sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kramsunkadun Teeleidi


Teeleidi muutti Lutakosta pois ja avasi yliopiston kulmilla uuden teehuoneen. Lutakon Teeleidi oli hieno, tunnelmallinen paikka, mutta eipä uusi paikkakaan siitä toiseksi jää. Talo on pramea ja piha paljon hienompi kuin entisessä paikassa. Onneksi Teeleidi pääsi muuttamaan näin tunnelmallisiin tiloihin.

Unohdin ottaa kameran mukaan, ja kännykästä löytyi vain pari kuvaa. Sisätiloissa viehättää vanhojen huonekalujen lisäksi iäkkäät huonekasvit: kiinanruusu on suorastaan puu, ja lehtikaktuskin oli halkaisijaltaan varmaan puolimetrinen. Pöytiä koristivat luonnonkukat ja kurttulehtiruusut.

Menin kaverin kanssa avajaispäivänä teelle, ja paikka oli niin täynnä että saimme odotella teekannua tunnin verran. Kuumana päivänä vanha talo oli tukalan kuuma, ja olo oli kuin huonosti lämmitetyssä saunassa. Miinusta tuli kyllä siitä, ettei sisätiloissa ollut tuulettimia eikä ikkunoita raollaan, joten ilma oli seisovaa. Myös tee oli laihaa, vielä laihempaa kuin yleensä. Ehkäpä ruuhka vaikutti asiaan.

Uusi sijainti varmaankin houkuttelee paljon yliopistoväkeä, meneehän tästä taukoamatta opiskelijoita ohi. Itselle sijainti on huonompi kuin Lutakossa. sillä nyt se ei ole koskaan matkan varrella. Paikka on siinä mielessä harmillinen, ettei mistään kautta pääse perille ilman jyrkkää ylämäkeä. Mennessä pihassa olikin autolla liikkeellä vanhempaa väkeä, joten ei niin ketteräjalkaiset saattavat tarvita autokyytiä pihaan asti.  Pihan puolella ei pyöräilijöiden harmiksi ollut suunniteltu tilaa pyöräparkille. Toisaalta harvoin varmaan on niin paljon ruuhkaa pihassa kuin avajaispäivänä, joten ehkä pyöräparkin puuttuminen ei ole mikään ongelma normaalisti. Itse rakennus on vanhaan Teeleidin tilaan verrattuna helpompi ympäristö liikkua, kun kaikki on yhdessä kerroksessa. Muutenkin tila tuntuu väljemmältä verrattuna Lutakon tiloihin.

Huomasin että lapsivieraat tykkäsivät kovasti pihasta. Tilaa riittää juoksenteluunkin, ja vähän väliä joku keskenkasvuinen kurkisti puun, pensaan tai ladon takaa. Olisin varmaan itsekin lapsena viihtynyt moisessa ympäristössä, vaikka silloin en teetä osannut arvostaakaan. Jotenkin ruusujen tuoksusta ja vanhojen puiden huminasta tuli lapsuus mieleen. Tänne voisin tuoda vanhemmat teelle seuraavan kerran kun tulevat Jyväskylään. Parasta Teeleidissä on tunnelma, tänne kannattaa tulla ihan vain ihastuttavan ympäristön takia!




perjantai 30. kesäkuuta 2017

Virkkausprojekti raakasilkistä

Olen väsännyt jo jonkusen kuukauden virkattua toppia raakasilkistä. Halusin käyttää johonkin mummilta jäänyttä raakasilkkilankaa, mitä on paaaaljon... Lanka on kai tarkoitettu pitsinnypläykseen tai kirjontaan ohuutensa puolesta, joten jonkinmoisen virkkaukseen tai neulontaan järkevän paksuuden saamiseksi pitää käyttää sitä kolmin-tai nelinkertaisena. Neuletiheydestä ei sitten voi puhuakaan samassa lauseessa, kun vähän väliä tulee paksumpia ja ohuempia kohtia, ja jokaisessa langassa miten sattuu.

Kokeilin aluksi neuloa silkkiä, mutta luovutin kun neule oli todella ryhditöntä ja kaiken lisäksi pinta tarttui jatkuvasti sormiin ja milloin mihinkin kiinni. Päädyin siis virkkaamaan. Sitä varten piti vielä hakea uusi metallinen virkkuukoukkukin, koska bambukoukku ei oikein sopinut takertuvaan lankaan. Aikani Ravelryn ohjeita selattuani totesin ettei oikein mitään valmista ohjetta löytynyt. Nappasin yhdestä sormikasohjeesta pitsikuvion, jota käytin toppiin. Ohje löytyy Yulin käsityöblogista, jossa näyttää olevan muitakin kiinnostavia virkkausohjeita. En kovin usein virkkaa, mutta silloin kun tartun koukkuun tykkään näistä piirretyistä kaavioista.




Toppia olen tainnut purkaa enemmän kuin saada valmista tehtyä. Moneen kertaan tuli väärän kokoinen ties mistä kohtaa. Nyt toppi on viimeistelyä vaille valmis, vain pääntien reunus ja päättely uupuu. Tarkoituksena oli tehdä hieman A-linjainen toppi, jota voisi käyttää myös slipoverina. Aika vartalonmyötäinen tuli, eikä varsinkaan mikään sellainen minkä laittaisi laivan buffettiin päälle. Jos en olisi tehnyt tätä ylhäältä alas, harkitsisin olkainten lyhentämistä hieman. Ehkä pitää virkata useampi kerros pitsiä vielä kaula-aukkoon, ettei tule aivan mahdoton vilautteluvaate.


En ole lainkaan punninnut minkä verran tähän on uponnut lankaa, mutta todella vähän kuitenkin. Mikään neljästä kerästä ei ole loppumassa tämän topin aikana, mikä tarkoittaa sitä että jäljellä olevasta lankamäärästä saa ainakin neljä uutta toppia...


torstai 22. kesäkuuta 2017

Testissä mukikakut

Tein eilen ensimmäistä kertaa mukikakkuja Kinuskikissan ohjeella. Tai no, vähän lisäilin maapähkinävoita ja suolapähkinöitä ja taisin vähentää siirappia kun en jaksanut mitata... En ole ennen tehnyt mukikakkuja, ja päädyin niihin kun halusin jotain nopeaa ja kahdelle sopivan määrän. Mukikakut ovatkin nopeita, niihin tarvitsee vain sekoittaa ainekset ja mikrottaa pari minuuttia.

Odotin jotain mutapiirakan tyylistä pehmeää ja sisältä valuvaa suklaaunelmaa, mutta lopputulos muistutti enemmänkin muffinsia. Näitä saa mikrottaa todella lyhyen ajan jos ei halua täysin kypsäksi. En tiedä yliarvioinko leivinjauheen määrän vai mikä meni mönkään, kun tuntui ettei mahani oikein sietänyt mukikakkua. Synttärisankari tosin söi kohteliaasti omansa :) Tänään käytiin ihan kahvilassa syömässä oikeat kakkupalat.

Mikrotetut leivonnaiset (ja muutkin mikrossa kypsennettävät ruuat) ovat jääneet itselle aika vieraiksi. Lapsena söin usein äidin tekemää mikro-omenapiirakkaa, mistä tykkäsin. Ehkäpä mikroruuassa on omat salaisuutensa, muun muassa se että näkee mikron tehot. Meidän monen nappulan mikrosta en ole koskaan löytänyt nappulaa mistä näkyisi tehot, vaan siinä valitaan ruuan määrä grammoina ja toiminta (sulatus, kuumennus, kypsennys jne.) (Kummallista että niin "hienossa" mikrossa ei löydy perustoimintoja, seuraavassa mikrossa saa olla maksimissaan kolme nappulaa...)

Mukikakku on ajatuksena kiva, mutta en ainakaan yhden kerran perusteella vakuuttunut. Ehkäpä tämäkin on sellainen ruoka, jota pitäisi maistaa jonkun asiaan perehtyneen kokin luona jotta tietäisi millaista lopputulosta haetaan. Ehkä ensi kerralla ostan mini-irtopohjavuoan ja teen minijuustokakun, "vain meille kahdelle" :D

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Karjalaiset kesäjuhlat


Kävin lauantaina Karjalaisten kesäjuhlissa lauluryhmän kanssa. Tapahtuma on Karjalan liiton järjestämä, ja tänä vuonna se sattui olemaan tuossa naapurissa. Tapahtumaan oli vapaa pääsy, mutta aika matalaprofiilinen se oli. En tainnut törmätä yhteenkään tapahtuman mainokseen tai tiedotteeseen, joten luultavasti harva ei-karjalainen tuonne tiensä löysi.

Paviljongissa oli monen hallin edestä pukuja, esineitä, käsitöitä ja leipää/piirakoita esillä. Yksi halli oli myös torina, siellä oli kaikkea muutakin kuin karjalaista tavaraa (kuten vaikkapa metrilakua, siltä kun ei voi välttyä ikinä). Leipäpuolella oli näytillä leipiä ja reseptejä sekä karjalanpiirakkakilpailu. Reseptejä oli hauska lukea kieliasun ja sitaattien takia. 


Hallissa näkyi paljon väkeä kansallispuvuissa. Käsitöitä oli muutenkin esille paljon. En ottanut mukaan oikeaa kameraa, joten räpsin vain kännykällä kuvia nopeasti. En kehdannut kuvata tuntemattomia ihmisiä puvut päällä, joten kuvasin ortodoksikirkon juhlavaatteita sekä käsityökilpailun nypläystöitä. Varsinkin nyplätyt taulut olivat näyttäviä.






Juhlakansan keski-ikä taisi olla lähemmäs eläkeikää, mutta oli siellä myös nuoria kävijöitä kiinnostavia kohteita, kuten muun muassa Aalto-yliopiston toteuttama 3D-esittely Suomen Paviljongista, joka rakennettiin Pariisin maailmannäyttelyyn 1900. Nimestään huolimatta Paviljonki muistutti kirkkorakennusta, ja siihen pääsi tutustumaan virtuaalisesti vr-laseilla.

Ehdin kierrellä halleja parin tunnin ajan pop up-keikkailun lomassa. En voinut olla miettimättä että karjalainen mummivainajani olisi viihtynyt täällä. Mummi puhui usein lapsuutensa Karjalasta, mutta olisin voinut kuunnella tarkemmin ja kysellä enemmän. En myöskään koskaan opetellut karjalanpiirakoiden tekoa tai pitsinnypläystä mummin kanssa, varmaankin sen takia ettei mummi enää loppuvuosinaan itsekään harrastanut moisia.

Tapahtuman välittämä Karjala-kuva oli kieltämättä yksipuolinen: Karjala rajattiin vain rajantakaiseen menetettyyn osaan, ja se oli säilötty jonkinlaiseen aikakuplaan, jota nostalgisesti tarkasteltiin sellaisena kuin se oli viime vuosisadan alkupuolella. Mietin millainen tulevaisuus tällä karjalaisuudella on, kun sillä ei ole mahdollisuutta päivittää luonnettaan. Liekö se kuolee jäseniensä myötä hiljalleen... Evakoista seuraava sukupolvi saattaa kiinnostua  vanhempiensa kotiseuduista, mutta kolmanteen polveen kiinnostus tuskin enää kantaa. Ehkä olisi hedelmällisempää kiinnittää huomiota myös siihen, mitä karjalaisuus nyky-Suomessa on.

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Viljelypalstan valmistelua


Tänä kesänä minä ja kaverini mennään kuokkimaan siskoni vuokraamalle viljelypalstalle. Viime vuonna palstaviljely ei oikein startannut kunnolla, ja se jäi kasvamaan rikkaruohoa yhtä penkkiä lukuunottamatta. Nyt olemme suunnitelmallisesti kasvattamassa rehuja kolmistaan koko rahan edestä. Palstat on vasta parisen päivää sitten merkitty, joten esikasvatus on kestänyt aika monta viikkoa jo. Parvekkeella kasvaa maata pitkin harvalehtisiä hujoppeja, jotka eivät ole saaneet sisällä tarpeeksi valoa kylmien ilmojen takia.


Nyt kun palstan käyttöaste on kasvamassa eksponentiaalisesti, teimme jopa suunnitelman mitä istutetaan mihinkin. (Toki palsta on ollut siskoni käytössä jo useamman vuoden, mutta minä en ole aiemmin innostunut osallistumaan siihen.) Suunnitelma meni tosin jo kerran uusiksi, saa nähdä miten paljon uudempi suunnitelma elää vielä istutusvaiheessa. Kumppanuuskasvit olivat minulle täysin tuntematon asia, johon en ole perehtynyt aiemmin. Epäilen tosin että aikaisemmin kiinnostus oli niin vähäistä etten ole kuunnellut vaikka siitä olisi tullut puhettakin joskus. Olen aina ollut sitä mieltä, että palstaviljely on ajan- ja rahanhukkaa, ja kaupasta saa paljon helpommin ja halvemmalla riittävästi kasviksia. Jostain syystä joku viljelykärpänen on päässyt puraisemaan, ja olen hieman hämmästynyt siitä miten innoissani olen palstasta.


Kävin tänään ostamassa tarjouksesta kahdeksan pakettia puutarhamultaa. Sitä tuli yhteensä 360 litraa. Auton tavaratila täyttyi kokonaan, ja perässä oli aika paljon painoa ajaessa. En uskalla jättää palstalle oikein mitään valvomatta lojumaan, joten multasäkit piti roudata varastoon ja sieltä sitten kantaa palstalle sitä mukaa kuin istuttaa asioita. Palsta on onneksi kivenheiton päässä: tarkempi tutkailu karttaan paljastaa että etäisyyttä on puolisen kilometriä. Sen pituinen matka, että lähtiessä kuvittelee jaksavansa kantaa ties mitä kerralla, mutta ne kuitenkin alkavat painaa yllättävän paljon ennen kuin pääsee perille.

Viime vuonna maa-artisokka oli menestys (vaikka erehdyinkin nolosti tuhoamaan naapuripalstan auringonkukat satoa korjatessa), joten ostin mukuloita reilusti tällä kertaa. Tämän vuoden uusi kokelas on mustajuuri. Siinä onkin lisää haastetta, kun se vaatii syvyyttä 40cm ja läpäisevän maan. Palstahan on maaperältään hyvin savinen, joten jos tulee taas kovin märkä kesä, mustajuurille saa sanoa hyvästit. Mustajuuri on myös hidaskasvuinen, joten en odota kovin suurta satoa palstalta joka kynnetään jo syyskuussa. Jospa äidin saisi suostuteltua lohkaisemaan pihastaan alueen mustajuurille, niin voisin kasvattaa siellä näitä hieman enemmän. Äiti raukka, minä ja siskoni koitamme joka kesä istuttaa omia kasveja pihaan. Tähän mennessä en ole vielä saanut lyötyä läpi karhunvatukkaa tai parsaa, eikä monivuotisia kasveja ei oikein voi salavihkaa viljellä sinne tänne :)

tiistai 23. toukokuuta 2017

Testissä nyhtökaura

Ostin alelaarista nyhtökauraa ihan mielenkiinnosta. Sitä on niin paljon hehkutettu, mutten ole syönyt sitä aiemmin missään. Ostin tomaatti-paprika-maustettua kauraa (koska muita makuvaihtoehtoja ei ollut jäljellä), mutta piti hieman etsiä netistä reseptejä, kun ei ollut oikein hajua mitä siitä voi valmistaa. 

Huomasin vasta pakettia aukaistessa, että etiketissä on muutama reseptikin mukana. Tein nyhtökaurasta "lihapullia", tai pikemminkin lihattomia pullia. Taikinaan laitoin samoja aineksia kuin jauhelihaversioonkin, eli mausteita ja vähäsen kauraleseitä. Kerman korvasin muutamalla ruokalusikallisella maustamatonta jogurttia, kun sellainen oli jääkaapissa avattuna. 

Pullien paistaminen oli jännää hommaa. Taikina oli kovin pehmeää, vaikka pullia paistoi pannulla pitkäänkin. Ruskistuneen kuoren alta paljastui kuitenkin hieman jauhomainen koostumus. Ehkä ohjeen mukaiset kaksi kananmunaa olivat liikaa, tai sitten nyhtökauran ominaisuutena on erikoinen koostumus. Odotin että pullista tulisi jotakin falafelin kaltaisia pyöryköitä, mutta ehkä se vaatisi friteeraamista. Maku sentään on parempi kuin härkäpapurouheessa.

Ehkäpä nämä kasvisruuat vaatisivat useampia kokkauskertoja ja sopivien reseptien löytämistä, mutta vähän on sellainen fiilis että helpommalla pääsee kun ostaa vain lihaa. Pitäisi ehkä kutsututtaa itsensä jonkun kasvissyöjän kotiin ruoka-aikaan, että innostus kasvisruokaan vähän kohenisi. Haluaisin syödä ekologisemmin, mutta tuntuu että kuitenkin nirsoilen turhan paljon varsinkin ruuan koostumuksen suhteen. Fiilis nyhtökaurastakin tällä perusteella on melko samanlainen kuin härkisrouheesta: sitä syö jos ei ole muuta tarjolla, mutta mitään herkkua se ei ole.

tiistai 16. toukokuuta 2017

Keltainen toukokuu, mikset sä jo tuu!





Tänä vuonna toukokuu ei ole ollut kovin keltainen, pikemminkin harmaa. Kuvat on otettu samalla viikolla, eli aika laidasta laitaan maisemat muuttuvat. Esikasvatan palstalle ja parvekkeelle lähinnä vihreitä lonkeroita, joista toivon mukaan on muuksikin kuin rikkaruohoksi. Viikonloppuna sentään näkyi jo perhosia ja kukkia, ja perjantain sääennuste lupaa +21C joten ehkäpä kesäkengille tulee pian käyttöä!