sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Tyttöjen retki kasviostoksille

Tehtiin tänään siskon kanssa shoppailureissu Plantageniin ja Viherlandiaan. Löysin itselleni begonian, jossa on jännät metallinhohtoiset lehdet. Väriä on aika vaikea saada kuvattua oikein, varsinkin kun päivänvalo alkoi jo hiipua kuvaushetkellä. Kaupassa ollessa myös moni muu kasvi oli hilkulla lähteä mukaan, mutta en sitten tällä kertaa ainakaan ottanut mukaani muuta.


Viherlandiasta ostin kumma kyllä kaksi murattia, vaikka en ole koskaan aiemmin saanut niitä menestymään. Toisessa on nätit kaksiväriset lehdet, ja toinen tuli käytännössä kaupan päälle, kun tarjouksessa sai kaksi melkein yhden hinnalla. Muratit pääsivät lasikuvun alle ainakin näin aluksi siltä varalta että niissä on mukana ikäviä kylkiäisiä, kuten Viherlandian ostoksissa usein on. 



Nämä kasvivalinnat eivät ole mitenkään tyypillisiä makuuni, mutta ihastuin väreihin. Tasaista kosteutta vaativat eivät oikein siedä saamaansa vaihtelevaa hoitoa, joten katsotaan miten näiden käy. Toivottavasti lasikupu auttaa. Begonian voisi ehkä istuttaa altakasteluruukkuun, tai vähintään laittaa ruukkuun kastelulinnun.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Ystävänpäivänä

Ystävänpäivänä tapahtui kaikkea jännää. Heräsin uudesta sängystä (vaihdettiin runkopatjat futoniin), pyöräilin toiselle puolella kaupunkia vain yhden pokemonin perässä, kävin ostamassa vaaleanpunaista lankaa (ja huomasin värin ja päivän yhteensopivuuden vasta jälkikäteen), ja jonotin Hanko sushin tarjousruokia pari tuntia. Ilta meni sushimättäjen ja leffailun merkeissä siskon ja sen miehen luona. Ystävänpäivää ei yleensä tule erityisemmin juhlistettua, mutta tämän vuoden päivä taitaa jäädä mieleen pidemmäksikin aikaa!

Kuvia ei tullut otettua mistään, joten kaivoin arkistojen kätköistä räpsyn. Lukot ovat Tammerkosken yllä, todistetusti sielläkin on tullut joskus käytyä (vaikka nykyään sinne tuntuu olevan aina liian pitkä matka kun jäämme joka kerta matkan varrelle Kangasalle). Ystävänpäivä jos mikä on turhauttavan kaupallinen tapahtuma, mutta kun pysähtyy miettimään asiaa, niin tulee aikamoisen onnekas olo. Vähän kuin olisi lottovoitossa voittanut päävoiton; minulla on maailman ihanin ihminen seuranani joka päivä, vaikka en ole tehnyt mitään sitä ansaitakseni! Sitä sopii juhlia vähän väliä eikä vain kerran vuodessa :D


tiistai 31. tammikuuta 2017

Hiljainen tammikuu

Taas on tullut pidetttyä kuukauden blogihiljaisuus. Ehkä blogi kärsii jonkinlaisesta profiloitumisen puutteesta, en haluaisi kesksittyä pelkästään käsityöaiheisiin, mutta en oikein tiedä mistä muustakaan krjoittaisin. Olen kyllä tehnyt käsitöitäkin, mutta en jaksa oikein kuvata niitä. Muutenkaan innostukseni käsityöihin ei ole ollut järin suurta pitkiin aikoihin, teen lähinnä rutiininomaisia neuleita eli perussukkia. 

Muuten kuin käsitöiden saralla on tapahtunut vähän inspiroivempia juttuja. On ollut mukavan talvinen tammikuu, ja olen päässyt jo järven jäälle luistelemaan useamman kerran (hiihtäminen on sitten asia erikseen, sitä varten ei ole oikein kunnolla lunta). Myös uusia makuelämyksiä on tullut vastaan. Pääsin muun muassa maistamaan ensimmäistä kertaa ikinä fondueta siskoni gourmet-keittiössä. Tuli mieleen lapsuuden Asterix-sarjakuva ja juustolan sukkamehuhajut. Fondue oli yllättävän voimakkaan hajuista, vaikka vahvoista juustoista tykkäänkin. Ruoka-aiheista jatkaakseni täytyy vähän hehkuttaa uutta teekauppaa keskustassa: tänne on hiljaittain avattu TakeT, take away-periaatteella toimiva teekauppa, jossa on ihanaa teetä ja mukavat myyjät. Olen aivan koukussa! Nyt vaan pitäisi juoda teevarastoja nopeammin tyhjäksi, että kehtaisi ostaa uutta tilalle.



tiistai 20. joulukuuta 2016

Tule joulu kultainen

Kirkkopuiston komea joulukuusi

Meillä ollaan jouluisissa tunnelmissa, vaikka ulkona onkin kurakeli. Ostin pienen muovikuusen ja lasisia palloja siihen, ja ne pääsivät jo olohuoneeseen ihasteltavaksi jokunen päivä sitten. Mitäpä sitä panttaamaan joulukuusta, kun ei kuitenkaan olla kotona jouluna katselemassa sitä. Muut joulukoristeet ovat tosin vielä laatikossa odottamassa ripustamista.

Innostuin myös joulukorttiaskartelusta, ja hamstrasin jopa lisää askartelutarvikkeita (mm. lumihiutalekuvioleikkurin). Kortteja tuli vähän yli postitustarpeenkin, kun ei enää ole mummoja tai isotätejäkään elossa ja postitettavien lista lyhenee... Yritin myös askarrella kortteja, joihin ei tulisi mitään maalauksia tai piirrustuksia, mutta en ole harjoitellut sitä tarpeeksi, kun oli aika ideaton olo. Niinpä kaivoin taas vesivärit esille, tuleepahan niillekin edes jotain käyttöä pitkästä aikaa.

Tirppoja, poro ja paljon lumihiutaleita!

Ehdin jo iloita valkeasta joulusta, mutta saa nyt nähdä sulaako kaikki pois taas aatoksi. On ollut mukavan paljon lunta ja melko mukavat kelit muutenkin viime aikoina lähipäiviä lukuunottamatta. No, jos ei tule valkea joulu niin toivottavasti sitten kultainen!

lauantai 3. joulukuuta 2016

Valmistuneita sukkia

Olen erittäin laiska päättelemään, joten päättelyä vaille valmiita sukkia on pyörinyt nurkissa jo jonkun aikaa. Keltaraitaiset sukat tosin ovat olleet jo käytössä monta viikkoa, mutta muut ovat odottaneet vuoroaan kauan. En edes muista tarkalleen milloin ne on neulottu, kirjoneuleraitaiset ainakin kesällä, ja kahdet muut joskus sitä ennen. Itse en juurikaan tarvitse lisää villasukkia, joten ei ole ollut mikään kiire saada niitä käyttöön. Näistä yksiväriset menevät varmaan siskolle, mutta punaraitaiset ovat vähän tiukat ja siis käyttäjää vailla. Jos olisin ollut vähän skarpimpi niin ne olisi voinut laittaa jonnekin joulumyyjäisiin hyväntekeväisyyteen, mutta en tiedä ehtiikö enää täksi jouluksi.

Valkoiset sukat on tehty 7-veljeksestä (ja kylläpä se tuntuu aivan kamalan paksulta sekä neuloa että käyttää), pinkit ja kirjoneuleiset on Regiaa. Nuo pinkit on muuten monta kertaa puretut, kun kokeilin monta ohjetta jotka ei sitten mielyttäneetkään. Lanka oli niin kiharaa, että piti käyttää sukat pesukoneen kautta heti valmistuttuaan. Kaiken lisäksi olin vielä ajatuksissani jättänyt jalkaosaan enemmän silmukoita kuin varteen, mutta ehkä nuo silti jalkaan saa.





keskiviikko 23. marraskuuta 2016

Kädentaitomessut


Kävin ensimmäistä kertaa Pirkkalassa kädentaitomessuilla. Juurikaan kuvia ei tullut napattua, kun monessa kojussa oli kuvaus kielletty, mutta kännykällä räpsin kuvia näistä sukkakisan tuotoksista. Olimme mesuuilla lauantaipäivän, mutta se tuntui vähintään vuorokaudelta. Vähän vähemmälläkin olisi siis pärjännyt.

Olen kerran aikaisemmin käynyt Pirkkalan messukeskuksessa, mutta en muistanut kuinka valtavan iso se on. Osasin odottaa ruuhkaa, mutta silti yllätyin kun jouduimme kävelemään ehkä kauimmalta parkkipaikalta monta minuuttia sateessa halliin. Yllätyin myös siitä, kuinka monessa paikassa ei voinut maksaa kortilla. En ollut varannut erikseen käteistä, koska menin lähinnä katselemaan enkä ostelemaan. No, se ei ollut ehkä kovin fiksu veto, varsinkin kun kaikki pankkikortit eivät edes toimineet ruuhkan takia. Onneksi oma op-korttini toimi, että pystyi sentään käyttämään muovirahaa.

Olin siinä käsityksessä, että messuilla ei ollut erityisemmin suuria aleja, mutta olisihan vaikka niitä kahden euron kirjoja ja askartelukojuja voinut katsoa paremminkin läpi. Kävi vain niin, että ensimmäisessä hallissa ostin heräteostoksena lampaantaljan itselleni, enkä sitten oikein raaskinutkaan mitään ostella sen jälkeen. Ostin sen lisäksi lähinnä pyöröpuikkoja alesta sekä kaksi muovista, avattavaa joulupalloa. Messutungoksessa en edes osannut miettiä mitä kaikkea oikeasti halusin, ja aloin epäillä omaa harkintakykyäni tavanomaista enemmän. Keramiikka-ja lasikoriste-esineet (lähinnä joulukoristeet) jäivät vähän kaihertamaan, kun niistä katselemistani en sitten ostanut mitään.

Lankoja en edes katsellut vakavasti. Ainoastaan nokkossukkalankaa olisin voinut ostaa, mutta sitä ei tullut vastaan. Viikonlopun ohjelmaan kuului muutenkin mummilta perintönä jääneiden lankojen läpikäyminen, ja tuntuu siltä että itselläkin alkaa olla lankaa loppuelämän tarpeisiin. Mummilla oli yhden lankakaupan verran lankoja, mutta niitä oli säilytetty ties missä varastossa, ja valtaosa haisee naftaliinilta. Ihan harmittaa, kun niin paljon lankoja on jäänyt heitteille, ne olisivat voineet ilahduttaa useaa käsityöihmistä jos eivät olisi olleet varastossa jemmattuna monta vuotta. Sitä alkaa kriisiytyä oma suhde tavaraan, eikä uskalla enää ostaa huolettomasti mitään, mikä ei mene välittömästi käyttöön. "Mummin lankakaupsta" lähti mukaan pari kalalankaa sekä beigeä vyötteetöntä mohair/angoralankaa. Myös muutamat puikot nappasin itselleni.

Etukäteen kaverini vinkkasi, että messuilta saa eniten ideoita (eikä niinkään tarjoustuotteita), mutta tuntuu että ehdin jo unohtaa suurimman osan inspiroivista jutuista välittömästi messuilta lähdettyä. Tuli ähky tai Simmelin sanoin kyllääntyminen, aivot lakkasivat rekisteröimästä kaikkea ympärillä olevaa yksityiskohtaa. Jos tuonne menee ensi vuonna, niin perjantai tai sunnuntai voisi olla parempia messupäiviä. Lisäksi olisi hyvä mennä heti ovien avauduttua ettei tulisi niin kiire käydä läpi kaikkia halleja.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Polvisukat


Äiti toivoi polvisukkia, niin olen kovasti etsinyt ohjetta sellaisia varten. En ole tehnyt kuin ehkä yhdet polvisukat ikinä, ja nekin paksusta sukkalangasta, niin halusin selkeän ohjeen, ettei kaikki aika mene säätämiseen. Pitkän etsinnän jälkeen löysin polvisukan ohjeen siskoni Rakas villasukka-kirjasta. Kirjan neljästäkymmenestä ohjeesta voisi tehdä muutkin sukat polvipituisten Sisusukkien lisäksi. 

Aloitin jo vartta ja ehdin purkaakin sen kerran. Sitten aloitin toistamiseen neulomalla mukaan ohutta elastista nauhaa, jota joskus tuli tilattua Karnaluksista. Nyt kun vartta on neulottuna 7 cm. se on liian löysä ja varmaan tipahtaa nilkkoihin ensimmäisen käytön jälkeen. Pitää mennä huomenna ostamaan pienemmät sukkapuikot, kun näemmä 2,5mm on pienimmät mitä tällä hetkellä omistan. Ohjeen puikkosuositus on 2-3mm, näemmä tarvitsen aina pienemmän puikkokoon. No, jospa uusien puikkojen kanssa sitten sukka etenisikin ilman purkua...