perjantai 17. joulukuuta 2010

Joululomalle

Aivan pian eli yhden esseen jälkeen ja maksimissaan kahdentoista tunnin päästä (jolloin siis on esseen deadline) pääsen joululomalle! Sitä juhlistetaan sitten kuuden ihmisen voimin Tallinnassa kokonaiset viisi päivää. Olen ollut niin keskittynyt kiireiseen aikatauluuni, etten ole ollenkaan ajatellut kukkien hoitoakaan loman ajalle... Huolissani kuvittelen kuinka kotiin palatessa puolet kasveista ovat kuivuneet pystyyn ja varmistaneet kohtalonsa joutua roskakoriin.

En ymmärrä miten en ole ikinä oppinut aloittamaan hommia ajoissa, aina jää kaikki viime tippaan. Mitenkä tällaisesta huonosta tavasta oikein pääsisi eroon? (Vinkkejä otetaan vastaan!) Varsinkin aloittaminen on aina hankalinta. Minulle sopisi parhaiten se että tekisin yhdellä kerralla yhden projektin alusta loppuun saakka, mutta se on käytännössä melko mahdotonta varsinkin yliopistossa. Viimeistään harittavat silmät estävät toteuttamasta tätä.

Päivän piristykset:

Joulukalenteri ja tunnelmalliset kynttilät...


...ja pala viidakkoa


P.S Nyt on taas laitettu karmeita kuvia niiden iloksi jotka niitä aina vaativat:) Toivottavasti riittävät hetkeksi.

lauantai 11. joulukuuta 2010

Pikkujoulukausi alkakoon

Eilen oli jännä päivä. Ensinnäkin tein kotitenttiä, joka vaikutti kaikkea muuta kuin tentiltä. Tehtävänantona oli kirjoittaa neljän sivun pituinen essee englanniksi, aiheena Kiinan ja Japanin liike-elämän erot ja muutokset niissä viimeisen vuosikymmenen aikana. No, tähän sain uppoamaan sitten jotakuinkin kuusi tuntia tuloksena kolme ja puoli sivua tekstiä. Ei ihan sellainen tuntimäärä, mitä yleensä käytän tenttiin...

Heti tentin jälkeen alkoi pynttäytyminen illan juhliin. Tiedossa olivat firman pikkujoulut, johon pääsin avecina mukaan. Kävimme teatterissa katsomassa koomisen jännärin, jonka jälkeen suunnistimme hankkimaan täytettä mahalaukkuihimme. Teatterista minulla ei ollut kummoisetkaan odotukset, en liiemmin ole teatterin ystävä. Heti aluksi tuli kummallinen olo siitä, kun näyttelijät puhuivatkin suomea eivätkä englantia. Tämän siitä siis saa kun katsoo vain ulkomaisia elokuvia! Hetken päästä kuitenkin aloin epäillä että outo tunne ei tullutkaan kielestä vaan sen kummallisesta käytöstä. Näytelmä sijoittui luultavammin johonkin 50-luvulle ja tapahtumapaikkana oli alppimaja. Useaan otteeseen tuli sellainen kiusallinen olo etteivät repliikit mitenkään olleet luontevia, eikä asiaa auttanut näyttelijöiden änkyttäminen. Ei varmaankaan ole hyvä merkki jos miettii tällaisia asioita useampaan otteeseen kesken näytelmän. Täytyy myöntää etten ole nähnyt paljoakaan yhtä huonoja teatterinäytelmiä, huonommaksi taitaa edelleen päästä vain Pakkahuoneella katsomani improvisaatioteatteri.

Onneksi ruoka ei tuottanut pettymystä. Porocarpaccio ja nieriä olivat loistavia! Jälkiruoaksi oli karpalojäädykettä ja valkosuklaakastiketta, siitä en välittänyt niin kovasti. Joka tapauksessa olin tyytyväinen tarjoiluun. Kannatti siis lähteä mukaan! Hieman harmittaa se, että kiharsin hiuksia ja kaikkea, eikä tullut otettua yhtään kuvaa, kun pikkuruiseen laukkuuni ei kameraa mahtunut.

Tänään olisi sitten tiedossa toiset pikkujoulut ja yhdet syntymäpäiväjuhlat. On tämä yhtä juhlimista!

tiistai 7. joulukuuta 2010

Eliaksenkukka

Teknisistä ongelmista johtuen en voinutkaan tänään opiskella. Ratkaisu: menin siis Viherlandiaan ostoksille! Harvinaista kyllä ei oikein tehnyt mieli ostaa mitään kasveja, tuntuu että entisetkin kärsivät jo tarpeeksi hoidossani. Kaksi miniruusua, lähes kaikki tuntokasvit ja erittäin lyhytikäinen syklaami ovat jo päätyneet roskiin syksyn aikana, ja hävitysuhan alla ovat myös toinen peikonlehti ja tulilatva. Viimeinenkin tuntokasvini näyttää kovin kärsivältä, ja melkein puolet kasveista kellastuttaa lehtiään tasaiseen tahtiin. Kurjaa...

Ostin kuitenkin pari ruukkua ja löytölaarista eliaksenkukan. Ihan kokeilumielellä ostin sen, en tiedä mitään eliaksenkukista etukäteen. Yritin netistä etsiä jotain hoito-ohjeita, mutta en löytänyt kuin jotain hyvin pintapuolisia ohjeita. Jos hyvin käy, kasvi kasvattaa sivuversoja ja kukkiikin joskus aikanaan. Ruukkua en ehtinyt ostaa kun tuli kiire bussiin, pitää käydä erikseen ruukkuostoksilla sitten joskus.

Hoito-ohjeita etsiessä tuli taas mieleen, miten mukava olisikaan omistaa kunnollinen kasvikirja! Sellainen, missä olisi perusteellista tietoa ettei aina tarvitsisi netistä lueskella huonoja keskustelupalstoja. Mistähän sellaisen löytäisin?

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Kuulumisia lyhyesti

Olen taas laiskasti bloggaillut, joten tässä lyhyesti viikon kuulumisia:
  • Maanantai: Nukuin pitkään (kauhea nuha valvottaa...), ja pahaksi onneksi jouduin avaamaan yöpaidassa oven postin lähetille, joka toi meille lisää miehen tilaamia leluja.
  • Tiistai: Kävin shoppailemassa ostamatta itse yhtään mitään.
  • Keskiviikko: Etsin aivan tavallista suklaakalenteria mutta en löytänyt! Oli vain Aku Ankka-, Muumi- ja Toy Story-suklaakalentereja. Pettymys!
  • Torstai: Kävin kirjastossa lainaamassa yleissivistävää kirjallisuutta. Tämä liittyy ensi vuoden lukuprojektiini, mutta siitä lisää myöhemmin.
  • Perjantai: Nautin suussasulavasta peurapaistista muiden herkkujen kera hyvässä seurassa.
  • Lauantai: Joulumarkkinat tuli katsastettua. Pelasin myös Plants vs. Zombies-pelin loppuun (harmillista, miksi sen piti loppua...).
  • Sunnuntai: Leikin selvännäkijää ja ennustan että nukun pitkään, menen uudestaan markkinoille ja toivottavasti teen jotain hieman hyödyllistäkin.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Suklaa-kahvijuustokakku

Jääkaapissa oli pitkään odottamassa aikaisemmin leipomani amerikkalaisen suklaajuustokakun ainekset, mutta päätinkin vähän tehdä omia kokeiluja leipoessa. Kun viimeksi käytin enemmän vaniljavaahtoa, laitoin nyt juustoa ja vaniljavaahtoa eri suhteissa. Näillä muutoksilla kakusta olisi voinut tullakin oikein hyvää, mutta sitten suklaata sulatellessa alamäki alkoi. Olin ostanut halppissuklaata eli Rainbown tummaa suklaata, johon en ikinä enää sorru! Ilmeisestikin kaupassa ajattelin että leipoessa ei tarvitse olla niin tarkka merkistä, mutta ei niin paha maku kyllä peity kerman ja sokerin sekaankaan. Niinpä sitten maistaessani tätä kamalaa suklaata päädyin laittamaan reilusti lisää kahvia, jotta suklaan maku vähän peittyisi.

Tällaisia muutoksia siis tein ohjeeseen:
  • Täytteeseen tuli 400g (eli tuplasti) tuorejuustoa ja yhden purkillisen (2,5dl) vaahtoutuvaa vaniljakastiketta kuohukerman sijaan.
  • Käytin myös yhden ylimääräisen liivatelehden, kun täytettäkin tuli enemmän.
  • Kahvia laitoin 2dl yhden ruokalusikallisen sijaan.
  • Kermalikööriäkin lorautin joukkoon epätoivoissani. En mitannut yhtään kuinka paljon sitä meni, mutta veikkaisin noin yhtä desilitraa..
Mausta tuli todella ärhäkkä, enkä kyllä itse tykännyt. Luulin että kahvin maku olisi eniten vaikuttanut asiaan. Itse en juo kahvia, vaikka ei se kyllä pahakaan ole. Yllättävää kyllä kakku maistui kuitenkin muille ei-kahvinjuojille! Kakku maistui muille paitsi minulle, vaikka en kyllä ole ajatellut olevani erityisen nirso. Harmitti todella paljon leipomispäivänä kun olin niin kuolannut juustokakun perään, ja sitten tulos olikin kauhea pettymys. Ehkäpä paremmalla suklaalla ja baileysin kuumentamisella saisi mausta paremman.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Joulua odotellessa

Joululahjapaja on käynnistynyt hyvää vauhtia ja täällä yksi tonttu säheltää minkä kerkeää. Joulutunnelma vielä tosin on kaukana, vaikka ensimmäiset joulusuklaat on syöty ja glögit korkattu. Kauppojen näyteikkunat kylpevät jo jouluvalojen loisteessa, eikä lienee montakaan päivää kun joululauluja alkaa kuulla ostosreissuilla. Hieman jouluista tunnelmaa luo tännekin jouluiset sävelet, ja niinpä tämä tonttu aukaisee Spotifyn ja laittaa joulumusiikkia soimaan. Iloisia tiukuja ja hartaita säveliä säetävät puikkojen kilinä, ja niin taas hetkeksi unohtuvat Aasian talouskehitys, kiinankielen kirjoitusmerkit ja globalisaatioteoriat. Ehkäpä pitäisikin toivoa kirjojen, lahjakorttejen ja kirkasvalolampun sijaan ahkeruutta, tunnollisuutta ja älykkyyttä joululahjaksi. Olisikin mielenkiintoista nähdä millaisessa paketissa ne ilmestyisivät kuusen alle!

lauantai 20. marraskuuta 2010

Taikasauvoja ja mutanttitipuja

Eilisilta vierähti katsellessa hermoheikkoja vankilasta karanneita animaatioeläimiä, joita veikkasimme pupuiksi. Mukana oli myös epämuodostuneita tipuja ja eläviä rautaovia, siis kaikkea mistä saa aikaan äärimmäisen omituista viihdettä (jos sitä nyt sellaiseksi voi sanoa). Katsoimme Usavichia, kummallista venäläis-japanilaista animaatiosarjaa, jota toivon mukaan ei ole tarkoitettu lapsille. Katsoimme kaikki kolme tuotantokautta, jotka kestivät tosin vain tunnin yhteensä. Jokaisessa jaksossa on parin minuutin edestä ääretöntä sekoilua ja kohellusta, jota säestää tietysti vähintään yhtä levoton taustamusiikki PAITSI että aivan puun takaa tulee hempeitä kohtauksia jossa taustalla soi Bachin Jesu, Joy of Man's Desiring! Käsittämätöntä!

En oikein tiedä miten päädyimme katsomaan tällaista sarjaa. Kai sitä täytynee olla jokseenkin levottomassa mielentilassa itsekin viikon päätteeksi... Torstaina tuli sentään katsottua hyvääkin viihdettä kahden ja puolen tunnin edestä. Kävimme katsomassa uusimman Harry Potterin ja täytyy myöntää että yllätyin positiivisesti. En tiennyt tarkalleen mitä odottaa, ja eniten pelkäsin että viimeisen kirjan pätkäisy kahteen osaan haittaisi kovasti, mutta ihmeen hyvä kokonaisuus leffasta on kyllä saatu. Harmi vaan että seuraavaa osaa joutuu odottamaan niin kauan...

maanantai 15. marraskuuta 2010

Epäsosiaalista opiskelua

Olen tullut siihen johtopäätökseen, että opiskelu on erittäin epäsosiaalista. Ensimmäistä kertaa kolmen vuoden aikana olen kokonaisen lukukauden käymättä yhdelläkään pääaineen luennolla, sillä sellaisia kiinnostavia ja tutkintooni sopivia kursseja ei vain yksinkertaisesta tarjota kontaktiopetuksena, joita voisin juuri nyt käydä. Sen pahemmin sellaisia pakkopullia kuin ruotsi ja englanti ei voi suorittaa enää tämän vuoden puolella. Vasta keväällä alkaa kyseisten kurssien seuraavat ryhmät, samoin tämän vuoden pääaineopiskelut, joita ovat siis vain kandiseminaari.

Olen siis omituisessa tilanteessa, jossa käyn vain yhdellä luennolla kerran viikossa, ja sekin on kiinan kielen kirjoituskurssi! Eikä tilanne johdu siitä että opintopisteitä kertyisi liian vähän. Olen suorittamassa vielä ennen joulua 29 opintopistettä, mikä tarkoittaa "ihanneaikataulutuksen" mukaan puolen vuoden opiskeluja. Valitsemani sivuaineetkin ovat sattumalta todella epäsosiaalisia opiskelun kannalta: Aasian opinnot ovat kokonaan verkkokursseja, ja valtio-opin perusopinnoista olen käynyt jo niillä kokonaisella kahdella kurssilla, joista ylipäätään järjestetään luentoja. Näistäkin toisenkin suoritin itseasiassa verkkokurssina. Loput 20 opintopistettä suoritetaankin sitten kirjatenteillä! Tämä tilanne kuvastaa kyllä yliopiston säästölinjausta. Tai sitten opiskelen vain "epäsuosittuja" aineita, joista kilahtaa vähemmän rahoitusta yliopiston kassaan. Olipa todellinen syy mikä tahansa, niin lopputulos ei ole millään tavalla mukava näin opiskelijan kannalta.

Itsenäinen opiskelu ei varsinaisesti ole huono asia, ja se mahdollistaa opiskelujen joustavamman aikatauluksen. Voin esimerkiksi suorittaa lukuisia kirjatenttejäni milloin tahansa yliopiston kirjaston aukioloaikoina omaan tahtiini. Mutta kieltämättä toivoisin silti enemmän kontaktiopetusta jo pelkästään sen takia, että ainainen itsenäinen opiskelu saa aikaan jo mökkihöperön olon. Toivoisin käyväni töissä opiskelun ohella lisätäkseni sosiaalisia kontakteja ja jonkinnäköistä aikataulua. Työssäkäyminen ei kuitenkaan auta ajoissa valmistumista. Siispä katson verkkokursseja ja kahlaan läpi tiiliskivikirjoja yksikseni.

perjantai 12. marraskuuta 2010

Viimeaikaisia tapahtumia


Lähiaikoina ei olekaan tullut pahemmin bloggailtua, vaikka kaikenlaista jännää onkin tapahtunut. Ensinnäkin sohva kotiutui reilu viikko sitten, sain siitä vihdoin kuvankin räpsäistyä. Keksin yleensä kuvata vasta illalla kun on liian hämärää ja huono valaistus, ja sen takia en saa kuvia otettua kovin äkkiä. Olen kyllä ihan tykästynyt sohvaan! Etsimme kahdenistuttavaa vuodesohvaa kirppukokoiseen asuntoomme, joten valikoima oli aika rajallinen. Askosta kuitenkin tarttui mukaan tämä meidän yksilömme. Tai no, jouduimme kyllä odottamaan joitakin päiviä että sohva saapui liikkeeseen. Mutta sentään saimme sen viikkoa aikaisemmin kuin ostaessa lupailtiin. Nyt on mukava röhnöttää sohvalla ja katsella elokuvia tykillä.

Kuvaan pääsi mukaan myös uudet verhot. Sitä enempää ei sisustaminen sitten olekaan edennyt, lukuunottamatta muutamaa uutta huonekasvia. Niitä vaan jotenkin ilmestyy aina lisää tasaiseen tahtiin, vaikka entisetkään eivät meinaa mahtua minnekään. Ongelmallista... Minä täytän kotia kasveilla ja langoilla, mies taas teknisillä vempaimilla.


Sohvanetsintäreissulla ostin taas yhden kasvin lisää. Alunperin olisin halunnut ihmepensaan, mutta totesin että niin iso kasvi ei mahdu minnekään. Ihmepensas vaihtui siten syklaamiin, joka tuoksui ihanasti ensimmäisen viikon ajan. Nyt vaan epäilyttää että kukkienhoitotaitoni eivät ole aivan riittävät, sillä useampi lehti on jo kellastunut ja tuoksukin on hävinnyt. Epäilen että kukka kärsii valon puutteesta, kun en omista mitään kasvilamppuja. Talvi on kyllä mukava vuodenaika kun voi fiilistellä kynttilänvalossa, mutta vähempikin pimeys riittäisi. Onneksi sentään joulu lähestyy, ja samalla loma ja reissu häämöttävät mielessä yhä enemmän. Joululahjaneuleet tosin työllistävät aika lailla, ja tuntuu että päivät täyttyvätkin opiskelusta ja neulomisesta.

Sain vihdoin valkoisen kaulahuivin valmiiksi! Tämän siis aloitin jo pari kuukautta sitten ja purin sen sitten kokonaan. Huivi valmistui juuri loskakeleiksi ja odottelee nyt kylmempiä säitä päästäkseen oikeaan käyttöön. Huivin lopputulos on kai ihan tyydyttävä, mutta vähään aikaan en kyllä halua neuloa helmineuletta! Tämänhetkinen neuleprojektini on villapaita, joka näyttää huolestuttavan pieneltä... En omista nelimillisiä puikkoja, joten neulon puolta numeroa pienemmillä puikoilla. Teen kyllä kokoa isomman villapaidan, saa nähdä auttaako se. Jos ei, niin sitten kai on pikkusiskon joululahjaongelma ratkennut. Itsekkäästi täytyy kyllä myöntää, että kyseisen työn kohdalla neulevimma on hieman laantunut kun mahtuminen valmiiseen paitaan näyttää arvelluttavalta. Sitä paitsi vaatteiden antaminen lahjaksi on aina riskialtista, kun ne eivät välttämättä miellytäkään saajaa siinä määrin kuin antaja olisi toivonut. Senpä takia onkin helpompaa lahjoa ihmisiä sukilla tai muilla pienillä neuleilla.


Neuleprojektini

Olisin kyllä voinut aloittaa joululahjojen tekemisen jo paljon aikaisemmin! To do-lista sen kun kasvaa koko ajan. Kiitoskortitkin odottavat vielä tekemistä (noloa!). Nytkin viikonloppu meni ulkona seikkaillessa ja yömyöhään valvoessa, mutta hauskaa oli! Juhlistimme synttärisankarin tai oikeastaan kahdenkin sellaisen täysi-ikäistymistä. Tuli hieman absurdi olo kun a) piti hetki miettiä kuinka monta vuotta sitten itse täytin saman verran, ja b) en edes pidemmän mietinnän jälkeen muista mitä ihmettä tein itse kun täytin kahdeksantoista! Ja ei, päihdyttävillä aineilla ei ollut mitään osuutta absolutistin täysi-ikäistymisjuhlissa.

Anyway, tällaisia viikonloppuja saisi olla enemmänkin, tosin ehkä vähän vähemmällä syömisellä. Kotona ei ole pahemmin tullut kokkailtua, kun maha on täyttynyt ravintolaruuista. Leivoin kyllä omenapiirakan (joka ei tosin missään määrin paranna ruokavalion koostumusta). Kyseessä on taas kannellinen omenapiirakka, jonka ohje löytyy Pastanjauhajien blogista.
Muutamia havaintoja tein tällä kertaa piirakkaa leipoessa: Voinokareiden poisjättäminen täytteestä ei mielestäni vaikuttanut lopputulokseen millään tavalla, sen sijaan taikinakannen siveleminen kermalla(!) teki taikoja. Kannesta tuli tasaisen kullanvärinen eikä se kuivunut ja palanut reunoilta niin kuin edellinen kermaton piirakka. Tällä kertaa laitoin myös muskottia täytteeseen toisin kuin viimeksi. Toivottavasti ei ollut turha mausteostos, en nimittäin osannut päättää onko piirakka parempi ilman vai muskotin kanssa.

Testattiin Jyväskylän uusi ravintola Pancho Villa, joka ei kyllä varsinaisesti ollut meille uusi, sillä Tampereella on jokunen kerta tullut syötyä saman ketjun puljussa. Ruoka ei siis tuottanut mitään yllätyksiä lukuunottamatta annosten valtaisaa kokoa. Täytyy kyllä myöntää että vaikka paikassa ei sinänsä mitään vikaa ollutkaan, niin siitä huolimatta Jyväskylästä löytyy kyllä paljon viihtyisämpiäkin ravintoloita, joissa ei tule sellainen tunne että jotain ehkä sittenkin jäi puuttumaan...

tiistai 9. marraskuuta 2010

Angst!

Ich habe Angst für Leben...

Kuuntelen pitkästä aikaa Juha Tapioa ja Irinaa, tulee ihan "vanhat" ajat mieleen.. Samalla ihmettelen, miten kaihomielinen teini sitä onkaan ollut! Aina halusin jotain mitä ei voi saada ja sitten vielä mietin miksi olen onneton. Vielä kauheampaa on tajuta että olen tehnyt niin aina! Aina halusin olla paras, suositumpi, enemmän suomalainen, eri niminen, pidempi, laihempi, rikkaampi, enemmän ihailtu... Ja ennen kaikkea halusin AINA muuttaa! (tämä vaiva on edelleen jonkinasteinen riippakivi). Kaikki paikat tuntuivat tylsältä alkuviehätyksen jälkeen, ja aina haikailin joko entisiä "parempia" paikkakuntia tai sitten uusia maisemia. Ei ihmekään, että kärsin sopeutumisvaikeuksista...

Yritän opetella olemaan onnellinen. Jospa vaikka päänuppiini uppoaisi vihdoin että juuri nyt on hyvä.


P.S. Tämänhetkistä onnellisuuttani edistää kovasti uusi sohva! Näin monen sohvattoman vuoden jälkeen tuntuu uskomattoman ihanalta kellahtaa sohvalle lukemaan tai töllötellä sarjoja oman kullan viereen käpertyneenä! Ah, autuutta!

tiistai 2. marraskuuta 2010

Koukussa!

Leikin aamuvirkkua, kun en enää saanutkaan unta.. tai oikeastaan yövirkku olisi kuvaavampi termi, heräilin siinä määrin että olen nukkunut yöunet parin tunnin pätkissä. Onkin yllättävän vaikea totutella talviaikaan, luulisi ettei tuota mitään ongelmia nukkua tunnin pidempään. Eihän siinä mitään, kun vain pääsisi ensin nukkumaankin!

Erehdyn aina iltaisin tekemään kaikkea epäoleellista ja hyvin hyödytöntä, mikä siirtää tuonnemmas kaikkea hyödyllistä kuten nukkumista. Eilenkin keksin kymmenen jälkeen että puran reilut puolitoista metriä kaulahuivia. Siinä vaiheessa olikin hyvä huomata että huivi on aivan liian leveä ja näyttää lähinnä niskatuelta. Ja ei kun alusta uudestaan! Kaikenlaisen neulomismanian lisäksi uusin paheeni on niinkin älykäs kuin kännykkäpeli! En ymmärrä miten voi olla niin koukuttavaa posauttaa virtuaalipossuja, joilla on Hitler-viikset. Parasta tässä on se, että nauroin miehen pelaamiselle, ja nyt olen itse vieläkin pahemmin koukussa kyseiseen peliin! Ehkä ihan hyvä etten omista kosketusnäyttöä, niin jää tuommoiset turhuudet (vähän) vähemmälle...

Eilen postitin Nöpölle neulotun koiranviitan, nyt odottelen palautetta. Unohdin ottaa mitat Nöpöstä, joten yritin arvioida kokoa vain valokuvan perusteella. Nyt saa Piki kohtalotoverin, kun kummatkin puetaan neuleisiin. Koirien ilme on niin hullunkurisen kärsivä kun niiden päälle sovittaa neuleita, aivan kuin ne häpeäisivät kummallisia kapistuksia..

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Lahjavuohia ja muuta mukavaa


Kahlailen läpi erinäisiä artikkeleita tai oikeastaan verkkokirjoja Intiasta ja köyhyydestä epätoivon vain lisääntyessä tasaiseen tahtiin. Siksipä onkin hyvä keksiä jotain oheistoimintaa, kuten vaikkapa bloggailua! Aineiston lueskeleminen poiki uudenlaistakin oheistoimintaa. Intian köyhien kuvaus liikutteli sen verran omaatuntoa, että innostuin lahjoittamaan puuntaimia kasvi-intoilijasiskolleni. Lahjavuohi olisi ollut mukava, mutta elämän realiteetit pakottivat pitäytymään puuntaimissa. Mutta Toisenlaisen lahjan idea on kieltämättä hauska! Tällaisen lahjan voi antaa helposti vaikka ei olisi mikään merkkipäiväkään.

Takaisin opiskeluahdistukseen.. Pari päivää on enää aikaa sepustaa kymmenen sivun essee, eikä tekstiä ole syntynyt vielä yhtään. Aiheen rajauskin on vielä hakusessa. Lisäksi ylihuomenna on kirjatentti, johon olen melkeinpä yhtä huonosti valmistautunut. En ymmärrä miksi en ikinä opi aloittamaan ajoissa tällaisia juttuja! Tai mitään muitakaan juttuja sen puoleen... Haaveilen aina olevani tehokas ja ahkera, mutta ne sanat harvoin sopivat minua kuvaavaan lauseeseen.

Lopuksi vielä päivän kevennys:
Tein vispipuuroa johon laitoin vaniljasokeria. Kysyin mieheltä maistuuko puurossa mitään erilaista. Kysymys oli ilmeisen vaikea, ja annoin vihjeen, että kyseinen ainesosa on vihreässä purkissa.
Vastausvaihtoehdot:
"Yrttisuola?"
"Omenamehu?"
"Guocamole?!?"
Kuka laittaa puuroon guocamolea?!?

maanantai 25. lokakuuta 2010

Perheviikonloppu



Viikonloppu meni mukavissa merkeissä äidin luona kyläillessä. En muistakaan milloin viimeksi sisaruskatras olisi ollut siellä samaan aikaan paikalla. Olikin oikea sisarusviikonloppu, kävimme yhdessä Tampereella ostoksilla ja syömässä ja loppu aika menikin pelaillessa ja koirien kanssa touhutessa.Tuli melkein sellainen olo kuin olisi ollut taas lapsi.

Kävimme myös sienestämässä, ja saaliiksi saatiin monta litraa suppilovahveroita! En ole ikinä ennen poiminut jäisiä sieniä, oli hämmentävä kokemus kun valmiiksi pakastetut sienet rusahtavat käteen poimiessa. En ole myöskään ikinä ennen nähnyt niin paljon sieniä kerralla! Ei meinattu päästä ollenkaan metsästä pois, kun aina tuli uusi sienirykelmä vastaan. Lopulta kylmyys ja nälkä saivat meidät hylkäämään loput sienet ja suunnistamaan sisätiloihin hirvipaistia tuhoamaan. Varsinkin uusi perheenjäsen Nöpö ilmaisi eriävän mielipiteensä raittiin ilman virkistävästä vaikutuksesta ja muuttui täysin sylikoiraksi loppumetreillä. No, ehkä keskenkasvuisille sallitaan erityiskohtelu.


Nöpö unohti toisinaan että ulos mentiin liikkumaan.

Nöpö osoittautui hellyyttäväksi mutta vähemmän seuralliseksi ja paljon rauhallisemmaksi koiraksi kuin kaverinsa Piki. Kurjaa kun niin söpö karvaturri ei osaa arvostaa rapsutusta ja paijaamista. Pennun ihanuutta vähensi myös kimeä vikinä aamuisin sekä ei niin sisäsiistit tavat..


Pieniä hankaluuksia ilmeni Nöpöä kuvatessa

Viikonlopun päätteeksi tulin siihen tulokseen, että olisin voinut salakuljettaa Pikin junaan mukaani, mutta Nöpö olisi saanut jäädä vielä kotiinsa järkiintymään. Onneksi Piki kuitenkin välttyi karmealta junamatkalta (ei niin että se oikeasti olisi ollut lähdössä mukaamme alun perinkään), kyllä painiminen vikisevän pennun kanssa on sittenkin mukavampaa kuin VR:n armoilla oleminen.

Taas jälleen kerran tuli todistettua että junamatkat ovat kaikkea muuta kuin mukavia. Kaikki paikat olivat aivan täynnä, ravintolavaunu, eteiset ja jopa lattiatila inva-paikalla! Kyllä jäi kaukaiseksi haaveeksi rattoisa junamatka kun istuttiin eteisen lattialla pari tuntia. Kaikista eniten kuitenkin järkytti muiden ihmisten epäkohteliaisuus ja itsekkyys. Ravintolavaunu täyttyi inttipojista ja jääräpäistä, jotka halusivat väkisin ahtautua sinne matkatavaroidensa kanssa, ja samalla eläkeläiset, kyynärsauvoilla kulkevat sekä pienten vauvojen äidit jätettiin kylmästi käytävään ilman istumapaikkaa! En voi muuta kuin ihmetellä... Yllättävää kyllä pääsimme ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen takaisin talviseen ja (runsas)lumiseen kotikaupunkiin ajoissa! Sekin oli lähes yhtä suuri ihmettelyn aihe.

Joka tapauksessa junareissua lukuunottamatta ihana ja rentouttava viikonloppu on nyt takana ja pitäisi taas muuttua ahkeraksi opiskelijaksi. Tänään pyörähdin yliopistolla arpomassa monivalintatentin, mistä tulikin mukamas ahkera olo ainakin hetkeksi. Seuraavaksi luvassa on tiedonsosiologiaa ja Intian köyhyyteen perehtymistä.

perjantai 22. lokakuuta 2010

Tervetuloa siniseen tupaan!

Meille ei tullutkaan punaista tupaa, sillä eilisen innostukseni tuloksena meillä on nyt sininen olohuone. Hämmentävän erinäköistä on, tuntuu kuin olisi tullut väärään asuntoon. Makuuhuone jäi vielä entisen näköiseksi odottelemaan seuraavaa sisustusintoilupuuskaa. Jos hyvin käy, niin tätä menoa saamme oikeasti pidettyä ne tupaantuliaiset, joita ei ollakaan suunniteltu kuin kuluneen vuoden ajan.

Turhan aikaansaava en tosin taida olla. Eilen illalla kun innoissani ripustelin verhoja ikkunoihin ei mieleen tietenkään tullut silittää niitä ennen ripustamista. Nyt katsellaan sitten kurttuverhoja. Poiskaan en jaksa ottaa ja silittää niitä, kun toivon mukaan ensi viikolla luvassa on uusien verhojen ynnä muiden sisustusjuttujen metsästysretki. Tämä siis siinä tapauksessa, että tulevan viikonlopun shoppailuretken jälkeen jää enää mitään tuhlattavaa...

Viikonloppuna on siis luvassa shoppailuretki Tampereelle siskon kanssa ja samalla menemme katsomaan pikkusiskon uutta kääpiösnautserin pentua! Ei tee hyvää koirakuumeelle se...

tiistai 19. lokakuuta 2010

Saako jäädä neulontavapaalle?

Kela ei tykkää minusta. Tai ainakaan opiskelutahdistani. Välillä tuntuu että olen maailman tehottomin yksilö. Jos käyttäisin opiskeluun edes puolet siitä ajasta mitä käytän neulomiseen, valmistuisin ensi vuoden jälkeen. Mutta opiskelu ei ole läheskään yhtä hauskaa kuin neulominen, mikä on hyvin valitettavaa...

Neulominen on rentouttavaa hommaa, kun ei tarvitse ajatella varsinaisesti mitään. Intouduin taas neulomaan villasukkia vaihteen vuoksi. Viime viikolla siskon mukaan lähti koiran villapaidan lisäksi kahdet sukat, harmittaa kun en muistanut kuvata niitä. Neuloin tällaiset pitsisukat alun perin itselleni, kun olen mystisesti pakannut kaikki villasukat jonnekin keväällä enkä ole niitä sen jälkeen löytänyt. Valmiit sukat näyttivät toisen resorin takia kuitenkin ihan jättikokoisilta vauvansukilta, en tykännyt! Jalassa sitä ei tosin huomannut, mutta sukat päätyivät siitä huolimatta siskolle.

Viikonloppuna neuloin pitkästä aikaa Kerttu-sukat. Vaikka näitä on tullut tehtyä ainakin kolmet jo aikaisemmin, tuli silti toisesta sukasta taas väljempi kuin toisesta... No, tuskinpa tuo kovasti haittaa. Nyt on puikoilla seuraava sukka, johon kokeilen ensimmäistä kertaa ranskalaista kantapäätä. Harmittaa kun en noihin Kerttuihinkin tehnyt sellaista, tavallinen kantapää jää nimittäin pullottamaan ikävästi mallineuleen takia. 2o, 2n-joustinneule takana ei ainakaan auttanut asiaa yhtään, olisi pitänyt tehdä ohjeen mukaan 1o, 1n silläkin uhalla että kantapäähän jää pariton silmukkamäärä.



sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Syysloma

Itsellänihän ei mitään varsinaista syyslomaa ole, mutta pikkusisko tuli viettämään lomaansa tänne pariksi päiväksi niin tulihan sitä sitten vähän lomafiilis muillekin. Katsottiin siskojen kanssa paljon leffoja ja pelailtiin lautapelejä. Pikkusisko oli kolme yötä kylässä ja Piki jopa viikon, joten talo tuntuu kovin hiljaiselta nyt kun ollaan taas kahdestaan. Toisaalta nyt saa vihdoinkin nukkua pitkään aamulla, kun ei ole pakko herätä kahdeksalta viemään koiraa ulos. Ah, tätä autuutta! Johan tässä on univelkaa kerättykin..


Piki lähti kotiin uusi villapaita mukanaan. Eipä arvannutkaan koira että kotona odottaa uusi kääpiösnautseri Nöpö.


Lomallahan tietysti pitää syödä hyvin (että jaksaa laiskotella...), joten syötiin Amerikkalaista suklaajuustokakkua, joka osoittautui todella makeaksi ja rasvaiseksi mutta suussasulavaksi. Tätä tehdään ehdottomasti toistekin! Leivoin myös kannellisen omenapiirakan ensimmäistä kertaa, ja tällekin ohjeelle tulee käyttöä jatkossa. Aika työläs tuo kyllä oli verrattuna perusomenapiirakkaan, jota yleensä leivon.

Helpon omenapiirakan ohje on napattu Hyvää pataa-kirjasta, ja kun sitä kerran kyseltiin minulta niin ajattelin että voihan sen tännekin laittaa. Tämä piirakka on ihan kätevä varsinkin jos nälkäisiä suita sattuu olemaan enemmänkin, tupla-annoksesta saa nimittäin kätevästi pellillisen piirakkaa.


Omenapiirakka

2 ½dl vehnäjauhoja

1½ dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

½ tl leivinjauhetta

½ tl soodaa

2 dl kermaviiliä tai piimää

75g margariiniä

1 kananmuna

Pinnalle:

4-5 omenaa

kanelia

sokeria


Kuori ja lohko omenat. Sekoita taikinan kuivat aineet keskenään ja lisää kevyesti sekoittaen piimä/kermaviili, margariini ja muna. Levitä taikina voideltuun vuokaan, lado omenat ja ripottele pinnalle kanelia ja sokeria. Paista 225C-asteisen uunin keskitasossa noin 25-30 minuuttia.


Pitäisi leipoa useamminkin kyllä. Varsinkin kotitekoisia sämpylöitä pitäisi useamminkin tehdä, mutta ei vaan meinaa jaksaa. Varsinkaan leipomisesta syntyvä tiskivuori ei innosta. Jos joskus muutamme isompaan kämppään niin siellä saisi olla isompi keittiö ja tiskikone. Tänä viikonloppuna tosin ei tarvinnut huolehtia kummastakaan ongelmasta. Olimme syömässä anopin leipomia maukkaita sämpylöitä, ja anoppi vielä tarjoutui tiskaamaan meillä kahvittelun jälkeen! En ymmärrä mistä kaikki kummalliset kauhukuvat anopeista oikein syntyvät..


tiistai 12. lokakuuta 2010

Ensilumi


Ulkona on niin kaunista!


Se on täällä taas! Ensilumi! Tuntuu kuin olisi illalla mennyt nukkumaan ja herännyt aamulla eri maailmasta.... Lumi on niin kaunista! Ja poikkeuksellisesti tänä vuonna jopa ensilumi on nättiä, puhdasta lunta, joka yllättävää kyllä ei sulanut koko päivänä pois.

On niin tunnelmallinen olo, tuntuu kuin pitäisi jo alkaa soittaa joululauluja ja polttaa kynttilöitä. Söinpä jopa piparkakkutaikinaa tänään. Muuten olinkin koko päivä kotona verhot kiinni ja katsoin leffoja siskojen kanssa. Sentään hoitokoira patisti ulos nauttimaan ihanasta maisemasta.







Piki-koira oli aivan innoissaan jahtaamassa lumipalloja.


Sisälle ei sitten ollutkaan niin kiva mennä märän koiran kanssa. Eikä koirakaan näyttänyt nauttivan villapaidan sovittamisesta... Onneksi loppuajan saa ottaa rennosti!

tiistai 5. lokakuuta 2010

Lankoja, lankoja!

Neulevimmani on mitä ilmeisemmin pahenemassa huolestuttavasti. Kun Sokkarilla oli viime viikolla 3+1 päivää-tarjoukset, suurin shoppailuhuolenaiheeni oli se, miten paljon voin ostaa lankoja ja pysyä silti kohtuuden rajoissa. Rättejen ja voideputellejen lisäksi ostoskoriini kerääntyi 400g unelmaisen pehmeää Novitan Luxus Cloud-lankaa, joka harmillista kyllä taitaa olla valikoimista poistuva tuote. Kivaa sinänsä että sain langat puoleen hintaan, mutta niin ihanaa lankaa soisi löytyvän jatkossakin kaupan hyllyiltä. Mistä muuten löytää bambu-villalankaa? Itse en ainakaan aikaisemmin ole moiseen törmännyt, ja olen aivan hurahtanut uuteen lankaan!

Ehdin jo aloittaa langasta kaulahuivin, joka päätyy lämmittämään siipan kaulaa jahka valmistuu lähipäivinä.


Valkoinen on kieltämättä vähän kummallinen värivalinta, yleensä kaikki miesten neuleet tuppaa olemaan mustia tai vähintäänkin harmaita tai tummansinisiä. Pitää vielä harkita huivin värjäämistä jos valkoinen ei tunnukaan hyvältä. Mutta lankaa on aivan ihana neuloa! Se tuntuu niin pehmeältä käsissä, enkä millään meinaisi malttaa tehdä mitään muuta kuin neuloa (paitsi vähän "feispuukkailla" ja kattoa Täydellisiä naisia)... Parasta on se että lankaa on reilusti, joten ylijäämistä voin tehdä jotain itsellenikin. (Tässä välissä pitänee tunnustaa, että aluksi ostin vain huivilangat, mutta seuraavana päivänä sorruin ostamaan kaikki loputkin kyseiset langat.)

Ostin lisäksi 300g Novitan Batik-lankaa, josta tulee toppi jos lanka riittää. Nämä kerät hain vielä varsinaisten shoppailujen jälkeisenä päivänä, kun jäi harmittamaan etten ostanut niitä heti. Mutta miten kukaan voisikaan vastustaa niin herkullisen värisiä lankoja...




Pitäisi varmaan hankkia oikea elämä. Sentään en omista kissaa, eikä sellaista hankita ainakaan lähivuosina, joten mummoutuminen lykkääntyy vielä toistaiseksi.. Tänään sentään tein jotain uutta ja normaalista päiväjärjestyksestä poikkeavaa: menin asukasyhtiön kokoukseen kuuntelemaan kuinka taloomme tulee valokuitu vuoden alusta.

torstai 23. syyskuuta 2010

Tenttiin valmistautumista

Olen päätynyt siihen tulokseen, että tämä ainainen harmaa sää on syypää jatkuvaan väsymykseen ja apeaan mielentilaan. Syyssateista ei ole mitään iloa kun ei ole edes aurinkoisia välipäiviä jolloin pääsisi sienestämään. Tekisi mieli vetäytyä vain talviunille tai vähintäänkin jäädä nojatuoliin hörppimään teetä ja neulomaan. On niin paljon kaikkea mitä haluaisin neuloa. Haaveena on väkertää Ruska-huivi ja Pomatomus-sukat... mutta ei. Kun toiset päättävät pitkän päivänsä ja suunnistavat kotiin rentoutumaan, tämä tyttö menee kiinan kurssille neljäksi tunniksi opettelemaan kiemuraisia sanoja, joita on lähestulkoon mahdoton lausua. Vaikka kuinka kuuntelen kiinankielisten opettajieni lausuvan sanoja ja ajoittain jopa tiedän miltä niiden pitäisi kuulostaa, suustani pullahtaa aina jotain epämääräistä muminaa ulos oikeiden sanojen sijasta. Toivon kovasti että tilanne helpottaa kurssin edetessä, muuten saan tuskastua joka viikko kuuden tunnin ajan aina joulun tienoille asti.

Ai niin, sen jälkeen kun olen yrittänyt saada kieltäni solmuun neljän tunnin ajan, odottaa kotona vielä reilu sata sivua tenttikirjoja. Voiton puolella ollaan selvästi, mutta kun tentti on huomenna niin satakin sivua tuntuu piiitkältä urakalta.... Aamulla ennen tenttiä vielä menen selvittämään millaista tuhoa hammaspeikot ovat saaneet purukalustossani aikaan viimeisen viiden vuoden aikana. Kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen kun viikonloppu alkaa, tämä viikko on ollut hieman alavireinen. Sääennustekin lupaa ensi viikolla aurinkoa, toivotaan että se pitää paikkansa!

maanantai 20. syyskuuta 2010

Maanantai hiipi nurkan takaa


"Opettaja, minä olen havainnut jotain tärkeätä..."

"Mitä enemmän minä opiskelen, sitä paremmin ymmärrän, kuinka vähän oikein tiedän...." "...mikä pakottaa minut tiettyyn johtopäätökseen..."
"Minä saatan jäädä kotiin huomenna."

Tällaisiin viisauksiin saattaa toisinaan törmätä sarjakuvia lukiessa. Yllättäen kyseessä on lempisarjakuvani Tenavat, ja kyseinen yksinpuhelu on Piparminttu-Pipsan suusta. Tänään voin hyvin samastua Piparminttu-Pipsaan: On nimittäin on juuri sellainen maanantai, jonka vuoksi nimenomaista viikonpäivää parjataan. Väsyttää, enkä usko että juurikaan saamattomampaa olotilaa olisi mahdollista saavuttaa. Päivän ohjelmaan kuuluu kokonaista kaksi luentoa, joille jalkani eivät mystisesti jaksaneet minua raahata.. Onneksi voi lohduttautua muistelemalla mukavaa shoppailuviikonloppua Viherlandiassa ja syysmarkkinoilla!

Jotta äskettäin saatujen hoidokkien (kolme miniruusua ja yksi perhosorkidea) lisäksi ei vahingossakaan jäisi tyhjää tilaa pieneen kämppäämme, teimme tyttöjen kanssa retken Viherlandiaan. Sorruin sitten hommaamaan lisää vihreitä asukkeja neliöitämme täyttämään.





Ihastuin nätteihin ja värikkäisiin pitsilehtiin. Mutta koska yksi uusi ruukku lisää ei ole riittävästi, hommasin myös pikkuruiset piilokukat. Kaverilta saatu maaorkidean pistokas kotiutui väliaikaisesti vanhaan mukiin, koska unohdin ostaa sille ruukun Viherlandian reissulta.





Markkinoilta ei sentään tarttunut yhtä suuria ostoksia mukaan. Kaikkea kivaa sieltä löytyi, kuten esimerkiksi hauskasti muotoiltu löylykauha tuparilahjaksi. Vaikka markkinoilla olisi ollut ostettavaa loputtomasti, itse shoppailua hauskempaa on kuitenkin viettää aikaa hyvässä seurassa. Onneksi joulumarkkinoihin ei ole kuin muutama kuukausi aikaa!

Tämän vuoden syysmarkkinoilla kaksi telttaa jäivät erityisesti mieleen poikkeavan ulkoasunsa takia, nimittäin Pro Agrian teltta (lähinnä upean lehmän takia) sekä kummallinen armeijahenkinen lettuteltta, josta minulla ei ole mitään muistikuvaa aikaisemmilta markkinoilta.