultuurisuuden mallimaa, jossa arvostetaan kaikkia kansallisuuksia. Tuntuu siltä, että monet suomalaiset eivät enää koe uskontoa ja isänmaata perisuomalaisiksi.  Koti on edelleenkin tärkeä, tosin hieman erilaisena kuin ennen. Nykyään perheellä tarkoitetaan lähinnä ydinperhettä, eikä vaikkapa isovanhemmat enää mahdu perheen määritelmään. Uskonnollisia perinteitä ollaan jatkuvasti ajamassa alas, mitä hieman ihmettelen. Mielestäni suvivirret ja joulukirkot ovat osa suomalaista perinnettä. Pelkäämme aivan liikaa että joku pahastuu pienimmästäkin syystä (tästä hyvänä esimerkkinä astmaliiton ehdotus tuoksukynttilöiden kieltämisestä, että ne häiritsevät tuoksuyliherkkiä ihmisiä). 

Isänmaan kohtalo on sekin haastava. Yhä useammilla ihmisillä on nykyään useampi isänmaa. Maahanmuuttajataustaisia mietityttää myös se, missä vaiheessa heidät mielletään suomalaisiksi. Maahanmuuttajastatus kun periytyy lapsillekin, vaikka he olisivat ikänsä asuneet Suomessa. Olen itse usein miettinyt mikä minusta tekee suomalaisen. Itse nimittäin aina olen mieltänyt itseni suomalaiseksi, vaikka valtaosa uusista tuttavuuksista uteleekin minkä maalainen olen. Selkein suomalainen piirre on kieli. Sen lisäksi olen sitä mieltä, että isänmaan tunnistaa siitä, että sinne kaipaa aina takaisin. 

Mutta takaisin vuoteen 2040. Mitkä kolme asiaa kuvaisivat parhaiten Suomea? Koti, tasa-arvo, pohjoisuus, vai jokin muu? Loppukevennykseksi likki isänmaalliseen lauluun

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Pianomusiikkia

Yksi hienoimmista instrumentaalijoululauluista on mielestäni George Winstonin Carol of the bells. Oikeastaan en hirveästi välitä laulusta laulettuna, mutta pianosovituksessa on jotain mitä jään aina ihastelemaan. Tätä kuunnellessa voin aina kuvitella henkeäsalpaavat kauniit pakkaspäivät, juuri sellaiset kuten tänään.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Joulukoristeita

Kuka sanoo että joulupalloja saa ripustaa vain kuuseen?

Viime jouluna vanhemmat viettivät joulua vuokramökissä. Meninne sinne vasta joulun jälkeen, joten en osannut ennen loppusiivousta arvatakaan, miten paljon joulukoristeita ja astioita sinne oli raahattu. Äiti oli pakannut pakettiauton verran niitä mukaan aina pöytäliinoista lähtien. Ihan yhtä tähtitieteellistä määrää joulutavaroita en toivottavasti koskana omista, mutta en silti ole ainakaan vielä saanut yliannostusta niistä.

Innostuin tänä vuonna neulomaan joulupalloja (koska olen epämuodikas enkä kiinnostunut asiasta viime vuonna kun niitä hehkutettiin kaikkialla). Uusimmasta Novitan lehdestä kokeilin kahta ohjetta, ja sovelsin  pieniä kirjoneulekuvioita loppuihin. Ihana harakkapallon ohje löytyi yhdestä käsityöblogista täältä.

Lapsena jouluihin kuului koristeiden ja ruokien lisäksi myös joululaulut ja jouluna ovelta ovelle kiertävät joululaulujen laulajat. Vieläkin lauleskelemme yhdessä joululauluja, tosin hieman eri kielellä kun niitä lapsena kuunneltiin. Meillä näet soi englanninkieliset reippaat rallatukset, ja mollivoittoisiin suomalaisiin lauluihin perehdyimme vasta myöhemmin. Jostakin syystä hartaan kuuloisia perinteisiä joululauluja on kivempi laulaa kuin reippaita, mutta niitä kuunnellessa mieltymykset menevät päin vastoin. Tässä teille perinteistä joulurallatusta!




maanantai 3. joulukuuta 2012

Joulumieltä

Olen miettinyt lähipäivinä läheisyyttä ja sitä mikä saa aikaan tunteen läheisyydestä. Miksi jossain kodissa ollaan niin etäisiä ja toisissa taas ei, ja välillä hyvä ystävä tuntuu läheisemmältä kuin sukulainen. Joulun aikaan kuitenkin jollakin mystisellä tavalla tuntee enemmän yhteenkuuluvuutta lahjoja jakaessa ja kinkkua syödessä kuin arkisina päivinä. Kai se on sitä joulun taikaa...

On mukavaa kun on pitkiä pyhiä ja kiireetöntä aikaa yhdessäololle. Silti välillä mietityttää miksei sitä aikaa voisi tehdä tärkeille ihmisille arkisinkin. Aikaisemmin ajattelin että on kummallista olla juhlimatta mitään tiettyjä päiviä vaikka jehovan todistajien tapaan, nykyään ajatus ei tunnu enää niin absurdilta. Joululauluissa haaveillaan että joulu voisi olla joka päivä, mutta todellisuus voi olla kaukana naiiveista haaveista. Sen sijaan paljon hienompaa olisi jos aina priorisoisi asioita niin ettei jouluna tai viimeistään uudenvuoden lupauksia miettiessä tarvisi muuttaa juurikaan mitään elämässä. Ei kai sitä tarvitse koristeita ja lahjoja ja herkkää tunnelmaa että voi kertoa läheisille kuinka tärkeitä he ovat?

Näissä tunnelmissa pääsette kuuntelemaan Avalonin Don't save it all for Christmas dayn (Celine Dionia on sitten luvassa myöhemmin).

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Lumisia maisemia


Olimme viikonlopun anoppilassa rentoutumassa. Saunoimme yhdessä ja venytimme vatsalaukkuja joululomaa varten. Kaiken lisäksi viikonlopun aikana ehti tulla oikea talvi! Tuntuu ihanalta kun lumi tuoksuu ulkona ja narskuu jalkojen alla. Autostakin ihastelin kauniita lumisia maisemia. Ei ole enää niin vaikea uskoa että jouluun on vain kolme viikkoa aikaa.

Lumisia tunnelmia pääsette ihastelemaan Enyan tahdissa. Ei varsinaisesti perinteistä joulumusiikkia, mutta piristävän reipasta talvista musiikkia silti.

lauantai 1. joulukuuta 2012

Joulukalenterit esiin

Täällä meillä päin Sokoksen joulukauden avajaiset olivat viime sunnuntaina ja ensimmäiset joulukoristeetkin laitoin kotiin tällä viikolla. Glögi-ja joulutorttukausi on myös korjattu. Silti tuntuu ihmeelliseltä että nyt todellakin on jo joulukuu! Tänään piti käydä ostamassa veikkauksen joulukalenterikin, että on huomenna raaputettavaa.

Joulutunnelmissa mennään fiilistelemään tänään myös joulumarkkinoille. "It's beginning to look a lot like Christmas..."



sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Suuri kurpitsa

Suuri kurpitsa saapui tänä vuonna hieman etuajassa.

Ensimmäistä kertaa elämässäni tein kurpitsalyhdyn. Siitä tuli iso, pelottava ja hyvin hieno, vaikka itse sanonkin! Tosin täytyy tunnustaa, että sain miehen huijattua myös kaiverrushommiin. Yllättävän hauskaa puuhaa olikin teurastaa yhdessä kurpitsaa. On hieman vaikeaa mieltää jotain niin suurta möhkälettä kasvikseksi. Mutta tämäpä onkin oikea jättiläinen!

Saimme kaverilta jättikurpitsan lahjaksi. En ole aikaisemmin käsitellyt jättikurpitsoita, enkä siis etukäteen tiennyt miten valtavan isoja ne ovat. Kokonaista kurpitsaa jaksoi hädin tuskin kantaa yksinään, ja saimme parin tunnin askartelun jälkeen kolme kattilallista täytettä kaiverrettua siitä. Huomenna ohjelmassa on kurpitsahillon keittämistä. Tarkoitus on tehdä ainakin kurpitsapiirakkaa ja ehkä jotain muutakin jos sattuu löytymään hyviä reseptejä.

.

Jättiläinen leikkauspöydällä.

 

maanantai 8. lokakuuta 2012

Mitä löytyykään vaatekaapista?


Teinpä luettelon lankavarastostani, koska en enää oikein muista mitä kaikkea on tullut osteltua.. Lankoja löytyy monesta pienestä pussukasta vaatekaapin kätköistä, ja sain hullun idean kerrankin purkaa ja järjestellä kaikki langat uudestaan. Ei olisi muuten kannattanut aloittaa illalla, eikä varsinkaan lajitella lankoja sängyn päällä! Niitä oli nimittäin enemmän kuin luulinkaan, yhteensä 11kg 234g. Kamalaa! Siitä puuttuu vielä keskeneräiset työt sekä aivan pienet jämät joita en jaksanut punnita. Toivottavasti olen järkyttynyt sen verran etten hamstraa pitkiin aikoihin uusia keriä nurkkiin pyörimään.

Luulin muuten hetken että olen hävittänyt pari kerää jonnekin, mutta sitten löysinkin ne. Ja melkein kilon lankoja joita en muistanut omistavani. Jaottelin langat kolmeen Othex-laatikkoon, jonka lisäksi yksi Ikean kassi tuli täyteen isompia lankaeriä, yksi paperipussi valmiita ja toinen päättelemättömiä sekä vielä käsityökoriin keskeneräiset. Alla on kuva pelkästään päättelemättömistä töistä. Noloa, että näitäkin on näin paljon...


Luulin omistavani ehkä kuusi kiloa lankaa. Sitä olikin näemmä tuplasti. Järjestelyprojektiin meni melkein pari tuntia, ja mies sai hyvät naurut. Jospa nyt saisin nuo melkein valmiit työt pääteltyä ja sitten vaikka edes yhden laatikollisen lankaa käytettyä ennen kuin ostan enempää.

Loppuun vielä luettelo langoistani, jotta muistan mitä kaikkea omistan.


Ohuet sukkalangat yht 1658 g
518g Fabelia (3 valk. 1musta, 2violettikirjavaa, 2 ruskeaa, 18g kellertävää)
227g tico ticoa (1 musta, 1 valk. 20gsinistä)
93g harmaa Regia
14g sininen Austerman Step
122g korkattuja Aloeverra Nalleja (4 kerää)
84g vihreä Nalle aloevera
94g vihreä Kukkaketo
64g punainen Nalle
88g l.valk. Nalle
49g ruskea Nalle
45g beige Nalle
88g sinikirjava Nalle
44g harmaita Nalleja
17g l.valk Nallea
11g oranssi Nalle aloevera
100g vaaleanvihreä Nalle

7 veljestä yht 931g
107g ruskea
145g kirkkaansininen
146g ruskeankirjava
286g petrooli
61g farkku
44g punainen raita
22g kanerva
37g harmaa15g vaaleanpunainen
83g l.valk Janne

Isoveli yht 254g
186g petrooli
68g farkku

Villalankaa yht 1041g
23g musta Wool
69g valk. Wool
44g vaaleanpunainen Wool
84g vaaleanpunainen Viking Baby Ull
103g valkoinen Wetterhoff silkkivilla
89g musta Novita Florica
44g violetti Delight
19g oranssi Delight
98g sininen Puro
207g luumu Puro
48g vihreä Puro
115g valkoista hahtuvaa
98g sininen Unisono

Villapaitalankoja yht 3237g
1000g vaaleansininen Sidrar Baby Bamboo
654g sininen Luxus cotton
340g vihreä Drops Alpaca
638g punainen Schachenmayer Juvel
605g 7 veljestä (hameeseen)

Huivilangat yht 670g
275g vaaleanpunainen Viron villa
204g sateenkaari Viron villa
191g oranssi Titanwool merinolanka

Mohair yht 338g
194g musta Rose mohair
97g valkoinen Rose Mohair
47g musta glitter Rose mohair

Puuvillanlankoja yht 2007g
600g valkoinen Madame Tricot Maxi
337g petrooli Cotton Lima
194g punainen Titan Wool Egitto
210g musta Tennessee
171g valkoinen Kotiväki
20g musta Kotiväki
94g valkoinen Tennessee
105g valkoinen Viola
72g vaaleanpunainen Viola
108g valkoista vyötteetöntä lankaa
57g harmaata vyötteetöntä lankaa
39g ruskea vyötteetön kerä

Bambulankaa yht 531g
231g Novita Luxus Cloud
73g valkoinen Cheval Blanc Ambre
227g harmaa Cheval Blanc ambre

sekalaisia yht 567g
237g eriväristä Novita Palmaa
52g Novita Miami
49g violetti Rococo (verkkolankaa)
161g ohuita sukkalankajämiä
68g paksuja sukkalankajämiä

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Help

Kuva: Wikipedia

Harvoin mikään elokuva tekee syvän vaikutuksen, mutta toisinaan löytyy poikkeuksia. The Help on yksi sellainen positiivinen yllätys, joka on samalla aikaa sekä vakava että hauska. Tämä ei ole mikään maksettu mainos, mutta suosittelen elokuvaa kaikille! En usko että se jättää ketään kylmäksi. Tarina kertoo tummaihoisista palvelijoista keskiluokkaisissa amerikkalaisissa perheissä 60-luvulla. Tuntuu uskomattomalta ajatella miten vielä niinkin vähän aikaa sitten rotuerottelu oli niin räikeää. Kyse ei edes ole mistään kehitysmaasta, vaan sivistysvaltiosta joka ironista kyllä ylpeilee kansalaistensa vapaudella. Onneksi asiat ovat edenneet sitten kuusikymmentäluvun. On vain surullista ajatella että nykyään meksikolaiset ja muut siirtotyöläiset lienevät perineet kakkoskansalaisen aseman ainakin työmarkkinoilla. Kumma  kyllä ihmisten on niin kovin helppo pönkittää egoansa tuntemalla ylemmyyttä niitä kohtaan, joilla menee huonommin.

Viime aikoina olen muutenkin miettinyt yhteiskunnan muuttumista. On jännä ajatella miten Suomikin on muuttunut vain puolessa vuosisadassa agraariyhteiskunnasta jälkiteolliseksi yhteiskunnaksi. Muutoksesta on kuitenkin vain sen verran vähän aikaa, että monilla on kokemusta elämästä, jossa juoksevan veden tai sähkön puuttuminen oli arkipäivää. Nykyäänkään ei ole mitenkään kummallista, että kesämökki punaisine huuseineen on ollut alkujaan  oma lapsuudenkoti. Miettikääpä miltä tuntuisi asua vuoden ympäri mökkiolosuhteissa!

Viimeksi Tallinnassa käydessä onnistuimme saamaan peruutuspaikat KGB-museoon Viru-hotelliin. Museonimikkeestään huolimatta kyse ei ollut mistään tyypillisestä museosta jossa pällisteltiin lasikaappien  vanhaa sisältöä. Sen sijaan pääsimme opastetulle kierrokselle Viru-hotellissa aikoinaan sijainneen KGB:n salaisiin tiloihin. Neuvostoliiton aikana hotellissa vakoiltiin kaikkia vieraita, sillä jokainen ulkomaalainen oli potentiaalinen uhka. Hauskat salakuuntelutarinat huvittivat, mutta samalla tuntui hurjalta että sekin on ollut todellisuutta vielä edellisen sukupolven aikana. Vanhempieni ikäpolvi ei käynyt Tallinnassa ostamassa merkkivaatteita tai vierailemassa meihitysmuseossa. Sen sijaan he katsoivat uutisista Neuvostoliiton toimia ja sosialististen maiden edesottamuksia. Niin se maailma muuttuu. Ja meidänkin nyt tuntemamme maailmaa näyttänee aivan erilaiselta kunhan vähän ehdimme ikääntyä lisää.

Maailma muuttuu vääjäämättä, joskus hitaasti, joskus yhdellä rysäyksellä. Nykyhetken muutoksille on vain kovin sokea, koska vaikutuksia ei osaa arvioida samalla tavalla kuin mennyttä tarkastellessa. Jälkikäteen on helppo ihannoida niitä rohkeita ihmisiä, jotka uskalsivat muuttaa maailmaa. Jokaisen salainen haave on varmaankin tehdä jotain merkittävää ennen kuin unohtuu historian havinaan. Oikeasti luulen kuitenkin, ettei kukaan niistäkään maailmaa muuttaneista ihmisistä toivonut päätyvänsä tilanteeseen jossa vaaditaan erikoista rohkeutta. Luultavasti paljon mieluummin hekin olisivat olleet jossakin aivan muualla ottamassa rennosti. Erikoista rohkeutta nimittäin useimmiten tarvii tilanteessa joka on pelottava ja stressaava, mutta jossa omasta pelostaan huolimatta pitäisi pystyä tekemään sen minkä kokee oikeaksi. Niin kliseisestä kuin se kuulostaakin, historiaa kirjoitetaan tänään. Jonkun aivan tavallisen päivän jälkeen saattaakin osua kohdalle se hetki, kun omalta osalta voi muuttaa maailmaa edes hitusen. Kunpa siis oppisi olemaan kiitollinen jokaisesta "tavallisesta" päivästä ja toivomaan, että ratkaisevalla hetkellä olisi selkärankaa olla uskollinen omille periaatteilleen.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Kesätoppi

Kuinka ottaa kuva itsestä iPadilla... Kas siinä ongelma!

Tänään otin käyttöön uuden kesätopin. Se taisi odotella vapusta saakka kaapissa sitä että jaksan päätellä langat ja ommella olkaimet paikoilleen. No, minun aikataulussani se ei ole edes pitkä aika.

Lanka on Puro Batik jota ostin viime kesänä alemyynnistä kolme kerää. Pelkäsin ettei lanka riitä kuin minimalistiseen toppiin, mutta sitähän kului vain 180g ja yksi kerä jäi kokonaan käyttämättä. Neuloin topin suljettuna neuleena ilman mitään ohjetta. Tavoitteena oli tehdä joku nopea ja helppo työ, koska tein sitä samalla kun katsoimme kaikki Taru sormusten herrasta-elokuvat. Olkaimiin saakka se onnistuikin hyvin, mutta sitten jouduin purkamaan olkaimia moneen kertaan. Ne tulivat aina liian keskelle, ja toiseen olkaimeen en meinannut millään saada värejä vaihtumaan kohdilleen. 

Puro Batik oli ilmeisesti taas yksi kausituote, koska en ole nähnyt sitä enää missään myynnissä. Olisinpa valinnut jonkun toisen värin. Kerällä lanka näytti nätiltä, mutta punaiset raidat ovat aika karseat. Vaakaraidat eivät sitä paitsi juurikaan imartele vartaloani.  Lohduttaudun sillä että topin hinnaksi tuli ehkä vajaa viisi euroa. Tämä lanka on 100% akryyliä, nyt jännätään miltä se näyttää kesän lopussa.

torstai 7. kesäkuuta 2012

Lisää villatermoksia


Viinipullon suojus valmistui eilen, koska pitää saada puikkoja vapaaksi muita töitä varten. Näitä villatermoksia on tullut tehtyä aika monta jo, mutta pitää varmaan tehdä vielä kotiinkin muutama vierasvaraksi. 

Viinipullosukka on tehty seiskaveikkalangasta. Neuloin 48 silmukalla 2o,2n-joustinta 26cm, jonka jälkeen aloitin kavennukset. Neuloin kolme kerrosta sileää ja sitten kavensin 2 oikein yhteen koko kerroksen. Tein näin kaksi kertaa ja päättelin silmukat. Reikärivi on tehty 1cm päähän aloituksesta (2 oikein yhteen ja langankierto kerroksen kaikilla silmukoilla). Siihen pujottelin virkatun narun, päättelin langat ja valmista tuli. Simppeli neule siis! Tölkkejä varten neulon samanlaisia 44 silmukalla.

Näiden villatermosten ideana on ollut käyttää jämälankoja pois, mikä on onnistunutkin melko hyvin. Aikaisemmin mietin etten osta lisää7 veljestä-lankoja muuten kuin alennuksesta koska ne eivät enää ole kovin halpoja ja lisäksi tykkään enemmän ohuemmista sukkalangoista. Näitä villatermoksia varten tosin saatan tarvita lisää lankaa jossain vaiheessa tai sitten siirtyä tekemään niitä jostain toisesta langasta. Löysin pari päivää sitten kirpparilta vaaleanpunaista markka-aikaista seiskaveikkaa, ehkäpä pitää alkaa kiertämään kirppareita enemmän.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Kyhäilyt

Olen aikaisemmin kummastellut neuleblogeissa esiintyneitä KYH-juttuja sen pahemmin asiaa kuitenkaan selvittämättä. Tänä vuonna kuitenkin asia valkeni minullekin ja osallistuin projektiin viime hetkillä eli siis sunnuntaina (jolloin oli viimeinen ilmoittautumispäivä). Neuleprojektin idea selviää parhaiten sitä varten luodusta blogista. Itse en kuitenkaan kirjoita yhteiseen blogiin, vaan perustin sitä varten ihan oman blogin joka löytyy täältä. Tänne voin jatkaa sekalaisia sepustuksiani ilman että käsityöaiheet valtaavat koko blogin.

maanantai 28. toukokuuta 2012

Villatermos

Sainpahan vihdoin kuvattua näitäkin tekeleitä. Tajusin nimittäin että meillähän on iPad jossa on kamera! En tiedä miksi se ei aikaisemmin tullut mieleen. Joka tapauksessa saan siis kuvia tänne vaikka kamera onkin rikki.

maanantai 21. toukokuuta 2012

Penkkiurheilua

Nyt on kisat katsottu! Ei tullut pyttyä kotiin eikä edes metallia kaulaan, vähän harmittaa. Ensi vuonna sitten uudestaan. Lätkäturnauksesta tuli kotisohvalla myös neuleturnaus. Tämän vuoden kisaneule oli villatermos Ullaneuleen ohjetta mukaillen. Tein tosin neuleet ylhäältä alaspäin koska kaventaminen tuntui helpommalta kuin silmukoiden lisääminen. Tuo puolen litran tölkkiä varten suunniteltu villatermos käy muuten hyvin myös lasipullon ympärille. Kätevää kun ei kilise lasipullot laukussa.

Aika paljon tuli kisoja katsottua, minkä huomasi jo käsien kipeytymisestä. Villatermoksia ei kertynyt läheskään niin paljon kuin olisi ollut suotavaa, mutta jännissä kohdissa villalanka tuntui liimautuvan käsiin kiinni ja neulominen unohtui. En edes halua laskeskella miten monta tuntia vanhenin pelejä katsoessa... Tämän parin viikon lätkäputken jälkeen onkin sitten jo seuraava projekti odottamassa, eli ihan hyvä että aikaa vapautuu taas muihin juttuihin.

torstai 10. toukokuuta 2012

Go crazy

Olen kuolannut mustaa graffitikynsilakkaa ties kuinka kauan mutta en ole raaskinut sitä ostaa kun kynsiä niin harvoin lakkaan. Perjantaina satuin kuitenkin kiertelemään kaupoilla ja ostoshuumassa tarttui enemmänkin tavaraa mukaan kuin olin ajatellut. Olin oikeastaan etsimässä neuletakkia kun omani olivat pyykissä ja piti saada jotain päällepantavaa viikonlopuksi. Myönnän että tämä kuulostaa hieman miesten ongelmanratkaisulta: ostetaan lisää vaatteita sen sijaan että pestään vanhoja... Kai sekin joskus on ihan paikallaan, ainakin tulee ostettua jotakin tarpeeseen.

 
Kuvat ovat H&M nettikaupasta poimittuja

Tällaiset lähtivät kotiin mukaan. Tai oikeasti ostin ensin mustan pitkähihaisen, mikä osoittautui kotona liian pieneksi. Menin sitten palauttamaan sitä, mutta vaihdoinkin sen keltaiseen hetken mielijohteesta. Toivottavasti sitä tulee käytettyä ettei ollut turha heräteostos. Sovituskopissa suora valkoinen neuletakki arvellutti hieman mutta olikin ihan mukava päällä. Keltaiselle taisi käydä päinvastoin. Neule on melko vartalonmyötäinen, ja luultavasti näyttäisi sittenkin paremmalta hieman solakamman ihmisen päällä. Noh, ehkäpä se venyy  vähän pesussa...

Tylsänä ihmisenä jostakin syystä x kaivan vaatekaapista aina lyhythihaisen ja siihen päälle neuletakin, vaikka kyllä niitä muitakin pitkähihaisia siellä kaapissa taitaa olla. Neuletakit vaan kuluvat muita vaatteita nopeammin ahkerassa käytössä niin piti täydentää valikoimaa. Etsin suklaanruskeaa tai roosaa neuletta, mutta eihän sellaisia löytynyt. Ja huomasin taas että on yllättävän vaikeaa löytää neuleita, joissa edes suurimmaksi osaksi on puuvillaa eikä tekokuituja. Hassua että kiertämistäni vaatekaupoista H&M oli ainoa mistä löysin puuvillaneuleita.

Ja sitten ne "turhat" ostokset...


Ostin siis Isadoran graffitilakan mustana, koska sitä on helpointa yhdistellä muihin väreihin (kaapistani löytyy lähinnä vaaleanpunaisia ja valkoinen lakka). Sorruin ostamaan vielä Lumenen minikynsilakan koska halusin jotain pirteää, keväisen väristä lakkaa. Sävyn nimi on "Go crazy" ja kieltämättä siltä tuntuikin kun ostin niin paljon ei-tarpeellisia juttuja... Ehkäpä opiskelijalle kehittyy alitajuinen tarve syynätä ostoksiaan aina hyötynäkökulmasta.

En saanut kuvaa uusista kynsistä kameraongelmien takia. Onneksi on sentään Googlen kuvahaku että saa edes jotain kuvaa tähän hätään. Kynsilakoista pitää vielä mainita, että Lumenen vihreä kynsilakka ei näytä yhtään niin vihreältä kynsissä kuin purkissa. Lakkasin varpaankynnet kahteen kertaan, ja sain palautetta että vain isovarpaan kynsi näyttää lakatulta. Sormetkin näyttävät kuulemma keltaisenmustalta. Hailakka väri ei kuitenkaan haittaa mustan graffitilakan kanssa eli olen ihan tyytyväinen lopputulokseen. Luulen että sormiakin tulee lakattua useammin, varsinkin kun mustan lakan alta ei näy vähän epätasaisemmat värikerrokset. Graffitikynsilakka on siis oivallinen ratkaisu tällaiselle laiskalle kynsilakan käyttäjälle.

maanantai 23. huhtikuuta 2012

Kaktuksia ja blogilöytö

Ostin taas hiljattain pari kaktusta, vaikka aikaisemmat olenkin onnistunut tappamaan melko tehokkaasti. Nyt ostin eläviä kiviä, jotka edellisellä kerralla kuolivat muutamien viikkojen jälkeen. Niin mielenkiintoisilta ne näyttivät että sorruin jälleen kerran. Kotona lueskelin netistä hoito-ohjeita ja paljastui että kyseessä on hyvin vaativa kasvi. Saa nähdä miten käy, selviänkö omani kanssa edes syksyyn vai en.

Ostin myös pienen opuntian, jonka tarkempaa nimeä en tiedä. Pienet punertavat piikit ovat kuitenkin opuntioiden tapaan hyvin ihoa ärsyttäviä. Hoito-ohjeita etsiessäni törmäsin uuteen blogiin, joka on keskittynyt pelkästään kaktuksiin! Jos kiinnostaa, niin täältä voi käydä kurkkaamassa blogia. Kaikkia kaktuksia harrastavia tämän ainakin luulisi kiinnostavan.

Jännää miten jotkut innostuvat tietystä kasviryhmästä niin paljon etteivät hamstraa mitään muita huonekasveja kotiinsa. Itse ostan vähän kaikkea mikä näyttää hauskalta ja sopii edes jotenkuten kerrostaloasunnon kasvuoloihin. En oikeastaan osaa kuvitella että keskittyisin pelkästään vain yhdenlaisiin kasveihin. Ainoastaan orkideat voisivat olla tarpeeksi kiinnostavia tähän (tosin epäilen että olisin aivan liian kärsimätön kasvattamaan yksinomaan hidaskasvuisia kasveja). On kuitenkin kivaa löytää kasviblogeja, ja varsinkin näistä profiloituneemmista ja asiapitoisista blogeista ilahtuu kovasti. Ihailtavaa että jotkut jaksavat panostaa blogiin ja kerätä muitakin hyödyttäviä kasviohjeita.

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Vesivärikukkia


Sain viikonloppuna toisen tulppaanikimpun lahjaksi, niin pitihän sekin sitten maalata. Tällä kertaa olin hyvissä ajoin liikkeellä ennen kuin tulppaanit nuhistuivat (toisin kuin viimeksi siis). Sain ihania vaaleanpunaisia tulppaaneja, melkeinpä samanlaisia joita melkein ostin itse viime viikolla mutta unohdin kuitenkin ruokaostosten lomassa kauppaan.

Kokemukseni vesiväreistä rajoittuvat lähinnä ala-asteen kuvaamataidon tunneille. Peruskoulussa taisi enemmän olla peitevärit käytössä, enkä oikeastaan koskaan ole opetellut vesivärien käyttöä. Löysin epämääräisten tavaroitteni seasta pienen kuuden värinapin rasian, samanlaisen mitä kouluissakin käytettiin. Paperilehtiökin taitaa olla jostain peruskouluajoilta, joten mitään välineurheilua tämä töhräily ei ole.

Kirjastosta lainaamani vesivärikirjan mukaan ennen maalaamista pitäisi tehdä erinäisiä toimenpiteitä, kuten esimerkiksi kastella ja teipata paperi maalausalustaan. Jostain syystä minulla ei ole mitään muistikuvaa että koulussa olisi tehty niin. Ehkäpä silloin keskittyi aivan eri asioihin. Tai sitten emme todellakaan tehneet niin vaan painoimme suoraa päätä maalaamaan. Ajattelin maalaavani nopeasti jotakin helppoa ottamatta koko hommaa turhan tosissani, mutta jo ensimmäisen maalauksen jälkeen epäilin että ehkä sittenkin joudun tekemään jotain hankintoja jatkossa oman mielenrauhani säilyttämiseksi. Kuten vaikkapa pensseleitä, joiden irtoilevat harjakset eivät jää märkään paperiin kiinni...



Kahden tulppaanimaalauksen perusteella tein myös seuraavan havainnon: Kukkia ei olekaan aivan helppo piirtää. Olen myös laiska panostamaan lehtiin. Aloitan kukista ja laiskistun kun pitäisi keksittyä vihreisiin osiin. Tästäpä tuli mieleen loistosuunnitelma. Voisin piirtää kaikki huonekasvini. Siinäpä ainakin saisin harjoitusta. Koko idea varmaan tuntuu aivan typerältä joskus myöhemmin, sillä meillä on melkeinpä joka tasolla joku rehu purkissa. Tästä saattaa tulla samanlainen epäonnistunut projekti kuin klassikkikirjojen lukemisprojektistakin, mutta olisihan se hienoa arkistoida omat kasvit yksilöllisesti!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Pääsiäisloma

Pääsiäisloma sujui harvinaisen hauskasti. Menimme neljän hengen voimin Peurunkaan "kuntoutumaan" eli laskemaan vesiliukumäkeä. Kuntoiluakin toki tuli melkein kuin salaa, piipahdimme jopa kuntosalin puolella. Siellä tuli tosin hieman orpo olo, asiakaskunta koostui lähinnä erittäin urheilullisista miehistä eikä musiikkiakaan kuulunut ollenkaan laitteiden hurinan yli. Jossakin uimisen ja liukumäen portaiden lomassa ehtivät lihaksetkin kipeytyä. Kaiken suklaan ja lammaspaistin jälkeen ei tosin yhtään haitannut vähän rääkätä kehoa.


Vesiliukumäkeä ei turhaan hehkutettu meille. Olihan se aika mahtipontinen rakennelma! Ihan tuli huvipuisto mieleen kun jonotettiin varttitunti omaa vuoroa. Altaissakin sai kulutettua ongelmitta useamman tunnin. Ainut asia mikä oikeasti alkoi haitata oli lasten paljous. Osasin sitä kyllä odottaakin näin loma-aikana, mutta varsinkin pukuhuoneessa ja saunoissa pikkuväkeä tuntui putkahtavan joka paikkaan.


Meidän neljän hengen huoneemme oli mökissä mäen rinteessä. Lisää portaita siis! Huomasi että altaisiin oltiin panostettu huoneiden kustannuksella. Huterat kerrossängyt saivat kaipaamaan kotia, ja yöunet jäivät aika vähäisiksi. Aamupala ja uima-altaat tosin korvasivat aika paljon. Todella kannattava reissu kaiken kaikkiaan, voisi ottaa uusintakierroksen vaikkapa kesällä. Peurunka on meiltä pyöräilymatkan päässä jos vähän jaksaa urheilla. Naureskelimme myös sille, että bussimatka maksoi vähemmän kuin ryöstöhintainen kertalippu kaupungin sisällä yötaksan aikaan. Aina ei tarvitse mennä kauas, kun läheltäkin löytyy nähtävää.



Aika kylpylässä meni todella nopeasti, mutta samalla tuntui että ehdittiin tehdä vaikka mitä! Nyt on pääsiäinen juhlittu ja muumimunatkin menevät kaappiin odottamaan ensi vuotta. Mietin vielä kotona miten hauskaa oli tehdä jotakin erilaista mistä myöhemminkin muistaa juuri tämän pääsiäisen.



keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Kevät tuopi tullessaan...

Lastenlaulun mukaan kevään mukana tulisi kukkia, mutta meillä päin tuleekin lunta. Sitä on enemmän kuin jouluna oli, mikä on kovin kummallista. Sää tuntuu puolet ajasta olevan jotenkin vuodenaikaan nähden poikkeuksellinen. Onneksi kukkia voi sentään ihastella sisällä, vaikka ulkona niitä ei olekaan.



 
Ostin Prisman poistohyllystä venuksenkengän itse asiassa jo melkein kaksi kuukautta sitten, en vain ole ehtinyt esitellä sitä täällä vielä. Kasvissa oli kaksi kukkavanaa, joista toinen oli kuivunut mutta toinen kukki minulla vielä melko pitkään. Venuksenkengät eivät valitettavasti kuki uudestaan samoista versoista, joten seuraavaa kukintaa pitää odottaa hyvin kauan. Ja minä typerä en ottanut kuin kaksi kuvaa kukasta ja nekin  illalla niin että värit eivät ole kovin hyvät...

Löysin kirjastosta mielenkiintoisen vesivärikirjan, koska tuntui mukavalta ajatukselta ikuistaa kukat muutenkin kuin vain kameralla. Jostakin syystä x en kuitenkaan koskaan ehtinyt väreihin saakka, joten venuksenkengästä on vain mustavalkoinen versio.



Myös viirivehkani innostui kukkimaan pitkästä aikaa. Viirivehkan kukka on ihanan pitkäkestoinen, tämäkin on kestänyt muutaman kuukauden. Isompi viirivehkani ei ole tajunnut kukkia ollenkaan, joten lisää valkoisia kukkia ei ole ilmaantunut. En oikein tiedä miksi nämä eivät kuki useammin. Tämä on vasta toinen kukinta noin kolmen vuoden aikana, jonka olen viirivehkan omistanut.

Pääsiäisen kunniaksi ostin myös tulppaaneja, vaikken juuri koskaan ostakaan leikkokukkia. Jospa nämä ehtisin maalaamaankin!


tiistai 3. huhtikuuta 2012

Kasvien kevätuudistus

Lainasin jonkun aikaa sitten oksasaksia, että saan leikeltyä peikonlehteä pienemmäksi. Sakset odottivat pitkän aikaa ennen kun sain vihdoin istutettua peikonlehden uudestaan. Karsin sitä armotta joten se pienentyi melko paljon mutta lopputulos on toivon mukaan hieman siistimpi. Peikonlehti on muutaman viime vuoden oleillut kaapin päällä melkein kattoa hipoen ja luultavasti valonpuutteesta kärsien se on kasvattanut aina vain pienempiä lehtiä. Nättejä "reikälehtiä" ei siis ole koko kasvissa kuin ehkä viisi kappaletta. Ehkäpä kesällä pitää viedä se parvekkeelle asumaan.

   

Peikonlehti ennen ja jälkeen

Peikonlehden jälkeen oli helppo istuttaa uudelleen muutama mullanvaihtoa kaipaava kasvi kun lattiakin oli jo valmiiksi liattu. Käsittelyyn pääsi "vielä yksi" kasvi, ja lopulta olin vaihtanut mullat ehkä kolmasosalle kaikista kasveistani. Jaoin muutaman kasvin, minkä seurauksena krooninen tilanpuute paheni kertaheitolla aivan uusiin sfääreihin. Jo aikaisemmin istuttamani juorun pistokkaat täyttävät tiskipöydän, ja sen lisäksi pari aralian ja peikonlehden pistokasta odottavat vielä uutta kotia. Jonnekin pitäisi myös saada mahtumaan kesäkukkien taimet, joten tätä menoa meillä on ruokapöydän tilalla kukkapöytä. Tuntuu jotenkin kauhealta heittää eläviä kasveja roskiin, mutta se varmaankin olisi hyödyllinen taito opetella...

Tein myös yllättävän löydön perhosorkidean ruukusta. Kuolevaksi julistamani orkidea onkin jotenkin salakavalasti kasvattanut uusia juuria! Juuri edellisenä päivänä mietin että heitän koko kasvin kompostiin, kun minkäänlaista kasvua ei ole näkynyt pitkiin aikoihin. Lurpahtaneet lehdet ja palaneet juuret eivät näytä siltä, että ruukun sisällä kasvaisi mitään. Näköjään ulkonäkö voi pettää. Kaiken lisäksi huomasin varressa pulleamman kohdan, josta kasvaa jotain joka hyvällä tuurilla saattaa osoittautua kukkavanaksi! Odotan innolla mitä siitä tulee.

Uusia juuria!

Pitää vielä mainita, että vaihdoin siis kummatkin perhosorkideani takaisin muoviruukkuun sen jälkeen kun olivat melkein pari vuotta olleet lasiruukuissa. Monet haukkuvat lasiruukkuja kylmiksi ja huonosti hengittäviksi,  toisaalta niitä taas kaupataan välttämättöminä orkideoille. Omat perhosorkideani ovat olleet minulla noin parisen vuotta eli suurimman osan ajasta lasiruukuissa. En osaa sanoa johtuuko niiden tuskastuttavan hidas kasvu ruukuista, valosta vai muuten vain huonosta hoidosta. Saa nähdä saavatko muoviruukut mitään muutosta aikaan. Lasisia en vastedes enää osta orkideoille, toiseen tuli melkein koko ruukun ympäri menevä särö jonka takia se oli pakko laittaa poistoon.