keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Lahjavuohia ja muuta mukavaa


Kahlailen läpi erinäisiä artikkeleita tai oikeastaan verkkokirjoja Intiasta ja köyhyydestä epätoivon vain lisääntyessä tasaiseen tahtiin. Siksipä onkin hyvä keksiä jotain oheistoimintaa, kuten vaikkapa bloggailua! Aineiston lueskeleminen poiki uudenlaistakin oheistoimintaa. Intian köyhien kuvaus liikutteli sen verran omaatuntoa, että innostuin lahjoittamaan puuntaimia kasvi-intoilijasiskolleni. Lahjavuohi olisi ollut mukava, mutta elämän realiteetit pakottivat pitäytymään puuntaimissa. Mutta Toisenlaisen lahjan idea on kieltämättä hauska! Tällaisen lahjan voi antaa helposti vaikka ei olisi mikään merkkipäiväkään.

Takaisin opiskeluahdistukseen.. Pari päivää on enää aikaa sepustaa kymmenen sivun essee, eikä tekstiä ole syntynyt vielä yhtään. Aiheen rajauskin on vielä hakusessa. Lisäksi ylihuomenna on kirjatentti, johon olen melkeinpä yhtä huonosti valmistautunut. En ymmärrä miksi en ikinä opi aloittamaan ajoissa tällaisia juttuja! Tai mitään muitakaan juttuja sen puoleen... Haaveilen aina olevani tehokas ja ahkera, mutta ne sanat harvoin sopivat minua kuvaavaan lauseeseen.

Lopuksi vielä päivän kevennys:
Tein vispipuuroa johon laitoin vaniljasokeria. Kysyin mieheltä maistuuko puurossa mitään erilaista. Kysymys oli ilmeisen vaikea, ja annoin vihjeen, että kyseinen ainesosa on vihreässä purkissa.
Vastausvaihtoehdot:
"Yrttisuola?"
"Omenamehu?"
"Guocamole?!?"
Kuka laittaa puuroon guocamolea?!?

maanantai 25. lokakuuta 2010

Perheviikonloppu



Viikonloppu meni mukavissa merkeissä äidin luona kyläillessä. En muistakaan milloin viimeksi sisaruskatras olisi ollut siellä samaan aikaan paikalla. Olikin oikea sisarusviikonloppu, kävimme yhdessä Tampereella ostoksilla ja syömässä ja loppu aika menikin pelaillessa ja koirien kanssa touhutessa.Tuli melkein sellainen olo kuin olisi ollut taas lapsi.

Kävimme myös sienestämässä, ja saaliiksi saatiin monta litraa suppilovahveroita! En ole ikinä ennen poiminut jäisiä sieniä, oli hämmentävä kokemus kun valmiiksi pakastetut sienet rusahtavat käteen poimiessa. En ole myöskään ikinä ennen nähnyt niin paljon sieniä kerralla! Ei meinattu päästä ollenkaan metsästä pois, kun aina tuli uusi sienirykelmä vastaan. Lopulta kylmyys ja nälkä saivat meidät hylkäämään loput sienet ja suunnistamaan sisätiloihin hirvipaistia tuhoamaan. Varsinkin uusi perheenjäsen Nöpö ilmaisi eriävän mielipiteensä raittiin ilman virkistävästä vaikutuksesta ja muuttui täysin sylikoiraksi loppumetreillä. No, ehkä keskenkasvuisille sallitaan erityiskohtelu.


Nöpö unohti toisinaan että ulos mentiin liikkumaan.

Nöpö osoittautui hellyyttäväksi mutta vähemmän seuralliseksi ja paljon rauhallisemmaksi koiraksi kuin kaverinsa Piki. Kurjaa kun niin söpö karvaturri ei osaa arvostaa rapsutusta ja paijaamista. Pennun ihanuutta vähensi myös kimeä vikinä aamuisin sekä ei niin sisäsiistit tavat..


Pieniä hankaluuksia ilmeni Nöpöä kuvatessa

Viikonlopun päätteeksi tulin siihen tulokseen, että olisin voinut salakuljettaa Pikin junaan mukaani, mutta Nöpö olisi saanut jäädä vielä kotiinsa järkiintymään. Onneksi Piki kuitenkin välttyi karmealta junamatkalta (ei niin että se oikeasti olisi ollut lähdössä mukaamme alun perinkään), kyllä painiminen vikisevän pennun kanssa on sittenkin mukavampaa kuin VR:n armoilla oleminen.

Taas jälleen kerran tuli todistettua että junamatkat ovat kaikkea muuta kuin mukavia. Kaikki paikat olivat aivan täynnä, ravintolavaunu, eteiset ja jopa lattiatila inva-paikalla! Kyllä jäi kaukaiseksi haaveeksi rattoisa junamatka kun istuttiin eteisen lattialla pari tuntia. Kaikista eniten kuitenkin järkytti muiden ihmisten epäkohteliaisuus ja itsekkyys. Ravintolavaunu täyttyi inttipojista ja jääräpäistä, jotka halusivat väkisin ahtautua sinne matkatavaroidensa kanssa, ja samalla eläkeläiset, kyynärsauvoilla kulkevat sekä pienten vauvojen äidit jätettiin kylmästi käytävään ilman istumapaikkaa! En voi muuta kuin ihmetellä... Yllättävää kyllä pääsimme ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen takaisin talviseen ja (runsas)lumiseen kotikaupunkiin ajoissa! Sekin oli lähes yhtä suuri ihmettelyn aihe.

Joka tapauksessa junareissua lukuunottamatta ihana ja rentouttava viikonloppu on nyt takana ja pitäisi taas muuttua ahkeraksi opiskelijaksi. Tänään pyörähdin yliopistolla arpomassa monivalintatentin, mistä tulikin mukamas ahkera olo ainakin hetkeksi. Seuraavaksi luvassa on tiedonsosiologiaa ja Intian köyhyyteen perehtymistä.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Tervetuloa siniseen tupaan!

Meille ei tullutkaan punaista tupaa, sillä eilisen innostukseni tuloksena meillä on nyt sininen olohuone. Hämmentävän erinäköistä on, tuntuu kuin olisi tullut väärään asuntoon. Makuuhuone jäi vielä entisen näköiseksi odottelemaan seuraavaa sisustusintoilupuuskaa. Jos hyvin käy, niin tätä menoa saamme oikeasti pidettyä ne tupaantuliaiset, joita ei ollakaan suunniteltu kuin kuluneen vuoden ajan.

Turhan aikaansaava en tosin taida olla. Eilen illalla kun innoissani ripustelin verhoja ikkunoihin ei mieleen tietenkään tullut silittää niitä ennen ripustamista. Nyt katsellaan sitten kurttuverhoja. Poiskaan en jaksa ottaa ja silittää niitä, kun toivon mukaan ensi viikolla luvassa on uusien verhojen ynnä muiden sisustusjuttujen metsästysretki. Tämä siis siinä tapauksessa, että tulevan viikonlopun shoppailuretken jälkeen jää enää mitään tuhlattavaa...

Viikonloppuna on siis luvassa shoppailuretki Tampereelle siskon kanssa ja samalla menemme katsomaan pikkusiskon uutta kääpiösnautserin pentua! Ei tee hyvää koirakuumeelle se...

tiistai 19. lokakuuta 2010

Saako jäädä neulontavapaalle?

Kela ei tykkää minusta. Tai ainakaan opiskelutahdistani. Välillä tuntuu että olen maailman tehottomin yksilö. Jos käyttäisin opiskeluun edes puolet siitä ajasta mitä käytän neulomiseen, valmistuisin ensi vuoden jälkeen. Mutta opiskelu ei ole läheskään yhtä hauskaa kuin neulominen, mikä on hyvin valitettavaa...

Neulominen on rentouttavaa hommaa, kun ei tarvitse ajatella varsinaisesti mitään. Intouduin taas neulomaan villasukkia vaihteen vuoksi. Viime viikolla siskon mukaan lähti koiran villapaidan lisäksi kahdet sukat, harmittaa kun en muistanut kuvata niitä. Neuloin tällaiset pitsisukat alun perin itselleni, kun olen mystisesti pakannut kaikki villasukat jonnekin keväällä enkä ole niitä sen jälkeen löytänyt. Valmiit sukat näyttivät toisen resorin takia kuitenkin ihan jättikokoisilta vauvansukilta, en tykännyt! Jalassa sitä ei tosin huomannut, mutta sukat päätyivät siitä huolimatta siskolle.

Viikonloppuna neuloin pitkästä aikaa Kerttu-sukat. Vaikka näitä on tullut tehtyä ainakin kolmet jo aikaisemmin, tuli silti toisesta sukasta taas väljempi kuin toisesta... No, tuskinpa tuo kovasti haittaa. Nyt on puikoilla seuraava sukka, johon kokeilen ensimmäistä kertaa ranskalaista kantapäätä. Harmittaa kun en noihin Kerttuihinkin tehnyt sellaista, tavallinen kantapää jää nimittäin pullottamaan ikävästi mallineuleen takia. 2o, 2n-joustinneule takana ei ainakaan auttanut asiaa yhtään, olisi pitänyt tehdä ohjeen mukaan 1o, 1n silläkin uhalla että kantapäähän jää pariton silmukkamäärä.



sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Syysloma

Itsellänihän ei mitään varsinaista syyslomaa ole, mutta pikkusisko tuli viettämään lomaansa tänne pariksi päiväksi niin tulihan sitä sitten vähän lomafiilis muillekin. Katsottiin siskojen kanssa paljon leffoja ja pelailtiin lautapelejä. Pikkusisko oli kolme yötä kylässä ja Piki jopa viikon, joten talo tuntuu kovin hiljaiselta nyt kun ollaan taas kahdestaan. Toisaalta nyt saa vihdoinkin nukkua pitkään aamulla, kun ei ole pakko herätä kahdeksalta viemään koiraa ulos. Ah, tätä autuutta! Johan tässä on univelkaa kerättykin..


Piki lähti kotiin uusi villapaita mukanaan. Eipä arvannutkaan koira että kotona odottaa uusi kääpiösnautseri Nöpö.


Lomallahan tietysti pitää syödä hyvin (että jaksaa laiskotella...), joten syötiin Amerikkalaista suklaajuustokakkua, joka osoittautui todella makeaksi ja rasvaiseksi mutta suussasulavaksi. Tätä tehdään ehdottomasti toistekin! Leivoin myös kannellisen omenapiirakan ensimmäistä kertaa, ja tällekin ohjeelle tulee käyttöä jatkossa. Aika työläs tuo kyllä oli verrattuna perusomenapiirakkaan, jota yleensä leivon.

Helpon omenapiirakan ohje on napattu Hyvää pataa-kirjasta, ja kun sitä kerran kyseltiin minulta niin ajattelin että voihan sen tännekin laittaa. Tämä piirakka on ihan kätevä varsinkin jos nälkäisiä suita sattuu olemaan enemmänkin, tupla-annoksesta saa nimittäin kätevästi pellillisen piirakkaa.


Omenapiirakka

2 ½dl vehnäjauhoja

1½ dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

½ tl leivinjauhetta

½ tl soodaa

2 dl kermaviiliä tai piimää

75g margariiniä

1 kananmuna

Pinnalle:

4-5 omenaa

kanelia

sokeria


Kuori ja lohko omenat. Sekoita taikinan kuivat aineet keskenään ja lisää kevyesti sekoittaen piimä/kermaviili, margariini ja muna. Levitä taikina voideltuun vuokaan, lado omenat ja ripottele pinnalle kanelia ja sokeria. Paista 225C-asteisen uunin keskitasossa noin 25-30 minuuttia.


Pitäisi leipoa useamminkin kyllä. Varsinkin kotitekoisia sämpylöitä pitäisi useamminkin tehdä, mutta ei vaan meinaa jaksaa. Varsinkaan leipomisesta syntyvä tiskivuori ei innosta. Jos joskus muutamme isompaan kämppään niin siellä saisi olla isompi keittiö ja tiskikone. Tänä viikonloppuna tosin ei tarvinnut huolehtia kummastakaan ongelmasta. Olimme syömässä anopin leipomia maukkaita sämpylöitä, ja anoppi vielä tarjoutui tiskaamaan meillä kahvittelun jälkeen! En ymmärrä mistä kaikki kummalliset kauhukuvat anopeista oikein syntyvät..


tiistai 12. lokakuuta 2010

Ensilumi


Ulkona on niin kaunista!


Se on täällä taas! Ensilumi! Tuntuu kuin olisi illalla mennyt nukkumaan ja herännyt aamulla eri maailmasta.... Lumi on niin kaunista! Ja poikkeuksellisesti tänä vuonna jopa ensilumi on nättiä, puhdasta lunta, joka yllättävää kyllä ei sulanut koko päivänä pois.

On niin tunnelmallinen olo, tuntuu kuin pitäisi jo alkaa soittaa joululauluja ja polttaa kynttilöitä. Söinpä jopa piparkakkutaikinaa tänään. Muuten olinkin koko päivä kotona verhot kiinni ja katsoin leffoja siskojen kanssa. Sentään hoitokoira patisti ulos nauttimaan ihanasta maisemasta.







Piki-koira oli aivan innoissaan jahtaamassa lumipalloja.


Sisälle ei sitten ollutkaan niin kiva mennä märän koiran kanssa. Eikä koirakaan näyttänyt nauttivan villapaidan sovittamisesta... Onneksi loppuajan saa ottaa rennosti!

tiistai 5. lokakuuta 2010

Lankoja, lankoja!

Neulevimmani on mitä ilmeisemmin pahenemassa huolestuttavasti. Kun Sokkarilla oli viime viikolla 3+1 päivää-tarjoukset, suurin shoppailuhuolenaiheeni oli se, miten paljon voin ostaa lankoja ja pysyä silti kohtuuden rajoissa. Rättejen ja voideputellejen lisäksi ostoskoriini kerääntyi 400g unelmaisen pehmeää Novitan Luxus Cloud-lankaa, joka harmillista kyllä taitaa olla valikoimista poistuva tuote. Kivaa sinänsä että sain langat puoleen hintaan, mutta niin ihanaa lankaa soisi löytyvän jatkossakin kaupan hyllyiltä. Mistä muuten löytää bambu-villalankaa? Itse en ainakaan aikaisemmin ole moiseen törmännyt, ja olen aivan hurahtanut uuteen lankaan!

Ehdin jo aloittaa langasta kaulahuivin, joka päätyy lämmittämään siipan kaulaa jahka valmistuu lähipäivinä.


Valkoinen on kieltämättä vähän kummallinen värivalinta, yleensä kaikki miesten neuleet tuppaa olemaan mustia tai vähintäänkin harmaita tai tummansinisiä. Pitää vielä harkita huivin värjäämistä jos valkoinen ei tunnukaan hyvältä. Mutta lankaa on aivan ihana neuloa! Se tuntuu niin pehmeältä käsissä, enkä millään meinaisi malttaa tehdä mitään muuta kuin neuloa (paitsi vähän "feispuukkailla" ja kattoa Täydellisiä naisia)... Parasta on se että lankaa on reilusti, joten ylijäämistä voin tehdä jotain itsellenikin. (Tässä välissä pitänee tunnustaa, että aluksi ostin vain huivilangat, mutta seuraavana päivänä sorruin ostamaan kaikki loputkin kyseiset langat.)

Ostin lisäksi 300g Novitan Batik-lankaa, josta tulee toppi jos lanka riittää. Nämä kerät hain vielä varsinaisten shoppailujen jälkeisenä päivänä, kun jäi harmittamaan etten ostanut niitä heti. Mutta miten kukaan voisikaan vastustaa niin herkullisen värisiä lankoja...




Pitäisi varmaan hankkia oikea elämä. Sentään en omista kissaa, eikä sellaista hankita ainakaan lähivuosina, joten mummoutuminen lykkääntyy vielä toistaiseksi.. Tänään sentään tein jotain uutta ja normaalista päiväjärjestyksestä poikkeavaa: menin asukasyhtiön kokoukseen kuuntelemaan kuinka taloomme tulee valokuitu vuoden alusta.