keskiviikko 17. elokuuta 2011

Vadelmajuustokakku


Tämä kakkuohje on odotellut pitkään päästäkseen paperille. Olen leiponut tätä kakkua sekä maitorahkasta uunissa paistamalla että tuorejuustotäytteellä hyydytettynä. Paistaminen ei vakuuttanut, pinta muuttui rusehtavaksi ja halkeili tolkuttoman pitkän paistoajan takia.

Olen tehnyt joka kerta kakun hieman eri tavalla, mutta muistaakseni tein sen jotakuinkin alla olevan reseptin mukaan viime kerralla. Parannusehdotuksia saa antaa.

Ainekset:

Pohjaan:
1pkt valmista kauramurotaikinaa

Täytteeseen:
400g maustamatonta tuorejuustoa
1 purkki (2,5dl) Flora vanillaa
4 liivatelehteä
1 vaniljasokeria
n. 1dl kinuskikastiketta
n. 2-3 dl vadelmaa soseena
(punaista mehua)

Pohjaan käytin pakastealtaasta nappaamaani valmista kauramurotaikinaa, taitaa muistaakseni olla Pirkan tuote. Paistoin ensin pohjan ja annoin jäähtyä. Täytettä varten laitoin ensin liivatelehdet likoamaan kylmään veteen, vaahdotin vaniljan ja sekoitin vaahtoon tuorejuuston sekä vaniljasokerin. Sulatin liivatteen pieneen tilkkaan kuumaa vettä ja lisäsin täytteeseen. Sen jälkeen jaoin täytteen kahteen osaan: Toiseen puoleen sekoitin vadelmasosetta. Jos marjoja on vähän, voi esimerkiksi lorauksella mustaherukkamehutiivistettä värjätä täytettä punaisemmaksi. Punaisen täytteen pitäisi olla melko sokeriton, koska kinuskitäyte on sitäkin makeampi. Kinuskitäytteeseen siis tulee kinuskikastiketta niin paljon kuin suu kestää makeaa (kannattaa maistaa kumpaakin täytettä yhdessä valmistusvaiheessa).

Valmiit täytteet kumosin vuorotellen pienissä erissä keskelle vuokaa. Näin täyte muodostaa hauskoja raitoja. Kakku on parhaimmillaan oltuaan yön yli jääkaapissa, sillä marjatäyte ei hyydy yhtä nopeasti kuin kinuskitäyte.

maanantai 15. elokuuta 2011

Metsäretkiä


Mustikoita, onko niitä?

Sunnuntaina kävin vielä etsimässä mustikoita lähimetsästä. Menin tutulle sienipaikalle toista kautta, ja löysin aivan uusia lenkkipolkuja joita en tiennyt olevan olemassakaan! Puolentoista vuoden ajan olen vain kävellyt hyvän marjapaikan ohi autuaan tietämättömänä.

Tänä vuonna taidan turhaan haikailla marjojen perään. Mustikoita ja vattuja ehdin poimia vain pari desilitraa, enkä ehtinyt edes ostaa niitä pakkaseen. Kyllä harmittaa! Samoin pakastimen puuttuminen harmittaa aina vain enemmän ja enemmän. Kunpa voisin taikoa meille yhden pakastimen verran lisätilaa... Pitänee käyttää enemmän pilttejä leivontaan ensi talven aikana.

Yhden mustikkakukon verran olen syönyt tämän kesän mustikkasatoa. Pidän marjastamisesta, mutta yksin tulee lähdettyä liian harvoin metsään.

maanantai 8. elokuuta 2011

Surkeiden sattumusten viikonloppu

Voi mikä viikonloppu! Tuntui että asiat menivät oikein kiihtyvällä tahdille pieleen. Lauantain ohjelmassa oli siis häät sekä hoitokoirien ja auton palauttaminen matkan varrelle. Enpä olisi etukäteen arvannut kuinka paljon voi tulla mutkia matkaan.

Lähdimme autoilemaan etelään päin vajaalla miehityksellä, kun anoppi ei päässyt keuhkokuumeen takia mukaan. Olimme varanneet hyvin aikaa, mutta väärinkäsityksen takia veimme koirat viitisenkymmentä kilometriä ohi oikeasta paikasta. Koirat tultiin onneksi hakemaan ja odotellessa pidimme lounastauon, joten vahinko ei ollut kummoinen. Paitsi että kun samalla huoltoasemalla piti vaihtaa juhlavaatteet päälle niin paljastui että miehen puku oli jäänyt kotiin! Matkasta oli jo yli puolet takana ja häihin oli parisen tuntia aikaa, joten takaisinkaan ei voitu kääntyä.

Kaiken säätämisen ja ärtymyksen jälkeen pukukömmähdys jaksoi jopa naurattaa. Ainakin jää paljon muistettavaa tästä reissusta! Poikkesimme siis matkalla Dressmanissa ostamassa uuden puvun, minkä takia emme edes yrittäneet ehtiä kirkkoon. Suunnistimme suoraan juhlapaikalle, joka ei meinannut löytyä ollenkaan navigaattorista huolimatta. Pääsimme kuitenkin epäonnisen matkan jälkeen häihin syömään herkkuja ja kuuntelemaan karaokea ja pikkulasten konserttia, joista jälkimmäinen ei ehkä kuulunut ohjelman "hauskanpitoa"-kohtaan.

Meillä oli siis mielenkiintoinen viikonloppu. Häät ja sinne pääseminen oli melko uuvuttavaa, joten oli mukavaa päästä kotiin. Poikkesimme palauttamaan auton matkalla ja haimme samalla pikkusiskon Ranskasta tuomat tuliaiset. Reissu ei siis ollut ihan epäonnistunut kaikesta huolimatta. Mieliala ehti kohota aina siihen saakka kunnes kotipihalla huomattiin että miehen pyörästä oli viety eturengas! Jonkun mielestä oli ilmeisesti hauskaa napata mukaansa pikalukituksella irtoava rengas, meitä se ei tosin hirveästi naurattanut.

tiistai 2. elokuuta 2011

Menossa


Heinäkuu menikin kyläillessä. Olin vain ihan muutaman päivän kotona viettämässä "normaalia" arkielämää, ja lopun aikaa olinkin sitten menossa. Juhlin kaksia synttäreitä, kävin kahdella mökillä, pari kertaa ehdin kyläillä porukoilla ja pikkusiskokin ehti olla meillä yhden viikon. Lisäksi meillä on nyt koirat hoidossa melkein kaksi viikkoa, niin hiljaista ei ainakaan ole.



Jotain uutta pitää aina keksiä kun pikkusisko tulee kylään. Tällä kertaa se oli minigolfia, mikä olikin paljon kivempaa kuin luulin! Käytiin myös Tampereella Pyynikin minigolfradalla. Siihen menikin kaksi päivää, kun kahta rataa ei jaksettu pelata saman päivän aikana.


Pikkusisko valittelee kun remonttihommia on aina niin paljon. Tässä imuroidaan purua katolta.

Kuorrutus...

Pääsin myös kurkkaamaan omakotitalon remonttia. Talosta tulee hieno, vaikka tällä hetkellä se on vielä melko kesken. Olin mukana katsomassa keittiöitä ja takkaa. Oman kodin remontointi on ihan oma maailmansa, josta olen jäänyt autuaasti paitsi. On varmaan hienoa saada juuri sellainentalo kuin itse haluaa! Koiratkin muuttaa mielellään kerrostalosta omakotitaloon.



Mamis ja hippitukka mökkeilemässä.