torstai 23. syyskuuta 2010

Tenttiin valmistautumista

Olen päätynyt siihen tulokseen, että tämä ainainen harmaa sää on syypää jatkuvaan väsymykseen ja apeaan mielentilaan. Syyssateista ei ole mitään iloa kun ei ole edes aurinkoisia välipäiviä jolloin pääsisi sienestämään. Tekisi mieli vetäytyä vain talviunille tai vähintäänkin jäädä nojatuoliin hörppimään teetä ja neulomaan. On niin paljon kaikkea mitä haluaisin neuloa. Haaveena on väkertää Ruska-huivi ja Pomatomus-sukat... mutta ei. Kun toiset päättävät pitkän päivänsä ja suunnistavat kotiin rentoutumaan, tämä tyttö menee kiinan kurssille neljäksi tunniksi opettelemaan kiemuraisia sanoja, joita on lähestulkoon mahdoton lausua. Vaikka kuinka kuuntelen kiinankielisten opettajieni lausuvan sanoja ja ajoittain jopa tiedän miltä niiden pitäisi kuulostaa, suustani pullahtaa aina jotain epämääräistä muminaa ulos oikeiden sanojen sijasta. Toivon kovasti että tilanne helpottaa kurssin edetessä, muuten saan tuskastua joka viikko kuuden tunnin ajan aina joulun tienoille asti.

Ai niin, sen jälkeen kun olen yrittänyt saada kieltäni solmuun neljän tunnin ajan, odottaa kotona vielä reilu sata sivua tenttikirjoja. Voiton puolella ollaan selvästi, mutta kun tentti on huomenna niin satakin sivua tuntuu piiitkältä urakalta.... Aamulla ennen tenttiä vielä menen selvittämään millaista tuhoa hammaspeikot ovat saaneet purukalustossani aikaan viimeisen viiden vuoden aikana. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen kun viikonloppu alkaa, tämä viikko on ollut hieman alavireinen. Sääennustekin lupaa ensi viikolla aurinkoa, toivotaan että se pitää paikkansa!

maanantai 20. syyskuuta 2010

Maanantai hiipi nurkan takaa


"Opettaja, minä olen havainnut jotain tärkeätä..."

"Mitä enemmän minä opiskelen, sitä paremmin ymmärrän, kuinka vähän oikein tiedän...." "...mikä pakottaa minut tiettyyn johtopäätökseen..."
"Minä saatan jäädä kotiin huomenna."

Tällaisiin viisauksiin saattaa toisinaan törmätä sarjakuvia lukiessa. Yllättäen kyseessä on lempisarjakuvani Tenavat, ja kyseinen yksinpuhelu on Piparminttu-Pipsan suusta. Tänään voin hyvin samastua Piparminttu-Pipsaan: On nimittäin on juuri sellainen maanantai, jonka vuoksi nimenomaista viikonpäivää parjataan. Väsyttää, enkä usko että juurikaan saamattomampaa olotilaa olisi mahdollista saavuttaa. Päivän ohjelmaan kuuluu kokonaista kaksi luentoa, joille jalkani eivät mystisesti jaksaneet minua raahata.. Onneksi voi lohduttautua muistelemalla mukavaa shoppailuviikonloppua Viherlandiassa ja syysmarkkinoilla!

Jotta äskettäin saatujen hoidokkien (kolme miniruusua ja yksi perhosorkidea) lisäksi ei vahingossakaan jäisi tyhjää tilaa pieneen kämppäämme, teimme tyttöjen kanssa retken Viherlandiaan. Sorruin sitten hommaamaan lisää vihreitä asukkeja neliöitämme täyttämään.





Ihastuin nätteihin ja värikkäisiin pitsilehtiin. Mutta koska yksi uusi ruukku lisää ei ole riittävästi, hommasin myös pikkuruiset piilokukat. Kaverilta saatu maaorkidean pistokas kotiutui väliaikaisesti vanhaan mukiin, koska unohdin ostaa sille ruukun Viherlandian reissulta.





Markkinoilta ei sentään tarttunut yhtä suuria ostoksia mukaan. Kaikkea kivaa sieltä löytyi, kuten esimerkiksi hauskasti muotoiltu löylykauha tuparilahjaksi. Vaikka markkinoilla olisi ollut ostettavaa loputtomasti, itse shoppailua hauskempaa on kuitenkin viettää aikaa hyvässä seurassa. Onneksi joulumarkkinoihin ei ole kuin muutama kuukausi aikaa!

Tämän vuoden syysmarkkinoilla kaksi telttaa jäivät erityisesti mieleen poikkeavan ulkoasunsa takia, nimittäin Pro Agrian teltta (lähinnä upean lehmän takia) sekä kummallinen armeijahenkinen lettuteltta, josta minulla ei ole mitään muistikuvaa aikaisemmilta markkinoilta.