keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

My little pony-illallinen


Pidimme siskon ja lankomiehen kanssa teemaillallisen viikonloppuna. Tarkoitus oli käyttää pakkasesta pois hevosenliha, jota saimme jo jonkin aikaa sitten tuttavan hevosen mentyä teuraaksi. Siitäpä lähti sitten idea illan teemaan: My little pony. Glitterit ja kakkukoristeet jäivät hommaamatta, mutta innostuimme kuitenkin askartelemaan pahvisia koristeita (harmi kun niistä tuli otettua vain huonoja kännykkäkuvia). Myös piirretyn tunnari saattoi soida jokusen kerran illan aikana...

Pääruoka eli hevosenlihapullat ja muusi ei oikein ollut kuvauksellinen, eikä sille uhrattu edes koristeita. Kun olimme pistelleet poskeen hepan, söimme sen rehutkin eli porkkanat. Ne olivat tosin muffinsin täytteenä. Teimme porkkanakakkutaikinan muffinsivuokiin, ja päälle tuli minivaahtokarkkeja ja nonparelleja. Jotenkin innostuimme siskon kanssa yllättävän paljon tästä teemaillallisesta, oli hauskaa väkertää asioita yhdcssä. Mitähän kivaa illallisteemaa sitä keksisi seuraavaksi...

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Härkäpapurouhe kokeilussa: härkäpapubolognese


Ostin uteliaisuuttani kokeeksi Verson härkäpapurouhetta. Kasvisrouheet eivät ennestään kuulu käyttämieni raaka-aineiden listalle, joten en tiennyt kunnolla mitä odottaa. Paketin kyljessä sanotaan, että härkäpapurouhetta käytetään samalla tavalla kuin soijarouhettakin, mutta tällaiselle soijarouhetta käyttämättömälle kokille tieto ei varsinaisesti auttanut sen kummemmin. Mielessäni oli jonkinlainen epäselvä visio siitä, että härkäpapurouhetta voin jatkossa ripotella ruokiin korvaamaan jauhelihaa. Ainakin lasagne maistuu oikein hyvältä ilman lihaakin, joten miksei muutkin ruuat.

Tässä yksi päivä kokeilin papubolognesea. Yhtään jauhelihaa ei ollut saatavilla sillä hetkellä, joten tein pelkän kasvisversion. (Paketin ohjeessa neuvotaan myös korvaamaan aluksi vain osa lihasta papurouheella, jotta makuun tottuu.) Haudutin ruokaa hieman kauemmin kuin lihaversiota, mutta silti rouhe tuntui vähän kuivakalta ja jauhoiselta. Sanoisin, että koostumus oli ehkä suurempi miinus kuin maku. Tykkään pavuista muutenkin, joten en ole aivan varma miten tämä rouhe on parempi kuin säilötyt pavut, joissa olisi sama maku paremmalla koostumuksella. Ehkä uuniruuissa tämä rouhe voisi toimia paremmin.

Fiilis: ei mitään gourmet-ruokaa, mutta menettelee paremman puutteessa.

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Perussukkaa varpaista varsiin

Perussukkia on helppo tehdä silloin, kun ei keksi oikein muutakaan neulottavaa. Siskot kuluttavat enemmän villasukkia kuin minä, niin on sentään joku jolle tehdä näitä käyttöön. Harmaissa sukissa on joku Regian viidakkokuosi sekä valkoinen lanka, kaksi muuta kirjavaa ovat Austermann Steppiä.





Kokeilin ensimmäistä kertaa neuloa sukat kärjestä aloittaen. Ohjetta katselin Ullaneuleen sivuilta. Olen pitkään suunnitellut tämän tekniikan opettelua, että saisi paremmin langat mitoitettua. Näiden sukkien perusteella en kuitenkaan tykästynyt tekniikkaan. Tykkään normaalisti ranskalaisesta kantapäästä, mutta tässä kantapää tuntuu jotenkin väljemmältä. Myös sukansuuta on vaikea saada sopivan väljäksi mutta silti nätin näköiseksi. Ehkä erilaisella kantapäällä näitä voisi harkita joskus uusintaan...


Tein myös keltaisesta Nallesta vähän tavallista paksummat sukat. Varteen tuli valepalmikkoa. Kantapäähän en tehnyt vahvistettua neuletta, vaikka siihen on oma silmä tottunut enemmän kuin sileään kantapäähän. Järkeilin että sukat eivät kuitenkaan ikinä kulu kantapäistä ensimmäisenä, vaan yleensä aina päkijöistä. Tai sitten jos kyse on minun sukista, ne vain nyppyyntyvät ja viruvat ja kyllästyn niihin ennen kuin ovat mistään kohti varsinaisesti puhki. 

Keltainen on väriterapiaa parhaillaan. Varmaan siksi lankalaarista löytyi keltaista Nallea sekä 7-veljestä. Jälkimmäisestä voisi ehkä tehdä pipon, koska sukkien tekeminen niin paksusta langasta tuntuu jotenkin epämukavalta. Seuraavaksi sukkaprojektiksi haaveilen kirjoneuletta, jos vaan löytyisi sopivat väriyhdistelmät.


sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Tyttöjen retki kasviostoksille

Tehtiin tänään siskon kanssa shoppailureissu Plantageniin ja Viherlandiaan. Löysin itselleni begonian, jossa on jännät metallinhohtoiset lehdet. Väriä on aika vaikea saada kuvattua oikein, varsinkin kun päivänvalo alkoi jo hiipua kuvaushetkellä. Kaupassa ollessa myös moni muu kasvi oli hilkulla lähteä mukaan, mutta en sitten tällä kertaa ainakaan ottanut mukaani muuta.


Viherlandiasta ostin kumma kyllä kaksi murattia, vaikka en ole koskaan aiemmin saanut niitä menestymään. Toisessa on nätit kaksiväriset lehdet, ja toinen tuli käytännössä kaupan päälle, kun tarjouksessa sai kaksi melkein yhden hinnalla. Muratit pääsivät lasikuvun alle ainakin näin aluksi siltä varalta että niissä on mukana ikäviä kylkiäisiä, kuten Viherlandian ostoksissa usein on. 



Nämä kasvivalinnat eivät ole mitenkään tyypillisiä makuuni, mutta ihastuin väreihin. Tasaista kosteutta vaativat eivät oikein siedä saamaansa vaihtelevaa hoitoa, joten katsotaan miten näiden käy. Toivottavasti lasikupu auttaa. Begonian voisi ehkä istuttaa altakasteluruukkuun, tai vähintään laittaa ruukkuun kastelulinnun.

keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Ystävänpäivänä

Ystävänpäivänä tapahtui kaikkea jännää. Heräsin uudesta sängystä (vaihdettiin runkopatjat futoniin), pyöräilin toiselle puolella kaupunkia vain yhden pokemonin perässä, kävin ostamassa vaaleanpunaista lankaa (ja huomasin värin ja päivän yhteensopivuuden vasta jälkikäteen), ja jonotin Hanko sushin tarjousruokia pari tuntia. Ilta meni sushimättäjen ja leffailun merkeissä siskon ja sen miehen luona. Ystävänpäivää ei yleensä tule erityisemmin juhlistettua, mutta tämän vuoden päivä taitaa jäädä mieleen pidemmäksikin aikaa!

Kuvia ei tullut otettua mistään, joten kaivoin arkistojen kätköistä räpsyn. Lukot ovat Tammerkosken yllä, todistetusti sielläkin on tullut joskus käytyä (vaikka nykyään sinne tuntuu olevan aina liian pitkä matka kun jäämme joka kerta matkan varrelle Kangasalle). Ystävänpäivä jos mikä on turhauttavan kaupallinen tapahtuma, mutta kun pysähtyy miettimään asiaa, niin tulee aikamoisen onnekas olo. Vähän kuin olisi lottovoitossa voittanut päävoiton; minulla on maailman ihanin ihminen seuranani joka päivä, vaikka en ole tehnyt mitään sitä ansaitakseni! Sitä sopii juhlia vähän väliä eikä vain kerran vuodessa :D


tiistai 31. tammikuuta 2017

Hiljainen tammikuu

Taas on tullut pidetttyä kuukauden blogihiljaisuus. Ehkä blogi kärsii jonkinlaisesta profiloitumisen puutteesta, en haluaisi kesksittyä pelkästään käsityöaiheisiin, mutta en oikein tiedä mistä muustakaan krjoittaisin. Olen kyllä tehnyt käsitöitäkin, mutta en jaksa oikein kuvata niitä. Muutenkaan innostukseni käsityöihin ei ole ollut järin suurta pitkiin aikoihin, teen lähinnä rutiininomaisia neuleita eli perussukkia. 

Muuten kuin käsitöiden saralla on tapahtunut vähän inspiroivempia juttuja. On ollut mukavan talvinen tammikuu, ja olen päässyt jo järven jäälle luistelemaan useamman kerran (hiihtäminen on sitten asia erikseen, sitä varten ei ole oikein kunnolla lunta). Myös uusia makuelämyksiä on tullut vastaan. Pääsin muun muassa maistamaan ensimmäistä kertaa ikinä fondueta siskoni gourmet-keittiössä. Tuli mieleen lapsuuden Asterix-sarjakuva ja juustolan sukkamehuhajut. Fondue oli yllättävän voimakkaan hajuista, vaikka vahvoista juustoista tykkäänkin. Ruoka-aiheista jatkaakseni täytyy vähän hehkuttaa uutta teekauppaa keskustassa: tänne on hiljaittain avattu TakeT, take away-periaatteella toimiva teekauppa, jossa on ihanaa teetä ja mukavat myyjät. Olen aivan koukussa! Nyt vaan pitäisi juoda teevarastoja nopeammin tyhjäksi, että kehtaisi ostaa uutta tilalle.



tiistai 20. joulukuuta 2016

Tule joulu kultainen

Kirkkopuiston komea joulukuusi

Meillä ollaan jouluisissa tunnelmissa, vaikka ulkona onkin kurakeli. Ostin pienen muovikuusen ja lasisia palloja siihen, ja ne pääsivät jo olohuoneeseen ihasteltavaksi jokunen päivä sitten. Mitäpä sitä panttaamaan joulukuusta, kun ei kuitenkaan olla kotona jouluna katselemassa sitä. Muut joulukoristeet ovat tosin vielä laatikossa odottamassa ripustamista.

Innostuin myös joulukorttiaskartelusta, ja hamstrasin jopa lisää askartelutarvikkeita (mm. lumihiutalekuvioleikkurin). Kortteja tuli vähän yli postitustarpeenkin, kun ei enää ole mummoja tai isotätejäkään elossa ja postitettavien lista lyhenee... Yritin myös askarrella kortteja, joihin ei tulisi mitään maalauksia tai piirrustuksia, mutta en ole harjoitellut sitä tarpeeksi, kun oli aika ideaton olo. Niinpä kaivoin taas vesivärit esille, tuleepahan niillekin edes jotain käyttöä pitkästä aikaa.

Tirppoja, poro ja paljon lumihiutaleita!

Ehdin jo iloita valkeasta joulusta, mutta saa nyt nähdä sulaako kaikki pois taas aatoksi. On ollut mukavan paljon lunta ja melko mukavat kelit muutenkin viime aikoina lähipäiviä lukuunottamatta. No, jos ei tule valkea joulu niin toivottavasti sitten kultainen!