tiistai 31. toukokuuta 2011

Mittarissa 80 vuotta

Kahdeksaankymmeneen vuoteen mahtuu paljon tapahtumia. Olimme viikonloppuna kuulemassa parhaita paloja näistä vuosista isoäitini juhlissa. Juhlat olivat suuret, ja kauan niitä valmisteltiinkin. Päälimmäiset tuntemukset juhlien jälkeen olivat helpotus ja uupumus, vaikka hauskaakin oli.

Paljon muisteltiin menneitä, aikoja jolloin itse olin lapsi sekä vuosia ennen minua. En olekaan itse pahemmin ajatellut enää elämää palmujen katveessa enkä kaikkea edes haluaisi muistaa niistä ajoista. Toisille samat vuodet voivat kuitenkin olla elämän kultaista aikaa. Tuntuu muutenkin kummalliselta katsoa miten toisiin sukulaisiin ei ajan hammas näytä purevan ainakaan muutoin kuin ulkoisesti, ja miten kauas itse on tullut lapsuuden ympyröistä. Aika muuttaa toisia vähemmän ja toisia sitäkin enemmän.

Juhlissa riitti kakkua, puheita ja lauluja ja sankarilla oli vauhti päällä. Mekin saimme matkaamme piirakoita ja kakkua, joita on tullut syötyä aamupalaksi, iltapalaksi ja niiden välissäkin vähän. Vaikka itse juhlat kestivät vain muutaman tunnin, olimme koko viikonlopun menossa. Ensin yövyimme isolla porukalla koirat mukaan lukien hotellissa, ja juhlien jälkeenkin jäin äidille yöksi. Sunnuntaina sitten lähdimme kotiin mukanamme kakkua ja Wiin pelaamisesta kipeytyneet kädet.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Jos sinulla on ystäviä, ne kyllä välittää

Jotkut nauttivat laajasta tuttavapiiristä, mutta minulle tärkeämpiä ovat hyvät ystävät. Hyvässä seurassa kello kiitää aina vähintäänkin kaksinkertaisella nopeudella.

Tämä viikko on mennyt mukavassa seurassa. Tapasin myös vanhan kaverin pitkästä aikaa. Oli todella hauskaa, mutta myös haikeaa. Hän valmistuu nyt kandiksi ja jättää jäähyväiset yliopistolle. Aloitimme samaan aikaan opiskelun, mikä pistääkin miettimään mitä itse olen saanut aikaan samassa ajassa. Ajan kulua ei todellakaan ajattele ennen kuin tapahtuu jotain arkisesta rytmistä poikkeavaa.

Unohdan usein että opiskelu on vain väliaikainen elämänvaihe. Olisi niin mukava kerätä kaikki hyvät ystävät lähelle eikä päästää heitä menemään. Koko elämäni ahkerasti muuttaneena en meinaa vieläkään uskoa, että jotkut ihmiset todella jäävät elämääni, vaikka suurin osa tulee ja menee. Jos maailma todella on kutistumassa, haluaisin sen tapahtuvan hieman joutuisammin.

maanantai 16. toukokuuta 2011

Ihanaa leijonat, ihanaa!

Kaksi viikkoa olen kuluttanut iltani katsomalla jääkiekkoa, ja mikä loppuhuipentuma! Mahassa leijaili perhosia eilen suomipeliä katsoessa. Kukapa olisi uskonut vielä muutama päivä aikaisemmin että Suomi voittaa MM-kultaa ja vielä Ruotsia vastaan! Tätä muistellaan vielä kauan (toivottavasti ei kuitenkaan aivan seuraavaa 16 vuotta). Illalla katsotaan vielä suora lähetys kultajuhlista, ja sen jälkeen pitäisi hiljalleen palata arkeen. Vieläkin on tosin kovin epätodellinen olo. Mikähän jääkiekossa on niin mukaansatempaavaa?

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

...Ja sitten tuli kesä!



Kuva poimittu täältä

Tänään näin vuoden ensimmäiset pääskyset! Nyt on siis virallisesti kesä. Kaiken lisäksi luennot loppuivat tältä keväältä ja pari viikkoa on vapaata ennen kesäopintoja. Hymyilyttää.

Min svenska kurs är också förbi nu! Det var allt från mig, tack och adjö!