keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Viljelypalstan valmistelua


Tänä kesänä minä ja kaverini mennään kuokkimaan siskoni vuokraamalle viljelypalstalle. Viime vuonna palstaviljely ei oikein startannut kunnolla, ja se jäi kasvamaan rikkaruohoa yhtä penkkiä lukuunottamatta. Nyt olemme suunnitelmallisesti kasvattamassa rehuja kolmistaan koko rahan edestä. Palstat on vasta parisen päivää sitten merkitty, joten esikasvatus on kestänyt aika monta viikkoa jo. Parvekkeella kasvaa maata pitkin harvalehtisiä hujoppeja, jotka eivät ole saaneet sisällä tarpeeksi valoa kylmien ilmojen takia.


Nyt kun palstan käyttöaste on kasvamassa eksponentiaalisesti, teimme jopa suunnitelman mitä istutetaan mihinkin. (Toki palsta on ollut siskoni käytössä jo useamman vuoden, mutta minä en ole aiemmin innostunut osallistumaan siihen.) Suunnitelma meni tosin jo kerran uusiksi, saa nähdä miten paljon uudempi suunnitelma elää vielä istutusvaiheessa. Kumppanuuskasvit olivat minulle täysin tuntematon asia, johon en ole perehtynyt aiemmin. Epäilen tosin että aikaisemmin kiinnostus oli niin vähäistä etten ole kuunnellut vaikka siitä olisi tullut puhettakin joskus. Olen aina ollut sitä mieltä, että palstaviljely on ajan- ja rahanhukkaa, ja kaupasta saa paljon helpommin ja halvemmalla riittävästi kasviksia. Jostain syystä joku viljelykärpänen on päässyt puraisemaan, ja olen hieman hämmästynyt siitä miten innoissani olen palstasta.


Kävin tänään ostamassa tarjouksesta kahdeksan pakettia puutarhamultaa. Sitä tuli yhteensä 360 litraa. Auton tavaratila täyttyi kokonaan, ja perässä oli aika paljon painoa ajaessa. En uskalla jättää palstalle oikein mitään valvomatta lojumaan, joten multasäkit piti roudata varastoon ja sieltä sitten kantaa palstalle sitä mukaa kuin istuttaa asioita. Palsta on onneksi kivenheiton päässä: tarkempi tutkailu karttaan paljastaa että etäisyyttä on puolisen kilometriä. Sen pituinen matka, että lähtiessä kuvittelee jaksavansa kantaa ties mitä kerralla, mutta ne kuitenkin alkavat painaa yllättävän paljon ennen kuin pääsee perille.

Viime vuonna maa-artisokka oli menestys (vaikka erehdyinkin nolosti tuhoamaan naapuripalstan auringonkukat satoa korjatessa), joten ostin mukuloita reilusti tällä kertaa. Tämän vuoden uusi kokelas on mustajuuri. Siinä onkin lisää haastetta, kun se vaatii syvyyttä 40cm ja läpäisevän maan. Palstahan on maaperältään hyvin savinen, joten jos tulee taas kovin märkä kesä, mustajuurille saa sanoa hyvästit. Mustajuuri on myös hidaskasvuinen, joten en odota kovin suurta satoa palstalta joka kynnetään jo syyskuussa. Jospa äidin saisi suostuteltua lohkaisemaan pihastaan alueen mustajuurille, niin voisin kasvattaa siellä näitä hieman enemmän. Äiti raukka, minä ja siskoni koitamme joka kesä istuttaa omia kasveja pihaan. Tähän mennessä en ole vielä saanut lyötyä läpi karhunvatukkaa tai parsaa, eikä monivuotisia kasveja ei oikein voi salavihkaa viljellä sinne tänne :)

tiistai 23. toukokuuta 2017

Testissä nyhtökaura

Ostin alelaarista nyhtökauraa ihan mielenkiinnosta. Sitä on niin paljon hehkutettu, mutten ole syönyt sitä aiemmin missään. Ostin tomaatti-paprika-maustettua kauraa (koska muita makuvaihtoehtoja ei ollut jäljellä), mutta piti hieman etsiä netistä reseptejä, kun ei ollut oikein hajua mitä siitä voi valmistaa. 

Huomasin vasta pakettia aukaistessa, että etiketissä on muutama reseptikin mukana. Tein nyhtökaurasta "lihapullia", tai pikemminkin lihattomia pullia. Taikinaan laitoin samoja aineksia kuin jauhelihaversioonkin, eli mausteita ja vähäsen kauraleseitä. Kerman korvasin muutamalla ruokalusikallisella maustamatonta jogurttia, kun sellainen oli jääkaapissa avattuna. 

Pullien paistaminen oli jännää hommaa. Taikina oli kovin pehmeää, vaikka pullia paistoi pannulla pitkäänkin. Ruskistuneen kuoren alta paljastui kuitenkin hieman jauhomainen koostumus. Ehkä ohjeen mukaiset kaksi kananmunaa olivat liikaa, tai sitten nyhtökauran ominaisuutena on erikoinen koostumus. Odotin että pullista tulisi jotakin falafelin kaltaisia pyöryköitä, mutta ehkä se vaatisi friteeraamista. Maku sentään on parempi kuin härkäpapurouheessa.

Ehkäpä nämä kasvisruuat vaatisivat useampia kokkauskertoja ja sopivien reseptien löytämistä, mutta vähän on sellainen fiilis että helpommalla pääsee kun ostaa vain lihaa. Pitäisi ehkä kutsututtaa itsensä jonkun kasvissyöjän kotiin ruoka-aikaan, että innostus kasvisruokaan vähän kohenisi. Haluaisin syödä ekologisemmin, mutta tuntuu että kuitenkin nirsoilen turhan paljon varsinkin ruuan koostumuksen suhteen. Fiilis nyhtökaurastakin tällä perusteella on melko samanlainen kuin härkisrouheesta: sitä syö jos ei ole muuta tarjolla, mutta mitään herkkua se ei ole.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu!





Tänä vuonna toukokuu ei ole ollut kovin keltainen, pikemminkin harmaa. Kuvat on otettu samalla viikolla, eli aika laidasta laitaan maisemat muuttuvat. Esikasvatan palstalle ja parvekkeelle lähinnä vihreitä lonkeroita, joista toivon mukaan on muuksikin kuin rikkaruohoksi. Viikonloppuna sentään näkyi jo perhosia ja kukkia, ja perjantain sääennuste lupaa +21C joten ehkäpä kesäkengille tulee pian käyttöä!


lauantai 15. huhtikuuta 2017

Pääsiäismunia

Pääsiäinen ei ole ennen ollut mikään kovin iso sisustusjuhla, mutta tässä muutaman viime vuoden aikana on huomattavissa jonkinlainen kehityskaari sellaista kohti.  Pääsiäinen voi olla yksi hyvä syy juhlia kevään tuloa ja koristella kotia. Ja pääsee näpertämään koristeita ja syömään hyvää ruokaa (tykkään mämmistä ja lampaanlihasta, nam!).

Löysin Tigeristä puisia koristemunia, ja innostuin niiden maalaamisesta niin paljon, että piti käydä hamstraamassa lisää. Ostin yhteensä kuusi munaa, kun ei tiedä saako niitä enää pääsiäisen jälkeen. Väkersin maalauksen kanssa niin paljon, että monen tunnin jälkeen sain vihdoin kaksi pääsiäismunaa valmiiksi (tai no, lakkaus tai jokin muu suoja pitää vielä laittaa maalin päälle).

Innostuin selaamaan Pinterestistä niin paljon kaikkia ihania pääsiäismunia, että maalaisin varmaan yhtenään ellei hartiat olisi suurin piirtein tulehtumispisteessä. Huomasin myös että akryylivärini ovat jokseenkin parasta ennen-päiväyksensä nähneet. Yksi lensi jo roskiin, ja sinne päätynee yksi jos toinenkin tuubi lähiaikoina. Maalatessa myös tarvisin jotain muuta välinettä kuin pensseliä, kun pienet yksityiskohdat eivät aina onnistu pensselillä. Kokeilin sukkapuikkoa ja virkkuukoukkua, mutta joku vielä pienempikärkinen olisi tarpeen.

Pakkasin maalit kaappiin tältä erää, kun ruokapöytä on kiva saada muuhunkin käyttöön. Löysin myös viime vuonna taittelemani pupuorigamit, ne pääsivät pääsiäismunien kavereiksi. Jos näpertelyintoa löytyy vielä syksypuolella, niin joskus aiemmin hamstraamat massapallot odottavat vielä korkkaamista. Pitänee tosin sitä ennen keksiä jo mahdollisimman paljon käyttökohteita maaleille. Neljä puista munaakin jäi ensi vuoden puuhiksi. Nyt voi hiljentyä nauttimaan pääsiäisestä.


perjantai 31. maaliskuuta 2017

Päivän löyty: Idätyslaatikko

Tein tänään löydön: muovisen idätyslaatikon. Löysin laatikon Sokoksen kasviosastolta ja nappasin mukaani. Tykkään syödä mungpavun ituja, mutta niitä on vähän hankalaa huuhdella purkeissa idättäessä. Tähän asti olen idättänyt erilaisissa astioissa papuja, mutta huuhdellessa kannen välistä lorahtaa toisinaan sellainen määrä papuja, etten yhtään ihmettelisi vaikka joku kaunis päivä viemäristä kasvaisi pavunvarsi.

Valmiita idätysastioita ei ole aikaisemmin tullut vastaan mielestäni kohtuuhintaisina, joten tämä alle viiden euron laatikko tuli tarpeeseen. Laatikon alaosa on siis ritilää, joten huuhtelu käy helposti. Liottaminen taasen onnistuu kääntämällä laatikon ylösalaisin. Ensimmäisen testikerran jälkeen tosin tiedän vasta paremmin onko tämä nyt todella hyvä, vai tuleeko jotain kummallisia käytettävyysongelmia vastaan. 
Idätyslaatikko
Idätyslaatikko (kuva Pavunvarresta)


Kuvaa etsiessä huomasin, että laatikoita saa ostettua myös Pavunvarresta. No, meillä päin sellaista ei ole lähettyvillä, joten kivaa että Sokokselta löytyi. Nyt voi syödä entistä enemmän aasialaisia nuudelikeittoja ja wokkeja, nam!

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

My little pony-illallinen


Pidimme siskon ja lankomiehen kanssa teemaillallisen viikonloppuna. Tarkoitus oli käyttää pakkasesta pois hevosenliha, jota saimme jo jonkin aikaa sitten tuttavan hevosen mentyä teuraaksi. Siitäpä lähti sitten idea illan teemaan: My little pony. Glitterit ja kakkukoristeet jäivät hommaamatta, mutta innostuimme kuitenkin askartelemaan pahvisia koristeita (harmi kun niistä tuli otettua vain huonoja kännykkäkuvia). Myös piirretyn tunnari saattoi soida jokusen kerran illan aikana...

Pääruoka eli hevosenlihapullat ja muusi ei oikein ollut kuvauksellinen, eikä sille uhrattu edes koristeita. Kun olimme pistelleet poskeen hepan, söimme sen rehutkin eli porkkanat. Ne olivat tosin muffinsin täytteenä. Teimme porkkanakakkutaikinan muffinsivuokiin, ja päälle tuli minivaahtokarkkeja ja nonparelleja. Jotenkin innostuimme siskon kanssa yllättävän paljon tästä teemaillallisesta, oli hauskaa väkertää asioita yhdcssä. Mitähän kivaa illallisteemaa sitä keksisi seuraavaksi...

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Härkäpapurouhe kokeilussa: härkäpapubolognese


Ostin uteliaisuuttani kokeeksi Verson härkäpapurouhetta. Kasvisrouheet eivät ennestään kuulu käyttämieni raaka-aineiden listalle, joten en tiennyt kunnolla mitä odottaa. Paketin kyljessä sanotaan, että härkäpapurouhetta käytetään samalla tavalla kuin soijarouhettakin, mutta tällaiselle soijarouhetta käyttämättömälle kokille tieto ei varsinaisesti auttanut sen kummemmin. Mielessäni oli jonkinlainen epäselvä visio siitä, että härkäpapurouhetta voin jatkossa ripotella ruokiin korvaamaan jauhelihaa. Ainakin lasagne maistuu oikein hyvältä ilman lihaakin, joten miksei muutkin ruuat.

Tässä yksi päivä kokeilin papubolognesea. Yhtään jauhelihaa ei ollut saatavilla sillä hetkellä, joten tein pelkän kasvisversion. (Paketin ohjeessa neuvotaan myös korvaamaan aluksi vain osa lihasta papurouheella, jotta makuun tottuu.) Haudutin ruokaa hieman kauemmin kuin lihaversiota, mutta silti rouhe tuntui vähän kuivakalta ja jauhoiselta. Sanoisin, että koostumus oli ehkä suurempi miinus kuin maku. Tykkään pavuista muutenkin, joten en ole aivan varma miten tämä rouhe on parempi kuin säilötyt pavut, joissa olisi sama maku paremmalla koostumuksella. Ehkä uuniruuissa tämä rouhe voisi toimia paremmin.

Fiilis: ei mitään gourmet-ruokaa, mutta menettelee paremman puutteessa.